A8 Tie armolahjojen omistamiseen 21.7.2022
Armolahja (kreik. karisma, sanasta karidzomai = lahjoittaa armosta) on Jumalan yksilöuskovalle lahjoittama erityinen kyky rakentaa seurakuntaa. Kun puhumme tiestä armo-lahjoihin, käytämme apostoli Paavalin ilmaisua ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvussa 12:
Mitä tulee hengellisiin lahjoihin, veljet, en tahdo teidän olevan niistä tietämättömiä. Tavoitelkaa innokkaasti par-haimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrat-toman tien. (1 KOR 12:1,31)
Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo. Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. (1 KOR 12:4,11)
Ennen kuin Paavali opastaa lukijoitaan tuolle "verrattomalle tielle", hän mainitussa luvussa luetteloi erilaisia Hengen uskoville jakamia armolahjoja. Kun täydennämme luetteloa Raamatun muulla aineistolla, huomaamme, että armolahjat ilmenevät seurakunnassa lähinnä kolmen kanavan kautta:
Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvut 12-14 muodostavat Raa-matun yhtenäisimmän esityksen armolahjojen käyttämisestä. Etsiessämme tietä armolahjojen omistajaksi, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että niiden haltijalta edellytetään tietynlaista mielenlaatua ja asennetta. Näissä luvuissa Paavali opettaa, miten Jumala odottaa lahjojaan käytettävän seura-kunnan keskellä. Jotta lahjojen Antaja voisi tehdä meistä tahtonsa mukaisia kantajia armolahjoilleen, on seuraavien sanan lähtökohtien ymmärtäminen ensiarvoisen tärkeätä:
a) Armolahjat on annettu jokaisen uskovan omistettavaksi ja tavoiteltavaksi
Pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Koska siis tavoittelette innokkaasti henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsaasti seurakun-nan rakentumiseksi. (1 KOR 14:1,12)
Vaikka Henki jakaa armolahjoja kullekin erikseen niin kuin tahtoo (1 KOR 12:11), meitä kehotetaan tavoittelemaan niitä innolla. Voimme tehdä sen vain antamalla itsemme Jumalan kaytettäväksi, erotettavaksi ja valmistettavaksi pyhää palve-lutehtävää varten (ROOM 12:1). Toiset valmistuvat käyttö-kelpoisiksi astioiksi nopeammin, toisten työstämiseen Herralta kuluu enemmän aikaa.
b) Armolahjojen käyttäjä varustetaan palvelijan mielenlaadulla
Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saa-nut (1 PIET 4:10).
Te tiedätte, että Stefanas ja hänen perhekuntansa ovat antautuneet pyhien palvelemiseen (1 KOR 16:15).
Kristuksella oli palvelijan mielenlaatu. Jos tahdomme tulla armolahjojen omistajiksi ja käyttäjiksi, meidän on suostuttava siihen, että meistä valmistetaan kaikkien palvelijaa seurakun-nan keskelle.
c) Armolahjat on tarkoitettu Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi
Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi. (1 KOR 14:26).
Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).
Armolahjojen kautta Henki rakentaa seurakuntaa Kris-tukselle. Ne on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi - ei armolahjan haltijan ympärille kehkeytyvän piirin kokoamisek-si. Armolahjat korottavat Herran kunniaa ja ominaisuuksia, ei lahjan käyttäjän eikä yhteisön.
d) Armolahjojen käyttöä ohjaava Hengen hedelmä on rakkaus
Paavali ottaa esimerkkejä kaikista kolmesta edellä mainitusta armolahjan ilmenemismuodosta: puheen kautta välittyvästä profetoimisesta ja tiedon sanoista, manifestaation kautta välittyvistä voimallisista teoista sekä käytännön laupeuden-työstä seurakunnan köyhien auttamiseksi. Hänen mielestään vaikuttimena kaikkien lahjojen käyttämisessä tulisi olla rak-kaus (1 KOR 13:2-3).
Sitten Paavali tarkentaa, millaisia rakkauden puolia Jumala haluaa kypsyttää esiin niissä, jotka armolahjoin palvelevat toisia (1 KOR 13:4-7). Hän mainitsee ensiksi, kuinka armolahjan käyttäjän tulee olla pitkämielinen ja lempeä veljiä ja sisaria kohtaan. Rakkaus haluaa peittää ihmisen heik-kouden eikä se etsi hänestä ansioita toimilleen. Todellinen palvelija ei ole oman edun, aseman tai kunnian tavoittelija. Hän ei pöyhkeile eikä käyttäydy sopimattomasti (FIL 2:1-5). Kohdatessaan vastustusta ja tullessaan väärin kohdelluksi Jumalan rakkaus hänessä on valmis kärsimään pahaa ja katkeroitumatta antamaan anteeksi muistelemisen sijaan (1 PIET 4:8). Huomaamme siis, että rakkaus nättäytyy enemmän tahtotilana kuin tunteena.
Rakkaus ei iloitsen vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kai-kessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. (1 KOR 13:6-8)
Palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5:13)
Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:27). Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kas-vaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
e) Armolahjoja käytetään seurakunnassa arvokkaasti ja järjestyksessä
Veljet, tavoitelkaa innokkaasti profetoimisen lahjaa älkää-kä estäkö kielillä puhumista. Kaikki tapahtukoon kuiten-kin arvokkaasti ja järjestyksessä (1 KOR 14:39-40).
