A18  KIRKKAUTTA SAVIASTIASSA        11.12.2023

Jos haluat etukäteen asettua tämänkertaisen aiheemme kehykseen, voit tehdä sen lukemalla Raamatustasi jakeet 2 KOR 3:15-18; 4:6-10.

Jumalan kirkkaus ilmestyi aikoinaan Israelin kansan kes-kellä monessa fyysisessä muodossa. Milloin se hehkui palavassa pensaassa, milloin valaisevassa pilvessä ja ku-luttavassa tulessa (2 MOOS 3:2-5; 13:21; 24:17; 40:34-38; 3 MOOS 9:23-24; 1 KUN 8:10-11; 18:38). Vaikka tulen näkeminen herätti kansassa kunnioittavaa pelkoa Herraa kohtaan, se ei muuttanut heidän sisintään. Ulko-nainen kirkkaus ja valtavat ihmeet, joilla Jumala osoitti läsnäolonsa erämaavaelluksen aikana, eivät kyenneet uu-distamaan langennutta ihmistä. Tässä suhteessa koko lakiliitto käskyineen ja syntejä sovittavine eläinuhreineen osoittautui voimattomaksi. Israel pysyi pahaan taipuvai-sena, epäjumaliin mieltyvänä ja kapinoivana niskurikansa-na loppuun asti (2 MOOS 32:22; 5 MOOS 9:6-7).

Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois (2 KOR 3:15-16).

Jaakobin jälkeläisissä vaikuttaa sama syntinen luonto kuin meissä pakanoissa (EFES 2:3; TIIT 3:3). Sen vuoksi, että Mooseksen laki oli avuton ihmisen syntisen lihan ja mielen hallitsemisessa,

Jumala lähetti kirkkautensa maailmaan toisenlai-sessa muodossa: omassa Pojassaan Jeesuksessa (ROOM 8:3-9).

Kristuksessa on toivo muuttumisestamme. Hänessä Ju-mala tuomitsi synnin, joka asuu meidän lihassamme. Sen ansiosta Jeesuksen sovitusuhriin turvautuvan ihmisen sisin puhdistuu niin täydellisesti, että itse kirkkauden Henki voi ottaa asuinsijan hänessä. Silloin voima muut-tumiseen Kristuksen mielenlaatua kohti ei tule ponnis-teluista lain täyttämiseksi vaan Hänen elämänsä täytey-destä, joka asuu meissä. Kirkkauden Henki on myös lapseuden Henki, joka synnyttää meidät lapsiksi Tai-vaallisen Isän perheeseen, huolenpitoon ja rakkauteen.

Miten valtava on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä kirkkauden toivo (KOL 1:27).

Jumalan Henki asuu teissä. Te olette saaneet lapseu-den Hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" (ROOM 8: 9,15)

Me kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta ... muu-tumme saman kuvan kaltaisiksi ... niin kuin muuttaa Her-ra, joka on Henki (2 KOR 3:18).

Tämä kirkkauden aarre on lahjoitettu hauraaseen savi-olemukseemme. Eikä ainoastaan vanhuuttaan rapistuva, sairauksille altis kehomme kerro, että asia on näin. Myös ikääntyvä mielemme kokee enenevässä määrin ahtautta, neuvottomuutta ja lyöpymistä tässä maailmassa (2 KOR 4:7-9). Voimien vähetessä, omaisten ja ystävien harve-tessa ja lasten muuttaessa kauemmaksi nousevat orpou-den ja alakuloisuuden tunteet herkästi pintaan. Lisäksi tunnemuistiimme jo lapsuudessa painetut hylkäämisen tai kaltoinkohtelun jäljet saattavat aktivoitua tietyissä stres-sitilanteissa. Huomaamme, kuinka ihmiskunnan kaukai-sesta menneisyydestä esi-isiemme mielenmaisemaan kiin-nittyneet pelon, häpeän ja arvottomuuden tunteet pyrki-vät siirtymään meihinkin. Kaiken tämän lisäksi hengellistä valvomista jatkuvasti haastava vanhan ihmisen perintö, synti ja lihallisuus, asuu edelleen "kuoleman ruumiissam-me"(ROOM 7:18-24).

Ja kuitenkin, juuri tällaiseen, kaikin tavoin heikkoon saviastiaan, jonka si-sin on pesty puhtaaksi Kristuksen so-vintoverellä, Jumala halusi kätkeä kal-liin aarteensa. Hän "otti peitteen pois sydämemme päältä" ja "valaisi sydä-memme" kirkkaudellaan (2 KOR 3:15- 16; 4:6). Salaisuus sille, että ylipäätään selviämme kai-ken avuttomuutemme kanssa voittajina perille asti, on Kristuksen kirkkaudessa. Puhumattakaan siitä, että tuon "kirkkauden tunteminen levittäisi valoaan" kauttam-me. Heikkoutemme tekee meistä riippuvaisia Hänen ar-mostaan, mikä on edellytys Hänen voimansa esille tulemi-selle.

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suun-nattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä (2 KOR 4:7). Sen tähden kerskaan mieluummin heik-koudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni (2 KOR 12:9). Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelok-kaana ja vapisevana ... jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan (1 KOR 2:3-5)

Ehkä appi-isäni viimeisten elinkuukausien seuraaminen läheltä antoi sytykkeen näiden hajanaisten ajatusten kir-joittamiseen. Sain tuntea tuon jalon Kristuksen ystävän lähes 45 vuoden ajan, kunnes muuttovaunut viime syys-kuussa noutivat hänet Kotiin 98 vuoden iässä. Tapa, johon hänet oli kutsuttu Valoa levittämään oli omasta jakaminen heikko-osaisille ja henkilökohtainen evankelioimistyö. Vii-meisinä viikkoina palvelutalossa, fyysisten voimien jo eh-tyessä ja monien muistojen sammuessa, Kristuksen kirkkauden katseleminen hengen silmin täytti hänen sydä-mensä. Se säteili hänen puheestaan, lauluistaan ja ru-kouksistaan loppuun asti sekä hoitajille että vierailijoille.

