A1.2  Herran lampun sammuminen 

Ihminen luotiin riippuvaiseksi Luojastaan. Kirkkaudella seppelöity-nä ihminen eli alun perin varsin läheisessä vuorovaikutuksessa Jumalansa kanssa. Ihmisen tietoisuuden ^a) syvimmällä tasolla hänen henkensä välitti jatkuvasti Jumalan läheisyyden ja tahdon hänen ymmärrykseensä. Näin ihmisen tomuruumiiseen syty-tetty Herran lamppu valaisi täydellisesti hänen mielensä. Sellaiset Jumalan kunniaa heijastavat perusominaisuudet kuin rakkaus, us-kollisuus, viisaus ja luovuus loistivat puhtaina ihmisestä hänen ympäristöönsä. Pahuus oli ihmisen ulkopuolella. 

Maan hallitsijoina ihmistä ei kuitenkaan oltu ohjelmoitu pakon-omaiseen kuuliaisuuteen; huipputehtävään kuuluivat luontaisetui-na sekä tahdon ja ajattelun vapaus että vastuu yhteyden säilyttämisestä rakastavaan Luojaansa. Halutessaan ihminen saattoi milloin tahansa sammuttaa Herran lampun katkaisemalla kuuliaisuussuhteensa valon Lähteeseen. Jotta näin surullisesti ei koskaan tapahtuisi, Jumala kertoi ihmiselle tottelemattomuu-teen eli synnin tekemiseen kätkeytyvän vakavan vaaran:

Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman (1 MOOS 2:16-17; PR 38).

"Kuolemalla kuoleminen" merkitsisi moninkertaista kuolemaa. Se koskettaisi lamaannuttavasti jokaista ihmisen kolminaisen ole-muksen osaa ja johtaisi pysyvään eroon elämän Antajasta. Synnin valitseminen sulkisi ihmisen kirkkauden ulkopuolelle pimey-teen eikä yhteyden uudelleen rakentaminen omin avuin onnistuisi. Se sammuttaisi hänen tietoisuutensa syvimmän rakentajan, hengen, ja pimentäisi mielen ymmärtämästä Jumalan hyvää tahtoa jättäen sen alttiiksi kaikille turmeleville vaikutteille.¹⁾ Hen-gen kuoleutumisen seurauksena myös fyysisen kehon elinvoima heikkenisi; se tulisi vanhenemisen, sairauksien ja lopulta kuoleman alaiseksi.²⁾

Tänä päivänä tiedämme hyvin, että vauriot ihmisen korkeammassa olemuksessa (hengessä tai mielessä) näkyvät ongelmina myös alemmassa. Henki sammuneena elävä ”sielullinen ihminen ei ota (ei kykene ottamaan) vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, eikä voi sitä ymmärtää”. Samoin esimerkiksi mielen epätasa-painoinen tila saattaa kehossa ilmetä päänsärkynä, unettomuutena ja ruoansulatushäiriöinä. Jatkuvan vihaisuuden on jopa todettu lisäävän miehen sydämen eteisvärinäriskiä ja alttiutta sairastua aivoinfarktiin. Muinainen sananlaskujen kirjoittaja osasi pukea tämän keskeisen riippuvuuden aforismin muotoon: ”Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä”. (SNL 18:14; PR 38)

Raamatun mukaan yksi Jumalan luomista henkiolennoista, joh-tava kapinaenkeli, oli ensimmäisenä tottelemattomuuteen langen-neena poistettu taivaan valkeudesta maan päälle.³⁾ Pimeyden ruhtinaana hän vihaa Jumalan kirkkautta, Hänen tahtoaan Jee-suksessa ja Hänen luomiaan ihmisiä – erityisesti Jumalan valittua kansaa ja kristittyjä. Jos Perkeleelle annetaan mahdollisuus, se pyrkii mitä halukkaimmin operoimaan uskovan mielen kanssa tavoitteenaan sammuttaa lopulta Herran lampun valo usko-van hengessä. Harhauttaessaan ensimmäistä ihmisparia Paho-lainen paljasti yleisen, yhä vielä käyttämänsä, taktiikan mielen osa-alueiden valtaamisessa. Siinä on kolme vaihetta, jotka löydämme syntiinlankeemuksen kuvauksesta:

1. Ajatusmaailmaan tunkeutuminen. Ensimmäiseksi tuo käär-meen muodon ottanut Paholainen heitti epäluulon varjon Herran sanan mielekkyyttä ja Hänen rakastavaa aikomustaan koh-taan. Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista?”, hän kysäisi Eevalta. Kaiken valheen isänä hän myös kyseenalaisti Jumalan varoituksen synnin vakavasta seu-rauksesta rauhoittelemalla: "Ette suinkaan kuole". Valitettavasti Eeva ei katkaissut tätä debattia heti alkuunsa, vaan salli Pahan viestinnän yllyttää ajatteluaan. Epäilyksestä Jumalan sanaa koh-taan kehittyi synnin siemen!

2. Tunteiden säätelyyn vaikuttaminen. Alkuun päästyään Käärme jatkoi neuvomistaan: "Sinä päivänä, jona te syötte, aukeavat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Hän halusi lietsoa tyytymättö-myyttä sitä elämänosaa kohtaan, joka ihmiselle oli asetettu Jumalasta riippuvaisena luotuna. Paholainen toimi ylpeän luon-tonsa ohjaamana; sen pyrkimys alusta alkaen on ollut tehdä luotu Korkeimman vertaiseksi.⁴⁾ Vähitellen alkoi Jumalan tahdon ulko-puolella sijaitsevan kielletyn puun hedelmä tuntua Eevan mie-lessä ihanalta, kehossa hyvältä ja jopa uutta ymmärrys-tä suloisesti tarjoavalta nautinnolta (1 MOOS 3:6; PR 38). Näin Herran lampun valo hämärtyi myös tunteiden hallinnan menet-tämisen alle.

