A9  IISAK JA REBEKKA            30.7.2022

Saara oli kuollut 127-vuotiaana. Hän oli vanhoilla päi-villään lahjoittanut puolisolleen Abrahamille pojan. Iisak-poika jäi heidän ainoaksi lapsekseen. Iisakista tuli sen uskoon perustuvan liiton välimies ja vahvistaja, jonka Jumala oli tehnyt Abrahamin kanssa jo ennen pojan syntymää (1 MOOS 17:4-8,21). Lupauksen lapsi Iisak on yksi Jeesuksen esikuvista. Hän aloitti Jeesukseen päät-tyvän Abrahamin siemenen sukuketjun, jonka kautta siunaus tuli kaikille kansoille (1 MOOS 22:18; GAL 3:6-8):

Abraham uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurs-kaudeksi (1 MOOS 15:6). Ne jotka pitäytyvät uskoon, siunataan yhdessä uskovan Abrahamin kanssa (GAL 3:9).       

Jotta Jumalan Abrahamille antama lupaus toteutui, oli välttämätöntä, että myös Iisak löysi itselleen puolison. Saaran hautajaisten jälkeen, kun Iisak lähestyi jo 40 vuoden ikää, Abraham kutsui luokseen talonsa vanhimman ja uskotuimman palvelijan Elieserin (1 MOOS 15:2; 24:1-4). Abraham lähetti palvelijansa kaukaiseen synnyinmaa-hansa Mesopotamiaan, Aram-Naharaimin kaupunkiin, etsimään veljensä Naahorin jälkeläisistä puolisoa pojalleen (1 MOOS 22:20-23; 24:10; APT 7:2-4).

Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle aset-taakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen (2 KOR 11:2).

Paavalin avulla Herran Henki löysi Korinttista morsiansie-luja Jeesukselle. Abrahamin kaukaiseen maahan lähet-tämä Elieser on kaunis esikuva Hengestä, jonka Jumala lähetti Maan päälle etsimään ja kihlaamaan seurakuntaa Kristukselle. Työ on vielä kesken, mutta edessä odotta-vasta hääjuhlasta meille on annettu ennakkokuva:

Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia Hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsia-mensa on laittautunut valmiiksi (ILM 19:7).

Elieserin työskentelyssä Naahorin perheen keskellä näem-me muitakin Hengen työlle ominaisia periaatteita:

1) Hän ei toiminut itsenäisesti eikä puhunut omiaan, vaan noudatti kaikessa Lähettäjänsä sanaa ja suunnitelmaa (1 MOOS 24:2-9; JOH 16:13).

2) Hän ei korostanut itseään, vaan esitteli Lähettäjänsä ja tämän ainokaisen Pojan valtasuuruutta ja kunniaa (1 MOOS 24:22,34-36; JOH 16:14-15).

3) Hän etsi morsianta, joka uskoisi hänen sanomansa Yljästä, suostuisi kihlaukseen ja vapaaehtoisesti lähtisi kanssaan pitkälle matkalle Yljän kotimaahan (1 MOOS 24: 41,49,55-60; MATT 25:6).

4) Hän luovutti morsiamelle Yljän lähettämät kihlajais-lahjat liiton sinetiksi, vakuudeksi kaukaisen sulhasen luo-tettavuudesta ja uskollisuudesta (1 MOOS 24:53; ROOM 3:24; EFES 1:13-14).

Elieser löysi etsimänsä: Jumala johdatti hänen eteensä Rebekan, Abrahamin veljenpojan tyttären (1 MOOS 24: 24). Kun tyttö kuunteli Elieserin kertomusta vierailun tarkoituksesta ja Abrahamin Jumalan johdatuksesta mat-kalla sekä todistusta Abrahamin pojan mahtavuudesta, heräsi hänen sydämessään usko uuden elämän mahdol-lisuuteen etäisen sukulaisensa rinnalla.

Rebekalle oli ehkä kerrottu, kuinka isoisän veli Abraham puolisonsa Saarain kanssa oli aikoinaan muuttanut pois kotoa Kaldean Uurista Harraniin. Mahdollisesti hänellä oli tieto siitäkin, kuinka Abraham oli saanut Jumalalta kutsun lähteä tuntemattomaan Kanaanin maahan (1 MOOS 12:1-7). Nyt hän itse oli samankaltaisen valinnan ja monien kysymysten edessä: luotanko Abrahamin Jumalaan ja Hänen lupaukseensa tulevaisuudesta Luvatusta Maassa; olenko valmis jättämään vihannan kotiseutuni Eufrat-virran laaksossa, hylkäämään rikkaan aramealaisen kult-tuurini jumalineen (JOOS 24:2-3) ja liittymään Iisakin puolisona yhtä Jumalaa palvelevaan perhekuntaan? Rebekalla oli täysi vapaus valita, lähteäkö Elieserin opastamana pitkälle uskonvaraiselle matkalle Jumalan maahan vai jäädäkö ikuisesti unohduksiin Jumalan ih-meellisen suunnitelman ulkopuolelle:

He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: "Lähdetkö tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Lähden." (1 MOOS 24: 58; RK 12)

Evankeliumin vastaanottaminen, liittyminen Jeesukseen ja Hänen seuraamisensa on uskon ja tahdon asia. Tätä seikkaa painottaen PR 38 ja KJV 72 kääntävät edellisen jakeen:

He kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon." 

