A2  Aamunkoitosta kohti sydänpäivää

Meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudes-ta loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuo-leman varjossa, ja ohjatakseen meidän jalkamme rauhan tielle (LUUK 1:78-79). Vanhurskasten polku on kuin aa-murusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäi-vään saakka (SNL 4:18; PR 38).

Tuskin on parempaa kielikuvaa kertomaan hengellisen pimey-temme päättymisestä kuin aamunkoitto, joka vanhurskauden Auringon, Jeesuksen, myötä sarastaa synnin yöhömme. Kuva aamuruskosta maalaa eteemme tärkeitä periaatteita Herran kirkkauden voimistumistavasta vanhurskaan polulla.

Ensimmäiseksi tuossa kuvassa näemme sen, että nousevan auringon punerruksessa valon määrä on alkuvaiheessa vähäinen. Vaikka pelastuksemme aamuhämärässä kykenem-mekin erottamaan jo horisontin ja uuden polkumme ääri-viivat, ovat ensi askeleemme uudella tiellä vielä hapuilevia: hengellisen näkökyvyn kehittyminen, Jumalan tahdon tun-teminen ja oman aseman ymmärtäminen Kristuksessa ovat vasta iduillaan. Vastasyntyneinä Jumalan lapsina teemme sen vuoksi paljon virheitä, käyttäydymme monesti entisen elä-mämme tapojen mukaan, uskomme ehkä suuria itsestämme ja toimimme itsekkäästi kuten pienet lapset konsanaan.

Ehkä vertailemme itseämme muihin ja tunnemme pettymystä hengellisen kasvumme hitaasta edistymisestä. Silloin on hyvä käsittää, että valon määrä vanhurskaan polulla vahvistuu vä-hitellen Jumalan määräämää tahtia noudattaen. Vasta sydänpäivän hetkellä kirkkaus on täydellinen. Yhtä mah-dotonta kuin on kiirehtää Auringon nousua radallaan, on nopeuttaa Jumalan meille suunnittelemaa kasvuaikatau-lua. Niinpä yksi ensimmäisiä periaatteita Herran lampun virittymisessä on se, että oikotietä Kristuksen täyteyden täyden kirkkauden määrään ei ole. Sama uskon ja kär-sivällisyyden asenne, joka liittyy kaikkeen luonnon kiertokulun ja kasvamisen odottamiseen, kuuluu olennaisesti myös hen-gelliseen kypsymiseen.

Seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kär-sivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut (HEPR 6:12; PR 92). Täs-sä(kin) on tarpeen pyhien kestävyys ja usko  (ILM 13:10).

Samalla on painotettava toistakin aamuruskon keskeistä ominaisuutta: Yhtä vastustamattomasti kuin kirkkauden mää-rä maan pinnalla vahvistuu auringon kiertäessä kohti laki-pistettään, yhtä varmasti etenee ja valmistuu Jumalan hyvä työ meissä, jotka Hänen nimeään kunnioitamme.

Teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskau-den aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa (MAL 3:20). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti. Jumala on uskollinen (1 KOR 1:8-9). Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään (sydänpäivään) mennessä (FIL 1:6).

Niin kuin luonnollisen auringon säteilystä maapallon elämä saa kaiken tarvitsemansa lämmön, valon ja kasvun, samoin armon Aurinkomme, Jeesuksen, kirkkaudessa sisäinen ihmi-semme parantuu ja vahvistuu Hänen Henkensä kautta. Se on vääjäämätön hengellinen periaate, johon nojautuen Paavali uskalsi rukoilla Efeson kristittyjen puolesta:

Rukoilen, että Hän Henkensä kautta, suuren kirkkau-tensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne (EFES 3:16-17).

Auringon ominaisuudet itsessään eivät muutu aamupäivän edetessä, vaikka sen nouseminen korkeampaan asemaan lisää valoisuutta maan pinnalla. Kun Pyhän Hengen kirk-kaus saa sanan välityksellä yhä tarkemmin valaista ym-märrystämme ja lääkitä sisäistä mielenmaisemaamme, käyvät siellä olevat syntiinlankeemuksen ja kasvuympäristön meihin jättämät varjot, turhat pelot, väärät mielikuvat itsestä ja Jumalasta päivä päivältä pienemmiksi. Sanan valon li-sääntyessä kykenemme näkemään oman tahdon (kehitty-mättömän tai jääräpäisen) aiheuttamat ongelmat, synnillisten himojen vahingollisuuden ja omavoimaisuuden harhat ja jättämään ne Hengen (ja ristin) käsiteltäväksi. Sen luotta-muksen varassa, että sisäinen ihmisemme vahvistuu ja voimistuu terveeksi Jeesusta seuratessa, saamme jat-kuvasti levätä päinvastaisilta vaikuttavista epäonnistumisis-tamme huolimatta.

Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Hänet. Hä-nen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (HOOS 6:3). Hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen (2 SAM 23:4; PR 38).

Koko luomakunta kurottautuu valoa kohti. Aamu aamulta toistuva Auringon nousu on upea kuva Jumalan luotettavasta uskollisuudesta. Auringon säteilyn ansiosta merivettä haih-tuu pilviksi ja sateeksi, joka kastelee maanpinnan vihannaksi. Yhtä vaikuttavalla tavalla Jumalan kirkkaus saa ihmisen kukoistamaan: kantamaan Luojansa kuvan mukaista hedel-mää ja loistamaan Hänen kunniaansa.

Vaikka maailma ympärillämme muuta huutaa, meidän Her-ramme ei siis ole sammuva iltatähti, vaan majesteettinen aamuruskon Aurinko, joka valaisee polkuamme yhä kirk-kaammin sydänpäivän lähestyessä. Se on totta niinäkin hetkinä, kun tummat myrskypilvet purjehtivat elämämme ylle varjostamaan Aurinkoamme, ja pimeyden Ruhtinas tekee kaikkensa horjuttaakseen valheillaan uskoamme. Meidän lepopaikkamme ja suojakilpemme kampittajaa vastaan on silloin Jumalan lupauksessa, jonka mukaan Hän vahvistaa ja valmistaa meitä loppuun asti:

Vastustakaa häntä uskossa lujina! Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti (1 PIET 5:9-10). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (sy-dänpäivänä; 1 KOR 1:8).

Näiden kristityn vaelluksen suurten periaatteiden jälkeen lähdemme tutustumaan yksityiskohtaisemmin kolmeen kas-vuvaiheeseen, joiden läpi sana viitoittaa askeleemme. En-simmäinen vaihe, hengellinen lapsuus, avautuu sivulta A3.