B2  Pukeutuminen valon varusteisiin

 

 

 

Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pu-keutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan (KOL 3:9-10).

Pankaamme pois pimeyden teot ja pukekaamme pääl-lemme valon varusteet (ROOM 13:12).

 

Näissä jakeissa Raamattumme ilmaisee riisumis-pukeutumis-vertauskuvan avulla vaiheet, joita hengen ja mielen uudistu-minen Kristuksessa sisältää. Valon varusteisiin pukeutumi-semme alkoi välittömästi, kun Herran siunattu lamppu syttyi hengessämme. Mutta pukeutuminen jatkuu läpi koko elä-mämme sitä mukaa, kun Hengen valo pääsee tunkeutumaan mielemme suljettuihin komeroihin, paljastamaan ja kuoletta-maan sieltä monenlaisia lihallisia ajattelu- ja reaktiotapoja sekä virheellisiä käsityksiä ja ymmärtämättömyyttä, jotka ristillä kuollut vanha isäntämme jätti perinnöksemme.

 

 

 

 

B2.1  Vanhan ihmisen riisuminen

 

 

Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisenne (KOL 3:9). Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu (ROOM 6:6).

 

Samoin kuin syyllisyytemme ja lain kirous nostettiin pysyvästi pois yltämme, poistettiin myös vanha ihmisemme valtais-tuimelta Kristukseen liittyessämme. Kuten sivulla A1.4 tote-simme, riisuttiin synnin hallitsema vanha ihmisemme a) ristille Jeesuksen lunastuskuoleman yhteydessä. Ju-mala ei ole koskaan ajatellut laskea vähäisintäkään aiko-mustaan valtakunnassaan ihmisen vanhan langenneen luon-non varaan. Tätä perustotuutta meidän ei tule epäillä mis-sään elämämme vaiheessa – ei hyvinä eikä pahoina päivi-nämme.

 

Toisinaan saatamme keskeneräisyytemme ja lihallisuutemme paljastuessa miettiä, lieneekö vanha ihmisemme sittenkään kuollut Golgatalla. Lankeamisemme johonkin vanhan ihmisen tottumukseen tai maailmalliseen houkutukseen ei kuitenkaan kykene herättämään kuollutta haudastaan! Se että kiusattuna ollessamme emme vielä ymmärrä asemaamme tai halua käyttää Jeesuksen meille hankkimaa vapautta selvitä ulos tilanteesta, ei riistä meiltä lunastuksen takaamaa oikeutta hallita edelleen valintojamme. Jumala näkee vanhan ihmi-semme pysyvästi kuolleena!    

 

Aadamilaisen vanhan ihmisen valtakauden päättyminen Kris-tuksessa on yksi Raamatun voimakkaimmista, tosin vähem-män saarnatuista – ja joskus väärin ymmärretyistä – to-tuuksista. Siinä uudestisyntymisessä, jossa Jumala loi meihin uuden hengen, katkesi lihan pakkovalta ja omistusoi-keus meihin nähden perusteellisesti. Raamattu ei tunne tämän omistusvallan jakautumista uudestisyntyneessä kristi-tyssä. Me emme enää ole itsemme omat! 

 

Ne, jotka ovat lihan vallassa, eivät ole Jumalalle mie-leen. Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa (ROOM 8:8-9).

 

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hen-gen temppeli, Hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta. Te ette ole itsenne omat, teidät on kalliilla hinnalla ostettu (1 KOR 6:19-20).

 

Meidän on ymmärrettävä ja opetettava, että synnin ja lihan läsnäolo ihmisolemuksessa ei tarkoita samaa kuin niiden hallintavalta. Lihan kuolettamistarve on aina mitä ilmeisin Hengen asunnokseen ottamassa ihmistemppelissä. Se ei kuitenkaan ole merkki synnin orjuudesta eikä entisen isännän muuttamisesta takaisin asuntoonsa. Syntiin kompas-tumisemme ei merkitse synnin herruuden alaisuuteen palaa-mista eikä siinä elämistä 1), vaan sitä, että emme vielä osanneet tai tahtoneet valita ristiin sidottua asemaamme Kristuksen vapauttamana.

 

 

On siis erotettava toisistaan Kristuksessa kuollut vanha ihminen, jota synti hallitsi, ja se perintö, (liha), jonka hän jätti jälkeensä asuntoonsa (synnin ruumiiseen). 

 

Se suuri vapautus Egyptin orjuudesta, jonka Israel koki Jumalan väkevän käden vaikutuksesta, säilyi tosiasiana, vaikka kansan mieli silloin tällöin toimi vielä vanhalla tavalla pyrkien etsimään lohdutusta entisten ”liha-patojen” äärel-tä.2) Kallis asemamme Kristuksen vapaaksi lunastamana py-syy siis horjumatta voimassa, mutta meidän lihallinen mielemme tarvitsee ankaran käsittelyn vaeltaaksemme kutsumuksemme arvon mukaisesti. (Tästä enemmän sivulla B2.4 otsikolla Pimeyden tekojen pois paneminen.)

