B9  KÄRSIVÄLLISYYDEN HEDELMÄ

                                                                                                                   13.9.2023

Opetuslasten mielestä Jeesuksen käyttäytyminen saattoi joskus näyttää flegmaattiselta ja verkkaiselta. Useampikin evankeliumeissa kerrottu tilanne antaa sellaisen vaiku-telman, että Jeesus vasta aivan viime hetkellä reagoi ihmisen hätään. Ikäänkuin Hän olisi odotellut ja viivytellyt apunsa antamisessa.

Tulee mieleen esimerkiksi kohdassa MARK 4:35-40 ku-vattu venematka Galilean järven ylitse, jonne lähdettiin Jeesuksen ehdotuksesta. Järvellä oli puhjennut ankara myrsky, mutta Jeesus vain nukkui. Opetuslapset luulivat jo hetken ajan, ettei Häntä kiinnostanut heidän hätänsä. Vene oli alkanut täyttyä partaan yli syöksyvästä vedestä ennen kuin Jeesus nousi antamaan ihmeellisen apunsa. Muistamme myös Hänen "hidastelunsa" Lasaruksen sai-rastumisen yhteydessä. Vaikka Jeesuksen kävelymatka Jordanin toiselta puolelta Lasaruksen kylään Betaniaan oli noin 30-40 km, Hän ei lähtenyt heti liikkeelle kuultuaan rakkaan ystävänsä sairaudesta. Niinpä Lasarus ehti jo menehtyä ja tulla haudatuksikin ennen kuin Jeesus "myö-hästyneenä" saapui paikalle. Näin evankelista Johannes kertoo tapahtumasta: 

Jeesus meni Jordanin toiselle puolelle. Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra! Hän, joka on Sinulle rakas, on sairaana." Kun Hän kuuli Lasaruksen olevan sai-raana, Hän viipyi vielä kaksi päivää sillä seudulla, missä oli. Vasta sitten Hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme takaisin Juudeaan." Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut." Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan, ja sanoi Jeesukselle: "Her-ra, jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." (JOH 10:40; 11:3,6-7,14,20-21)

Saman kaltainen tilanne sattui myös Jairoksen, syna-gogan esimiehen, vakavasti sairaan tyttären kohdalla. Jeesuksen kävelymatka Jairoksen kotiin kohtasi sen verran viivytyksiä, että pienen potilaan elämä oli ehtinyt jo sammua ennen kuin Jeesus saapui paikalle. Ehkä Jairos muiden läheisten tavoin menetti toivonsa avun saamisen suhteen, kun hänelle tuotiin kotoa suruviesti:

"Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa Opettajaa." (LUUK 8:49)

Kuitenkaan Jeesus ei koskaan myöhästynyt! Näennäisestä viipymisestään huolimatta Hänen apunsa ennätti aina ajoissa paikalle. Herramme hallitsi tilanteen silloinkin, kun inhimillinen toivo oli kadonnut. Kun opetuslapset Galilean järvellä puhjenneen myrskyn keskellä ajattelivat, ettei Jeesus välittänyt heidän kohtalostaan (MARK 4:38-40), Jeesus vastasi: "Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" Kun neljättä päivää haudassa ollut-ta Lasarusta surevat juutalaiset ihmettelivät, miksi Jeesus ei ollut estänyt ystävänsä kuolemaa (JOH 11:37-40), Hän sanoi vainajan sisarelle: "Enkö Minä sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden." Samalla tavalla Jeesus rohkaisi Jairosta luottamaan uskossa siihen, että perheen epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa, Jee-sus ei ollut sanonut viimeistä sanaansa:

"Älä pelkää. Usko ainoastaan, niin tyttäresi paranee." (LUUK 8:50) 

Nyt huomaammekin selvästi, kuinka Jeesuksella niissä tilanteissa, joissa Hänen apunsa näyttää viipyvän, on uskon vahvistumiseen tähtäävä tavoite. Pelko, epäusko ja kärsimättömyys odottamisen aikana kulkevat käsi kä-dessä; ne häiritsevät uskonlepoamme, joka säilyy vain vakaassa luottamuksessa Jeesukseen. Sen vuoksi

Hengen eräs suuri pyrkimys on kärsivällisyyden hedelmän aikaansaaminen uskovassa.

Raamattu mainitsee uskonisä Abrahamin esimerkkinä ih-misestä, jossa Jumala monien elämänvaiheiden kautta sai kasvatettua kärsivällisyyttä luottamuksessa lupauk-siinsa. Kun Abraham oli lähtenyt kotimaastaan Herran sanan varassa ja saapunut 75 vuotiaana Luvattuun Maa-han, joutui hän melkoisesta iästään huolimatta odotta-maan vielä 25 vuotta ennen kuin lupaus jälkeläisen saa-misesta täyttyi. Hänen uskonsa kestävyys oli koetuksella senkin vuoksi, että Saara-puolison hedelmättömyyden takia inhimilliset mahdollisuudet oli otettu pois.

Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut. Hän uskoi tule-vansa monen kansan isäksi tämän sanan mukaisesti: "Niin paljon on sinun jälkeläisiäsi oleva." Uskossaan hän ei heikentynyt, vaikka hän, miltei satavuotiaana, tiesi ruu-miinsa kuihtuneen ja Saaran kohdun kuoleutuneen. Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut. Sen tähden usko luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. (ROOM 4:18-22)

Ja niin Aabraham kärsivällisesti odotettuaan sai sen, mitä luvattu oli luvattu (HEPR 6:15).   

