Teollisuudestaan kuulu syntymäkaupunkini, vesistöjen kaunistama Nokia, sai osansa Jatkosodan pommituksista – niin kuin parisataa muutakin Suomemme paikkakuntaa. Kesäkuun 25. päivänä vuon-na 1941 itänaapurin pommikoneiden tavoitteena oli vahingoittaa Nokianvirran rannalla sijaitsevaa Oy Nokia Ab:n teollisuuslaitosta ja vesivoimalaa. Onnistuessaan hyökkäys olisi tuhonnut voimalan generaattorit ja kytkinaseman, jolloin yhteys sähkönkuluttajiin olisi pitänyt rakentaa uudestaan. Pommituksen osumatarkkuus oli kuitenkin niin huono, ettei sähköntuotanto keskeytynyt, vaikkakin – mikä surullisinta – ihmisuhrilta ei vältytty.

Pimeyden Ruhtinaan ampumat palavat nuolet sen sijaan osuivat kohteeseensa tarkasti: Aadamin ja Eevan välityksellä ne lävistivät koko ihmissukumme niin, että yhteytemme Jumalaan katkesi täydellisesti. Sen vuoksi läpi koko Raamatun kulkee vakava viesti siitä, kuinka ankarasti Jumala vihaa yhteyden rikkonutta syn-tiä ihmisessä.

Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä (1 SAM 6: 20)? Me hukumme Sinun vihasi voimasta, ja Sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. Meidän pahat tekomme Sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Kuka ajattelee Sinun vihasi ankaruut-ta, Sinun kiivauttasi, niin että hän Sinua pelkäisi (PS 90: 7-8,11; PR 38)?

On siten ymmärrettävää, ettei ollut kovin yksinkertaista ja helppoa ratkaisua valon palauttamiseksi synnin saastuttamaan Herran lamppuun. Ihminen oli Jumalan vanhurskaan tahdon – siis lain käskyjen – edessä syyllinen ja sen lisäksi kykenemätön omin keinoin luopumaan lihallisen luontonsa hallinnasta. Juopa pyhän Jumalan kirkkauden ja ihmisen hengellisen pimeyden välillä näytti ylittämättömältä.

Raamatun mukaan Jumala tunsi katumusta ja murhetta siitä, että oli ylipäätään tehnyt ihmisen. Hän olisi voinut ottaa henkäyksensä pois ihmisestä ja muuttaa tämä takaisin tomuksi.¹⁾ Jumala ei kuitenkaan halunnut luopua alkuperäisestä tavoitteestaan asettaa ihminen hallitsijaksi ja työtoverikseen maapallolla. Vaikka Hän vihasi ihmiseen pesiytynyttä syntiä, Hän edelleen rakas-ti luomistekoaan ja kaipasi kiihkeästi yhteyttä ihmisen iankaikkisen hengen kanssa.²⁾ Sen vuoksi Jumala pitäytyi jo ennen maailman perustamista laatimassaan suunnitelmassa ihmishengen elvyttä-miseksi ja lamppunsa uudelleen sytyttämiseksi.³⁾ Tämän hyvän aikomuksensa toteuttamiseksi Hän oli suunnitellut lunastuksen Po-jassaan Kristuksessa:

Siinä Rakastetussa meillä on lunastus Hänen verensä kautta (EFES 1:6-7).

”Muuntajana” ja välimiehenä Jeesuksen tuli ottaa ihmiskunnan puolesta vastaan Jumalan tuntema vihan kiivaus syntiä kohtaan ja lunastaa kuolemallaan ihminen ulos pimeyden tilastaan. Jee-suksen Isältään saamaa kutsumusta kuvasi profeetta Jesaja jo 700 vuotta etukäteen seuraavasti:  

Näin sanoo Jumala, Herra, joka loi taivaan ja muovasi maan, joka antoi henkäyksensä maan ihmisille ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat. Minä, Herra, olen vanhurs-kaudessa Sinut kutsunut ja annan Sinut valkeudek-si pakanoille, avaamaan sokeiden silmät, päästämään vangit tyrmästä, pimeydessä istuvat vankilasta (JES 42:5-7). Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme täh-den, runneltiin meidän pahojen tekojemme täh-den. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu (JES 53:5).