 

Eikö ole niin, hyvä lukijani, että emme koskaan voi unohtaa lähtöämme omasta ”Egyptistämme”. Mielessämme on säilynyt lähtemättömästi muistikuva myös siitä, kuinka uskoviksi tul-tuamme saimme ottaa vesikasteen. Olimme näin valmiit näkyvällä tavalla tunnustamaan yhdistymisemme Kristuksen kuolemaan hautaamalla kuolleen vanhan ihmisemme uuden elämän tieltä.

Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan (ROOM 6:4).

 

Kun israelilaiset muistelivat entisen elämänsä tuskallisen alis-tajan ja vallanpitäjän, Egyptin voimakkaan sotaväen, hautau-tumista Kaislamereen, he veisasivat kiitosvirressään Jumalalle mm. näin:

Sinä panit tuulesi puhaltamaan, ja meri peitti hei-dätHe upposivat kuin lyijy valtaviin vesiin (2 MOOS 15:10).

Orjuuttava side menneisyyteen oli hautautunut pysyvästi meren syvyyteen.

 

Yhtä mahtipontisesti, mutta totuuden mukaisesti, kiinalainen pastori Watcman Nee toteaa kasteen merkityksestä van-hassa kirjasessaan Tuomittu Kosmos:

Vedessä sinä julistat koko maailmankaikkeudelle, että olet jät-tänyt maailman selkäsi taakse ja olet astunut kokonaan ja eh-dottomasti uuteen maailmaan. a)

 

Jeesus itse ilmaisi kristityn uuden elämän suunnan vieläkin voimakkaammin:

Joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seurat-koon hän minua.3)

 

Vaikka itse en vielä ymmärtänyt oman kasteeni merkitystä koko syvyydessään keväällä 1971, muistan kuitenkin käsittä-neeni (ja hyväksyneeni) sen peruuttamattomaksi askeleeksi entisen elämän taakse jättämisessä. Siitäkin toki huomasin, että jotakin merkittävää oli tapahtumassa, kun koko läsnä oleva seurakunta riemuitsi meistä valkopukuisista, jotka kukin vuorollamme pastori Tuomas Jäntin käsien alla saimme haudata vanhan ihmisemme alttarin takana olevaan kasteve-teen. Kastealtaasta noustessani koin sisäisen siunauksen hyvän omantunnon muodossa.4) Monta kertaa jälkeenpäin olen joutunut tarrautumaan kiinni tähän sanan mukaiseen virstanpylvääseen, kun Käärmeen henki on kuiskannut epäi-levänsä vapauttani ja epäkelvon vanhan ihmisen poisriisumis-ta kohdallani. 

 

Vanhan ihmisen mestauspaikan yksi voimakkaimmista esi-kuvista on VT:n ilmestysmajan esipihaan pystytetty poltto-uhrialttarin ja vaskialtaan muodostama kokonaisuus. Ennen kuin pappi Aaron ja hänen poikansa voidel-tiin ja puettiin pyhää palvelutehtävää varten, heidän enti-nen vaatetuksensa riisuttiin pois ja heidät kokonaan pes-tiin altaan vedessä.5)

 

Meidän armon liiton pappienkin tie vanhurskauden virkaan alkaa Golgatan uhrialttarilta, jossa vanha ihmisem-me naulataan ristille Jeesuksen kanssa. Sen jälkeen pois riisuttu haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan kasteveden kauttaJeesuksen kanssa me myös nousemme haudasta vaeltamaan uudessa elämässä kirkkauden Hengen johdattamina, voitelemina ja pyhittäminä. 6)

 

Vanhan Testamentin esikuvakielellä kutsumuksemme ensi askeleet kuvataan näin:

Voitele myös polttouhrialttari kaikkine varusteineen ja pyhitä alttari. Voitele samoin allas jalustoineen ja pyhitä se. Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedelläPue Aaron pyhiin vaatteisiin ja voitele hänet ja pyhitä hänet palvelemaan Minua pappina. Tuo myös hänen poikansa, pue heidän ylleen ihokkaat ja voitele heidät palvelemaan Minua pappeina, niin kuin sinä voitelit heidän isänsäkin. Tämä on oleva heille voiteluna ikuiseen pappeuteen, polvesta polveen (2 MOOS 40:10-15).

 

Saman asian apostoli Pietari julisti aikalaisilleen seuraavasti:

 

Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus kuuluu ... kaikille, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu  (APT 2:38-39).