Kun rukoilemme Jumalalta jotakin asiaa, jonka Hän ha-luaa antaa meille, rukousvastaus ei useinkaan ilmesty elämäämme välittömästi. Olemmepa kokeneet senkin, että Hänen vastauksensa saapuu vasta aivan "viime tipassa", kun jo olemme luovuttamassa odottamisessam-me. Uskon asenteessa pysyminen Jumalan avun viipyessä etenkin silloin, kun elämämme on ahdingossa, kysyy kär-sivällisyyttä. Uuden Testamentin tärkeimmän kärsivälli-syyttä tarkoittava sanan hypomone merkityksiä ovat myös "(kuorman) alla pysyminen" ja "kestäväisyys". Ih-meelliseltä (suorastaan: paradoksaaliselta) Hengen työn periaatteelta tuntuu se, että opetteleminen elämään ahdingon taakan alla Herran kanssa itse asiassa vah-vistaa kärsivällisyyttä:

Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koe-tuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa (ROOM 5:3-4).

Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita. (JAAK 1:3-4)

Näyttää siten ilmeiseltä, että Herramme mielestä tär-keämpää kuin nopeiden rukousvastausten lähettäminen pyyntöihimme, on Kristuksen kärsivällisen mielen-laadun aikaan saaminen luonteeseemme. Se on Hänen vaikutuksensa hedelmää meissä, jotka koetuksissa ja kiu-sauksissa tahdomme seurata Jeesusta. Jumalan ihmisessä kypsyvä kärsivällisyys on siten eri asia ja syvempää kuin syntymälahjaksi saatu pitkäjänteinen, rauhallinen ja so-peutuva temperamentti eli yksilöllinen käyttäytymistyyli.

Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen (2 TESS 3:5).

Mutta sinä Jumalan ihminen ... tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyi-syyttä (1 TIM 6:11).

Vanhojen miesten tulee olla ... terveitä uskossa, rakkau-dessa ja kärsivällisyydessä (TIIT 2:2).  

Kärsimättömyys Jumalan vastauksen ja johdatuksen odot-tamisessa saattaa johtaa meidät tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Raamattu kuvaa kuningas Saulin murheellisen toiminnan esimerkkinä tällaisesta tilanteesta. Profeetta Samuelin toimesta Saul oli voideltu kuninkaaksi ja Herran Henki oli laskeutunut hänen ylleen. Yksi Jumalan Saulille suunnittelemista tehtävistä oli filistealaisten armeijan ku-kistaminen (1 SAM 9:16). Saulin muutaman tuhannen miehen joukolle sota 30 000 sotavaunua, 6000 ratsu-miestä ja suurta jalkaväkeä vastaan oli mahdotonta voit-taa ilman Jumalan apua. Sen vuoksi Herra antoi pro-feettansa kautta Saulille seuraavan menettelyohjeen edessä olevaan taisteluun valmistautumista varten:

"Mene minun edelläni alas Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä." (1 SAM 10:8)

Raamattu kertoo, että kuningas Saul ei jaksanut odottaa Samuelin tuloa lisäohjeiden saamiseksi, vaan ryhtyi omin päin suorittamaan uhritoimitusta. Pelko filistealaisia koh-taan, mikä sai Israelin miehet piiloutumaan ja kansan hajaantumaan, tarttui kuninkaaseenkin (1 SAM  13:5-9). Epäusko Jumalan lupauksia (5 MOOS 20:1-4; 1 SAM 10:7,24; 12:22) kohtaan valtasi Saulin mielen. Kun pro-feetta Samuelin kautta tulevat ohjeet näyttivät viipyvän, laukaisi ahdistava tilanne hänen kärsimättömyytensä. Se johti lopulta Jumalan selkeän käskyn rikkomiseen. Näin Saul luopui riippuvuudestaan Herrasta ja korvasi kuuliaisuuden oman ymmärryksensä mukaisella, kansan silmissä "hurskaalla" toiminnalla (1 SAM 13:11-13). Välinpitämättömyys Jumalan sanaa kohtaan toistui myö-hemminkin ja sai Samuelilta tylyn tuomion: 

Samuel sanoi Saulille: "Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka Hän antoi si-nulle." (1 SAM 13:13)

Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: "Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois seu-raamasta Minua eikä ole toteuttanut Minun sanojani." (1 SAM 15:11)

Samuel sanoi Saulille: "Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, myös Hän on hylännyt sinun kuninkuutesi." (1 SAM 15:22-23)

Kärsivällisyys on siis laajaulotteinen Hengen hedelmä. Se ilmenee paitsi sävyisyytenä ja pitkämielisyytenä ihmis-suhteissamme, se on myös lähtökohta Jumalan lupausten täyttymistä odottaessamme. Erityisesti meidän viimeis-ten aikojen kristittyjen jatkuva pyyntö on saada pysyä ankkuroituna kestävästi Jumalan sanaan monen-laisten kiusausten, eksyttävien virtausten ja koetusten täyttämässä maailmassa. Kärsivällisyys ja usko viihtyvät toistensa seurassa; ne ovat kuin veljeksiä, jotka maini-taan Raamatussa usein yhdessä:

Tässä on tarpeen pyhien kärsivällisyys ja usko (ILM 13:10; PR 38).

Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon täyden varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen mikä on luvattu (HEPR 6:11-12).

Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muiste-lemme teidän työtänne uskossa ... ja kärsivällisyyt-tänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen (1 TESS 1:3).

Siksi me kerskaamme Jumalan seurakunnissa teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdistuksissa, joita teidän on kestettävä (2 TESS 1:4).

Sinä olet seurannut minun opetustani ... uskoani, pitkä-mielisyyttäni ... ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita tuli osakseni (1 TIM 3:10-11).