Jeesuksen tehtävä lunastajana muodostui ainutlaatuiseksi kärsi-myksen ja taistelun tieksi. Täydellisestä taivaallisesta kirkkaudesta luopuen Hän syntyi "pimeään vankityrmään sidotun" Aadamin suvun jäseneksi. Neitsyeen kohdusta Jeesus astui ihmisenä maai-lmaan. Hän vaelsi elämänsä Maan päällä päinvastaisella tavalla kuin "sokeasilmäinen" Aadamin jälkeläinen: kaikessa kuuliaisena Jumalan tahdolle. Lopulta Jeesus kärsi Aadamin perillisille kuu-luneen rangaistuksen. Sijaisuhrinamme Hän koki ne syntiin-lankeemuksen seuraukset, jotka kuuluivat meidän kannetta-vaksemme: painavan syntivelkamme, lain kiroamana Jumalan kasvojen edestä hylätyksi joutumisemme sekä mielemme ja ruumiimme kivut ja sairaudet. Vähempi ei riittänyt Jumalan edellyttämän lunastuksen suorittamiseksi. Viaton Jeesus suostui tuomittavaksi meidän puolestamme kantaen Jesajan kirjan 53. luvun ennustamalla tavalla Jumalan koko vihan syntiämme koh-taan.

Jeesuksen kallis sovintoveri oli hinta, joka palautti ihmiselle mahdollisuuden päästä takaisin läheiseen hengen yhteyteen Jumalan kanssa.

Vain tällä tavalla Jumala saattoi pyhyyttään hylkäämättä armahtaa syntisen ja parantaa hänet.

Paitsi että Jeesus korjasi syntiinlankeemuksen vauriot Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa, Hän samalla kävi äärimmäisen kamppailun Herran lampun perimmäistä sammuttajaa, pimeyden Ruhtinasta, vastaan. Ylösnousemus ja palaaminen Isän luokse sinetöivät voiton Perkeleestä. Toisin kuin ensimmäinen Aadam, Jeesus voitti kaikki kiusaukset luopua riippuvuudesta Jumalaan. Viekkaista ja raivokkaista yrityksistä huolimatta pimeys ei saanut Hänen lamppuaan valtansa alle eikä edes himmennettyä sitä:

Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa (JOH 1:5). Ei himmene Hänen liekkinsä, vaan Hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan (JES 42:4; PR 92).

Lunastus siihen liittyvine lupauksineen luo välttämättömän ja kertakaikkisen perustan sekä Herran lampun kunnostamiselle että sen kirkkaalle palamiselle meissä. Se muodostaa Raamatun punaisen langan: evankeliumin Jeesuksesta! On tärkeätä ymmärtää oikein lunastuksen teologia eli se, kuinka Jeesuksen ristinkuolema tarjoaa meille mahdollisuuden päästä pysyvästi vapaaksi kolmesta suurimmasta ongelmastamme:

   a) syyllisyydestä

   b) lainalaisesta asemasta

   c) vanhan ihmisen hallintavallasta?

a)   Syyllisyydestä vanhurskauteen

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat Hänen armostaan lahjaksi van-hurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi (ROOM 3:23-24; PR 92). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle (1 PIET 2:24). Tämän armon Hän on lahjoittanut siinä Rakastetussa (Jeesuksessa), jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan (EFES 1:6-7).

Synnin ja lihan valtaannousu ihmisessä tuhosi yhteyden Jumalaan. Sen seurauksena Jumalan kirkkaus poistui ihmisestä, Herran lamppu hänessä sammui ja hän tuli velalliseksi ^a) Jumalalle. Uhrikuolemallaan Jeesus maksoi pois tämän syntivelkamme. Kun turvaudumme uskossa Hänen lunastusverensä ansioon, astuu an-teeksiantamus kohdallamme voimaan:

Saamme lahjaksi vanhurskauden eli pysyvän syyttömyy-den ja kelpaavuuden Jumalan edessä.

Laittomat tekomme pyyhitään pois: niitä ei sen jälkeen enää ole Jumalan silmissä. Jeesuksen oma vanhurskaus luetaan meidän hyväksemme ja puetaan yllemme; se peittää synnin, joka edelleen asuu meissä. Sen vuoksi ristin sanoma on Jumalan voima uskovalle ja ”generaattori” hänen henkensä lampun jatkuvalle palamiselle.

Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa (JES 50:10). Sa-noma rististä on … meille, jotka pelastumme … Jumalan voima (1 KOR 1:18). Jeesus on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään (HEPR 10:14). "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan Minä en enää muista." (HEPR 10:17)

b)  Lain alta armon alle, lapsen asemaan ja kirkkauden              perilliseksi

Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme (GAL 3:13). Te ette ole lain, vaan armon alaisia (ROOM 6:14). Jumala pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme. Sen Hän otti pois tieltä ja naulitsi ristiin (KOL 2:14). Jumala lähetti Poi-kansa … lain alaiseksi syntyneen, että me pääsisimme lap-sen asemaan (GAL 4:4-5).

Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikki-seen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa (1 PIET 5:10).