Lavansaaresta 14-vuotiaana evakkoon lähdettyään ja me-rillä sota-ajan palveltuaan appi-isäni oli kohdannut Jee-suksen. Se oli tapahtunut toisen saarelaisen, Hilda Talsin, kotona Mussalossa pidetyissä tupaseuroissa. Nuoruuden parhaissa voimissa hän oli saanut tehdä päätöksen mielen taivuttamisesta Jumalan tahtoon (FIL 2:13). Sitten kun sydämen halu itsensä kieltämiseen ja päivittäiseen ristin kantamiseen oli syntynyt, Jumala alkoi pukea häntä myös voimalla vaeltaa käytännössä tämän tavoitteen mukaan sävyisyydessä ja kärsivällisyydessä. Kristuksen Henki, tuo kallis "aarre" saviolemuksessa, auttoi häntä kuolettamaan lihallisia pyrkimyksiä, voittamaan kiusauk-sia ja kantamaan kestävästi valkeuden hedelmää (ROOM 8:12-14; GAL 5:16, 22-25; EFES 5:8-9).

Yksi osuva vertauskuva aarteesta saviastiasta on luet-tavissa Tuomarien kirjan luvuissa 6-7. Siellä kerrotaan pelokkaasta, minäkuvaltaan vähäisestä ja uskossaan hei-kosta miehestä, Gideonista, jonka lannistetun hengen Ju-mala päätti vahvistaa. Jumalalla oli näet varattuna hänelle haastava palvelutehtävä. Pienen miesjoukon avulla Gideo-nin piti käydä taisteluun suurilukuista midianilaisten ar-meijaa vastaan (TUOM 6:11-16; 7:7,12). Asevarustus, jonka Jumala Gideonin miehille oli tarkoittanut, vaikutti sekin perin sopimattomalta fyysistä sodankäyntiä ajatel-len. Jokaisen sotilaan käteen annettiin soofar-torvi ja sy-liin saviruukku, jonka sisässä paloi tulisoihtu (TUOM 7: 16). Täydellisessä inhimillisessä avuttomuudessaan Gi-deonille jäi vain yksi keino uskaltautua liikkeelle: tehdä se antautumalla Jumalan varaan rukouksessa ja luotta-muksessa:

Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi leiriin ja sanoi: "Nouskaa, sillä Herra on antanut midia-nilaisten leirin teidän valtaanne." (TUOM 7:15)

"Tulisoihtu saviruukussa" kuvaa hyvin Gideonin koko ole-musta, jota Herran Henki varusti voimallaan (TUOM 6: 34). Sen esikuvallinen merkitys on yhä sama: kirkkaus heikkoudessa, Kristuksen täyteys kuolevaisessa ruumiis-sa, Hengen hedelmän versominen ristin muokkaamassa sydämen maaperässä. Niin monella tavalla voidaan ilmais-ta tuon aarteen vaikutusta. Oletko ajatellut, että Jeesuk-sen seuraajana Sinäkin kannat sitä sisimmässäsi!

Jumala voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (EFES 3:20)

Sitä varten minä näen vaivaa taistellen Hänen vaiku-tuksensa mukaan, joka vaikuttaa minussa voimak-kaasti (KOL 1:29).

Jumalan voima vastustajan kukistamiseksi vapautui vasta sen jälkeen, kun jokainen Gideonin miehistä oli itse murs-kannut käsissään olevan saviruukun (TUOM 7:19). Se puhuu ristin kantamisen vapaaehtoisuudesta. "Jos jo-ku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua", Jeesus opetti. Tulisoihdun koko kirkkaus pääsee esille saven särkyessä eli suostuttaessa omien pyrkimysten hylkäämiseen ja it-selle kuolemiseen. Samalla tavalla Hengen voima ihmi-sen lihallisuuden kuolettamiseksi, addiktioiden nujertami-seksi, hengellisessä sodankäynnissä menestymiseksi ja hedelmän kantamiseksi pääsee avuksemme vasta ristin valitsemisen jälkeen.

Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (2 KOR 4:10).

Kirkas rintama tulisoihtuja valaisi tannerta sen jälkeen, kun kaikki esteet niiden ympäriltä olivat särkyneet. Miehet puhalsivat torvistaan puhtaan äänen ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" Se on esikuva Hengen miekan, Ju-malan sanan, oikeasta käytöstä, jota vastustaja kavah-taa (TUOM 7:20; EFES 6:17). Muita israelilaisten toimen-piteitä vihollisen ajamiseksi pakoon ei tarvittukaan, sillä Jumalan armollinen käsi puuttui tapahtumien kulkuun (TUOM 7:21-22). Vertauskuvallisella tavalla tässä kerto-muksessa kiteytyvät Kristuksen saviruumiin, lunastetun seurakunnan, voiton "välineet" sen kilvoitellessa iankaik-kista perintöä kohti. Ne ovat Jeesuksen ojentama risti, Hengen kirkkaus ja Jumalan sana.

Kuinka suuri on Hänen perintönsä kirkkaus Hänen py-hissään (EFES 1:18). Juuri siihen Hän kutsui teidät meidän evankeliumimme kautta, että te omistaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden (2 TESS 2:14).

Oikein armollista Adventin ja Joulun aikaa teille kaikille rakkaat ja uskolliset lukijani!