Sivulla D15 olemme tutustuneet neljään erilaiseen me-nettelytapaan, kuinka ihminen toimii Kuninkaan Pojan hääkutsun edessä. Rebekka vastasi myöntävästi Abraha-min kutsuun ja suostui Iisakin morsiameksi. Hän oli valmis lähtemään pitkälle ja vaivalloiselle erämaamatkalle Elieserin kanssa. Siinä hänen vain piti luottaa Elieserin kykyyn luotsata hänet tuon 600 km mittaisen, vaarojakin sisältävän taipaleen läpi Kanaanin maahan Abrahamin ko-tiseudulle.

Näin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkaan (1 MOOS 24:61).

Kristittyinä mekin olemme elämän mittaisella kilvoitus-matkalla kohtaamaan Herraamme kasvoista kasvoihin. Meidän Elieserimme, matkaoppaamme, on Isän lähettämä Puolustaja, Pyhä Henki, joka kykenee johdattamaan meidät koettelemusten läpi turvallisesti perille asti.

Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. Henki auttaa meitä heikkoudessamme (ROOM 8:14, 26).

Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelas-tukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettele-muksissa (1 PIET 1:5-6).

Hebronin ja Beerseban seutu oli Abrahamin karjan lai-duntamisaluetta (1 MOOS 22:19; 23:19-20). Iisak pai-mentolaisineen sen sijaan oli etsinyt itselleen sopivan leirin etelämpää, Beer Lahai-Roin kaivon lähettyviltä Ne-gevistä (1 MOOS 16:14; 24:62; 25:11). Eräänä iltana, kun Iisak oli lähtenyt yksin kedolle kävelemään, hän vihdoin erotti Elieserin kamelien lähestyvän horisontissa. Pitkä ja jännittävä odotus päättyi myös Rebekan osalta, kun hän sai kohdata sulhasensa. Luottamus Elieserin sanoihin koki täyttymyksen: usko muuttui näkemiseen (1 MOOS 24:63-65).

Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Hän rakasti Rebekkaa ja otti hänet vaimokseen. Näin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua (1 MOOS 24:67).

Voiko löytyä VT:sta kauniimpaa esikuvaa Jeesuksen ja Hänen morsiamensa kohtaamisesta! Jeesus saapuu pilvissä vastaanottamaan ahdistavan ajan läpi matkan-neen seurakuntansa ja vie rakkaansa Kotiin, jonka Hän on sille valmistanut.

Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa. Vaikka menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen (JOH 14:2-3).

Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkas-tettuna seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman (EFES 5:25-27).

Miksi Jumala valitsi juuri Rebekan puolisoksi Abrahamin pojalle? Se ei johtunut siitä, että Rebekka itsessään olisi kyennyt mitenkään edistämään Jumalan näkyä Abrahamin suvun jatkumisesta ja tulemisesta siunaukseksi koko maailmalle. Rebekka oli hedelmätön. Hän oppi ym-märtämään tämän avuttomuutensa kamppaillessaan sen kanssa Herran edessä 20 vuoden ajan (1 MOOS 25:20-26). Voi vain aavistella sitä suvun odotusten painetta, jota lapseton Rebekka joutui kantamaan. Riittämättömyys Jumalan aivoitusten täyttämisessä täytti sisimmän suu-rella murheella. Vain Iisakin kestävä rakkaus kantoi häntä vaikean ajan läpi.

Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra vastasi hänen rukoukseensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi (1 MOOS 25:21).

Jumala ei kutsunut ja valinnut Rebekkaa tämän men-neisyyden tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteel-la. Ennen kuin Rebekka oli valmis kantamaan hedelmää, hänen piti perin pohjin käsittää ja hyväksyä täydellinen riippuvuutensa Jumalan armosta. Vain Herra oli voi-mallinen tekemään hänet terveeksi ja suunnitelmansa välikappaleeksi. Samankaltainen oman avuttomuuden, heikkouden ja ansiottomuuden kokeminen on tuttua kaikille Herran omille. Niin on myös sisäisen paranemisen mahdollisuus Kristuksen haavoissa (1 PIET 2:24).

Jumala näki etukäteen, kuinka Rebekka uskolla vastaisi Hänen vapaaehtoiseen kutsuunsa. Arabian autiomaan kamelitieltäkin Rebekalla olisi ollut mahdollisuus kääntyä vielä takaisin. Jumalalla oli suunnitelma, kuinka Hän tulisi käsittelemään naisen kiihkeän määrätietoista luonnetta, kuinka valmistaisi Rebekasta jalon esiäidin 2000 vuotta myöhemmin maan päälle syntyvän Poikansa sukuun.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut. Sillä ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltai-siksi. Mutta ne, jotka Hän on ennalta määrännyt, ne Hän on myös kutsunut (ROOM 8:28-30).