Kristusruumiin normaalitila on sellainen, jossa kukin jäsen palvelee toisia lahjallaan. Kun Henki saa johtaa armolahja-palvelua, seurakunnassa vallitsee järjestys ja harmonia. Tiettyjen, lähinnä puheen kautta välittyvien, lahjojen käyttä-misestä yleisessä seurakunnan kokoontumisessa Paavali an-taa muutaman neuvon:
• Kielillä puhumisen armolahja rakentaa vain puhujaa itseään, ei seurakuntaa. Sen vuoksi lahjan haltijan tulisi rukoilla, että hän itse tai joku läsnäolijoista saisi kyvyn selit-tää kielen sisältämän sanoman. Ellei löydy selittämisen armolahjan haltijaa, kielilläpuhuja puhukoon hiljaa itselleen ja Jumalalle. (1 KOR 14:2,13,28)
• Ilmestyksen, tiedon sanojen, profetoimisen ja opet-tamisen armolahja on seurakunnan rakentumisen kannalta hyödyllisempi kuin kielillä puhumisen lahja. (1 KOR 14:4-6, 18-19)
• Koko seurakunnalle tarkoitetut Hengen viestit tulee välittää vuoron perään hyvässä järjestyksessä: yksi kielten selitys kerrallaan, samoin yksi profetoiminen ja ilmestystieto kerrallaan. (1 KOR 14:27,30-32)
• Erityisesti profetoimisen kautta Henki haluaa rakentaa, kehottaa, lohduttaa ja neuvoa Kristuksen seurakunnan jäseniä monien tarpeiden ja tilanteiden keskellä. Siksi Paavali kehottaa Herran edessä etsimään varsinkin sitä lahjaa. (1 KOR 14:1,3,31)
Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaisen lapsensa elämää varten. Se sisältää myös palvelupaikan seurakunnassa armoi-tuksineen. Kuinka on mahdollista, että siitä huolimatta meitä kehotetaan tavoittelemaan jotakin tiettyä palvelutehtävää ja armolahjaa itsellemme? (1 KOR 14:1)
Se johtuu Hänen työstään sisimmässämme. Olemme seu-rakunnan keskellä nähneet erilaisia tarpeita, ja Jumala on laskenut mieleemme halun vastata niihin. Hän on antanut meille tiettyjä luonnollisia lahjoja, kykyjä ja ominaisuuksia ja kasvattanut meitä tulevaa palvelupaikkaamme silmällä pitäen. Hän on opettanut meille sanaansa ja taivutellut meitä erottamaan elämämme kokonaisemmin Hänen käyttöönsä.
Toisaalta Hän on näyttänyt meille täydellisen kyvyttömyy-temme kantaa hyvää hedelmää itsessämme, inhimilli-sen viisautemme, osaamisemme tai sosiaalisten taitojemme varassa. Jumala on tehnyt meistä köyhiä, jotta kysyisimme Hänen voimaansa ja armolahjojaan palvellaksemme Kristuk-sen seurakuntaruumista. Riisuminen pois omasta "vahvuu-desta" on osa Hänen suunnitelmaansa:
Kristuksessa ... meistä oli ennalta määrätty Hänen suunnitelmassaan, Hänen, joka vaikuttaa kaiken oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan, että ... eläisimme Juma-lan kirkkauden ylistykseksi (EFES 1:11-12).
Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani (2 KOR 11:29-30).
Olin luonanne heikkouden vallassa. Puheeni ja julis-tukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista (1 KOR 2:3-4).
Tässä vaiheessa, kun olemme käsittäneet ja hyväksyneet jatkuvan riippuvuutemme Hänestä, alkaa Henki voimakkaam-min vaikuttaa rukouksissamme ja ajatuksissamme tiettyyn palvelutehtävään suuntautumista. Kutsu Jumalan työtoveruu-teen, rakentamaan Hänen seurakuntaansa puheen, manifes-taation tai käytännön työn kautta täyttää yhä enemmän sydämemme. Samalla ymmärrämme tarvitsevamme välttä-mättä työvälineen, armolahjan, jonka Jumala on meille tarkoittanut, ja joka parhaiten sopii kutsumukseemme. Sen vuoksi osaamme tavoitella sitä rukouksin, ja Isä, joka on valmistanut meitä juuri Hengen voitelulla ja armolahjalla varustamista varten, vastaa mielellään lapsensa pyyntöön:
Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä Häneltä anovat (MATT 7:9-11).
Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on Häneen: jos me anomme jotakin Hänen tahtonsa mukaan, Hän kuulee meitä (1 JOH 5:14).
Omalla paikallamme seurakuntamme keskellä saamme sitten olla Kristuksen valtuuttamia evankeliumin palvelijoita. Riippu-matta siitä toimiiko lahjamme puheen, manifestaation tai käytännön työn alueella, voimme todistaa Paavalin tavoin:
Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta sen lahjan mukaan, joka Hänen voimansa vaikutuksesta on minulle annettu (EFES 3:7).
Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, joka on meille annettu. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon, jolla opettamisen lahja, opettakoon. Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka johtaa, johtakoon tar-mokkaasti. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. (ROOM 12:6-9)
Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan (ROOM 11:29).