3. Tahdon taivutteleminen. Ajattelua ja tunteita manipuloi-tuaan vihollinen houkutteli Aadamin ja Eevan käyttämään itse-näistä tahtoa vastoin Jumalan sanan ohjetta. Alun perin ulkoapäin syöttämiensä vaikutteiden avulla Perkeleen onnistui kutoa heidän mieleensä peite, jonka läpi Jumalan valkeus ei enää päässyt sä-teilemään. Yhteistyö kuuliaisuudessa vaihtui epäluottamukseen. Ja lopputuloksen me tiedämmekin: Ihminen taipui ottamaan myös tietoisen askeleen synnin pimeyteen.

Synnin valitseminen muutti alkujaan hengen hallitseman ihmi-sen mielen ja kehon ohjaamaksi ihmiseksi. Siitä lähtien ihmi-sen leimallinen piirre on ollut elämä riippumattomana Jumalasta. Samoin kuin öljylamppu sammuu, jos sen sydämen yhteys ener-gialähteeseen (öljysäiliöön) katkeaa, niin myös

jumalayhteydestä elävä ihmisen henki, Herran lamp-pu, pimeni syntiin lankeamisen seurauksena.

Kuoleman varjon laaksossa, alempien tietoisuuden tasojen varassa haparoiden, oli ihmisen sen jälkeen jatkettava selviytymis-tään.⁵⁾ Näin Perkeleelle pimeyden henkivaltoineen avautui suo-jaamaton sillanpääasema ihmismieleen ja ruumiiseen.⁶⁾

Jumalattoman valo sammuu, hänen tulensa liekki ei lois-ta. Valo pimenee hänen majassansa, hänen lamppunsa sam-muu (JOB 18:5-6). Joka vaeltaa pimeässä, ei tiedä, minne menee (JOH 12:35).

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (ROOM 3:23). Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (JOH 8:34).

Sen seurauksena, että Jumalan Hengen elävöittämä henki sammui ihmisessä, nousi mielen ja kehon olemuspuoli hallitsemaan ihmistä. Näin sai alkunsa syntiin taipuvainen ja synnistä nauttiva ihmisluonto eli liha ^b), joka otti ihmisessä orjuuttavan vallan. Lihan mieli ilmenee Jumalan vihollisuutena, Hänen tah-tonsa vastustamisena ja Hänestä riippumattomuutena. Lopputulok-sena synti asettui pysyvästi ihmiseen asumaan, ja synnin edessä voimaton liha ryhtyi hallitsemaan Jumalan luomaa ihmistä.⁷⁾ 

Raamatun alkulehdiltä lähtien voimme lukea surullista selostusta siitä, kuinka Luojamme kuvaa kirkastamaan tarkoitetut ihmisen sisäiset ominaisuudet muuttuivat synkiksi vastakohdikseen. Yhteys rakkaudessa vaihtui häpeään, syyllisyyteen, pelkoon, kateu-teen, kerskailuun, vihaan ja väkivaltaan.⁸⁾ Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku täydentää, kuinka jumalallinen viisaus hävi-si ymmärryksen pimentymisen myötä ja Maan rakentavaan viljelemiseen ja varjelemiseen tarkoitettu luovuuden voima suun-tautui itsekkäisiin pyrkimyksiin ja häpeällisiin himoihin. Jumalan yhteydessä elämään ja vain Häntä palvomaan tarkoitettu ihminen ryhtyi palvelemaan epäjumalia. Hän suuntasi kunni-oituksensa luotuun korottamalla henkiset ja fyysiset kykynsä aikaansaannoksineen – ne mitä niistä varjomaisina vielä oli jäljellä – kiitoksen kohteeksi.⁹⁾ Ihmisen vajoaminen Jumalan suunnitte-lemasta loistavasta auktoriteettiasemasta lihallisuutensa pimeyteen oli kertakaikkisen raju ja täydellinen!

Aadamin ja Eevan lankeemuksessa ihmissuku käänsi ylpeästi selkänsä Jumalalle. Alkoi koko ihmiskunnan murheellinen marssi hengellisen ja fyysisen kuoleman tiellä. 

Samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä (ROOM 5: 12). Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio (HEPR 9:27). Kaikki, jotka lain alaisina ovat tehneet syntiä, tuomitaan lain mukaan (ROOM 2:12).

Tärkeä kysymys meille jokaiselle on nyt, jatkuuko tiemme fyysisen kuoleman jälkeen myös kohti syntiemme ansaitsemaa tuomiota ja iankaikkista eroa Jumalasta. Vastaus riippuu siitä, kuinka suhtaudumme rakastavan Luojamme tekemään ihmeelliseen tarjoukseen pelastaa meidät tuomion alaisesta asemastamme. Oletko tietoinen, että Hän tahtoisi sytyttää lamppunsa jokaisessa ihmisessä vielä toisen kerran palamaan?¹⁰⁾ Tätä mahdollisuutta avaamme tarkemmin seuraavalla sivulla A1.3.

Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka itse Herra ensiksi julis-ti (HEPR 2:3)?