B2.4  Pimeyden tekojen pois paneminen

Pankaamme pois pimeyden teot (ROOM 13:12). Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisenne tekoineen (KOL 3:9).

Yksi Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia on kuvaus nuorukaisesta, joka irstaasti eläen tuhlasi isältään saamansa arvokkaan perinnön. Pojan ahdinkoa lisäsi se, että kun hän oli hävittänyt kaiken omaisuutensa porttojen kanssa, iski seudulle ankara nälänhätä. Hänen ei auttanut muu kuin hankkiutua eräälle sikatilalle pai-menen työhön. Mutta kun hän yritti ravita itseään sioille tarkoi-tetulla ruoalla, sekin kiellettiin häneltä. Suurta puutetta kär-siessään poika alkoi katua syntistä elämäntapaansa. Hän päätti hylätä sen ja pyrkiä takaisin isänsä kotiin – edes palkkalaisen osaan. Luukkaan evankeliumin 15. luku kertoo kauniisti, kuinka isä säälien ja armahtaen sulki kotiin palaavan perillisen syliinsä palauttaen tälle entisen aseman perheessään. Niin paljon isä iloitsi rakkaan poikansa löytymisestä, että lapsen asema sinetöitiin vielä sormuksella. Täydellisen anteeksiantamuksensa jäl-keen isä käski palvelijaa pukemaan poika parhaimpiin vaat-teisiin  juhlaateriaa varten.

Voimme ymmärtää hyvin, että huolimatta sovinnosta ja palau-tetusta lapsen asemasta huokuivat sikakaukaloiden äärellä eläneen nuoren miehen olemuksesta vielä entisen elämän merkit. Niinpä palvelija joutui huolehtimaan myös vanhojen, löyhkäävien vaate-riepujen riisumisesta ja hävittämisestä. Isän uskollisen rakkauden vaikuttamana nuorukainen oli varmasti valmis hylkäämään elä-mästään kaikki muutkin entisen turhan vaelluksensa jäljet – maailmalliset himot ja väärät luulot itsestä. Aivan uudella ja nöyrällä asenteella hän halusi nyt sitoutua isänsä tahtoon.

Tässä on kuva minusta – ja Sinustakin. Taivaallisen Isämme armon ja anteeksiantamuksen kohdattuamme Pyhä Henki alkaa sovittaa meidänkin päällemme Kristuksen mielenlaadun mukaisia valon varustuksia. Samalla Hän vaikuttaa tahtoomme niin, että luopui-simme kaikista lihan mielen mukaisista pimeyden teoista ja asenteista, joissa ennen elimme. Raamattu kehottaa kuoletta-maan sen, minkä saimme perintönä vanhalta ihmiseltämme:

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. … niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne (KOL 3:5-8).

Puhdistakaa pois vanha hapate, että olisitte uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomia; onhan meidän pääsiäislampaam-me, Kristus, teurastettu (1 KOR 5:7).

Lihallisilla ajatusmalleilla, mielihaluilla, sanoilla ja reaktioilla ei ole sijaa kristityn elämässä. Ne ovat pitaalitartunnan saastuttamien vaatteiden kaltaisia, jotka piti hävittää Jumalan kansan yltä: "Papin on poltettava villainen tai pellavainen vaate, loimi, kude tai mikä tahansa nahasta tehty esine, jossa on tartunta. Kysymyksessä on pahanlaatuinen spitaali. Esine poltettakoon tu-lessa". ¹¹⁾

Pieneen itä-uusimaalaiseen maaseutukylään, jossa perheeni kans-sa asumme, rakennettiin EU-tuella persoonallisen näköinen seu-rakuntatalo. Runsaan kymmenen vuoden käytön jälkeen se jouduttiin valitettavasti sulkemaan vakavien sadevesivaurioiden seurauksena. Rakennusta odottaa nyt purkutuomio sisäilmaongel-mien takia. Aadamilta perimämme lihan olemusta voidaan verrata kosteuden vahingoittamiin seinärakenteisiin, joissa pesivä vaa-rallinen home ei häviä ulkonaisen pintaremontin tai kiinteistön omistajan vaihtumisen yhteydessä. Mielen lihallisille rakenteille ja himoille on varattu sama kohtalo kuin aikoinaan spitaalitartunnan saaneen talon materiaaleille: "Pappi menköön sisään ja tar-kastakoon talon. Jos tartunta on levinnyt talossa, kyseessä on pahanlaatuinen spitaali ja talo on saastainen. Talo on hajo-tettava, ja sen kivet, puuosat ja kaikki savi on vietävä ulos kaupungista saastaiseen paikkaan".¹²⁾ Tämä yksiselitteinen hävittä-mistuomio koski niin pientä kuin suurta tartuntaa – hapattaahan vähäinen hapate lopulta koko taikinan! 