Ihminen elää luonnostaan Jumalan lain ja sen määräämän tuomion alaisena. Koska Jeesus täytti koko lain meidän hy-väksemme ja kärsi lain määräämän rangaistuksen puolestamme, katkaisi Hän lopullisesti lailta syytösoikeuden meihin näh-den.⁴⁾ Kun hyväksymme Jeesuksen Vapahtajaksemme, Jumala itse pyyhkii pois meitä syyttävän lain rangaistusvaatimuksen. Pääsemme silloin lain alta armon alle, mikä merkitsee asemamme täydellistä muuttumista:

Lain kiroamasta Jumalan Vastustajan palvelijasta tulee vapaa Jumalan lapsi ja perillinen.

Lapsina meidän ei tarvitse (emmekä voi) minkäänlaisilla suo-rituksilla tai hengellisillä harjoituksilla ansaita Taivaallisen Isän hyväksyntää ja rakkautta. Sen sijaan Isän hoitava rakkaus ympäröi meidät ilman ehtoja ja käynnistää sisäisen parantumisem-me "Jeesuksen haavojen kautta", kuten Raamattu lupaa. Meidän perintömme on iankaikkinen kirkkaus ⁵⁾, josta jo nyt pääsemme Kristuksessa monin tavoin osallisiksi.

Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on val-keudessa (KOL 1:12). Rukoilen että … kirkkauden Isä … valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte … miten suuri on Hänen perintönsä kirkkaus Hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on Hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme (EFES 1:17-19).

c)  Entisestä vaelluksesta uuteen elämään

Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä peri-mästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä (1 PIET 1:18-19). Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssa ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettai-siin, niin ettemme enää palvelisi syntiä (ROOM 6:6). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).

Kun Ihminen elää langenneessa tilassa, hänen olemustaan isännöi aadamilainen synnin hallitsema luonto eli vanha ihminen. Hän elää lihansa pakkovallassa kykenemättä omin ponnisteluin vapautumaan alennustilansa mukaisesta turhasta vaellukses-ta.⁶⁾ Ulkonainen ankara lakikin on osoittautunut voimattomak-si suitsimaan synnin himoja lihan vuoksi heikossa ihmisolemuk-sessa.⁷⁾ Mutta sillä hetkellä, kun otamme uskossa Jeesuksen vastaan Herraksemme, astuu myös tämä kolmas lunastuksen siunaus, vanhan ihmisemme kuolema, voimaan. Lihan hal-lintavalta katkeaa! Saamme valtuudet, ymmärryksen ja voiman hankkiutua vapauteen orjuuttajamme elämäntavasta ja tottumuk-sista. Se tulee mahdolliseksi siten, että Kristus itse uutena Isäntänä ottaa omistusoikeuden ja saa hallinta-aseman meissä.⁸⁾ 

Hänen elämänsä eli Hänen Henkensä kirkkauden läs-näolo meissä lunastetuissa on vapautemme, parantu-misemme ja Herran lampun säteilemisen aikaansaaja ja ylläpitäjä.  

Herra on ostanut Jaakobin ja lunastanut hänet sen vallasta, joka on häntä vahvempi (JER 31:11). Hänen haavansa ovat teidät parantaneet (1 PIET 2:24; PR 1992). Kiitos Jumalalle, että synnistä vapautettui-na teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita (ROOM 6:17-18). Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kris-tuksen nimeä ja Hän kirkastaisi teidät, meidän Juma-lalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaises-ti (2 TESS 1:12; PR 1992).

Huomaamme siis, että lunastus riittää Jumalan hyväksymällä tavalla käsittelemään pois syyllisyytemme, meitä syyttäneen lain ja vanhan ihmisemme; ne kaikki naulittiin ristille Jeesuksen kans-sa! Verensä hinnalla Jeesus osti meidät omikseen, täyteen vapauteen ja sisäiseen tervehtymiseen! Samalla Hän riisui Perkeleen henkivaltoineen täydellisesti niistä aseista, joilla se piti Herran lamppua meissä tukahdutettuna. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti hallitsevansa jopa Vastustajan ominta aluetta, kuolemaa ja tuonelaa. Jeesus toi valoon sen elämän, sammu-mattoman ja iankaikkisen, jonka ihmissukumme kantavanhemmat aikoinaan kadottivat.

Hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman val-tiaalta, Saatanalta (HEPR 2:14). Hän on kukistanut kuo-leman ja tuonut valoon elämän ja katoamatto-muuden (2 TIM 1:10). Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo (JOH 1:4). 

Oletko Sinä, hyvä sivustomme lukija, jo turvautunut edellä ku-vattuun lunastuksen mahdollisuuteen elämän ja valon vaikutus-piiriin pääsemiseksi? Se on ensimmäinen vaihe sisäisen hengen lamppusi uudistamisessa. Seuraava sivu A1.5 opastaa tämän as-keleen ottamisessa.