Vaikka Uusi Testamenttimme on Valosta todistava kirja, puhuu se yllättävän paljon myös pimeyden teoista. Ne nousevat vanhalta ihmiseltä perinnöksi saamastamme tartunnasta, saastuneesta lihan mielestä, ja ne voidaan sanan perusteella luokitella kuuteen perusryhmään:

Ohjatessaan meitä käsittelemään näitä lihan tekoja Raamattu käyttää voimakkaita imperatiivimuotoja. Se käskee mm.

hylkäämään (EFES 4:22),

kuolettamaan (KOL 3:5),

ristiinnaulitsemaan (GAL 5:24) ja

panemaan pois ne (1 PIET 2:1; ROOM 13:12);

pakenemaan (2 TIM 2: 22),

välttämään (2 TIM 2:23; TIIT 3:9),

karttamaan (1 TESS 4:3; 5: 22),

olemaan tekemättä (FIL 2:3; EFES 4:26),

vastustamaan (HEPR 12: 4) ja

vihaamaan niitä (ROOM 12:9);

luopumaan (2 TIM 2:19),

pidättymään (1 PIET 2:11) ja

puhdistautumaan niistä  (1 KOR 5:7-8; 2 KOR 7:1). 

Jeesus kehotti seuraajiaan kieltämään itsensä ja ottamaan joka päivä ristinsä.¹³⁾  Kiinnittäessään opetuslasten huomion lihan pe-tollisuuteen Hän neuvoi mm. näin:

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MATT 26:41).

Jeesuksen tässä käyttämä adjektiivi heikko (kreikaksi ἀ-σθενής, [asthenēs]) merkitsee myös sairasta ja voimaton-ta. Liha on todella pysyvästi sairas synnin kiusausten edessä ja täysin vailla voimaa Jumalan hyvän tahdon toteuttamiseen. Sen sijaan se on äärimmäisen innokas Hengen työn vastustaja ja henkemme lampun himmentäjä – vähän niin kuin vesi lamppuöljyn joukossa! Valtaan pyrkiessään se tekee saman kuin home talon asukkaalle: muuttaa elämän todella vaikeaksi! Annetaanpa Paa-valin kuvailla vielä sen olemusta ja vaikutuksia:

Liha himoitsee Henkeä (tai henkeä; kreikankielessä alun perin pienellä) vastaan ja Henki (henki) lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin että ette tee sitä, mitä tahdotte (GAL 5: 17). Tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Huomaan … että paha pysyy minussa. Lihan mieli on kuolema (ROOM 7:18,21; 8:6). Joka kylvää lihaansa, niit-tää lihasta turmeluksen (GAL 6:8). Te olette yhä lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin (1 KOR 3:3)?

Lihan läsnäoloa kristityssä Raamattu vertaa kelvottoman miehen kanssa solmittuun avioliittoon, mikä ongelma voi ratketa vain miehen kuoleman kautta. Lihan ja hengen välistä sovittamatonta jännitettä selventää hyvin VT:n kohdassa 1 SAM 25:2-42 kuvattu perhedraama.

Siinä pääosassa esiintyvä kaalebilainen Naabal, jonka heprea-lainen nimi merkitsee houkkaa ja tyhmää, oli mieleltään tyly ja raaka aviomies. Hänen vaimonsa Abigail sen sijaan osoittautui ymmärtäväisen, viisaan, nöyrän ja laupiaan mielenlaadun omistavaksi naiseksi. Kertomuksessa Daavidin vierailu edusti Jumalan tahdon ilmestymistä parin elämään. Daavid joutui pyy-tämään vauraalta Naabalilta ruokaa miehilleen ollessaan erämaas-sa paossa kuningas Saulia. Tämän avunpyynnön Naabal kuitenkin torjui erittäin halveksivaan sävyyn siitä huolimatta, että Daavidin miekkamiesten läsnäolo erämaassa oli muurin lailla suojellut Naabalin tuhatpäistä lammas- ja vuohikarjaa ryöstäjiltä. Sitä vastoin miehen ihana puoliso Abigail oli toisenlainen ja altis auttamaan Daavidia. Hän käsitti miehensä luonteesta perheelleen aiheutuvan ongelman ja ymmärsi, että Herran palvelija, tuleva Israelin ruhtinas, tarvitsi välttämättä ruokaa. Niinpä vastoin mie-hensä tahtoa Abigail salakuljetti ravintoa Daavidin 600 miehelle. Daavid antoi suuren arvon naisen ymmärtäväisyydelle, siunasi häntä ja pidättyi koskemasta hänen mieheensä.

1 SAM 25:17 kuvaa kelvottoman Naabalin asennetta niin muut-tumattomaksi, ettei hänelle hyödyttänyt puhua järkeä. Ainoa ratkaisu perheen sisäiseen ristiriitaan ja Jumalan tahdon toteu-tumiseen löytyi vasta miehen kuolemaan johtaneen sydäninfarktin kautta. Silloin vaimo Abigail pääsi vapaaksi avioliiton aiheutta-masta siteestä mieheensä. Hän saattoi tutustua läheisemmin Daavidiin, joka yllättäen kiintyikin naiseen niin paljon, että otti hänet puolisokseen. Heillä molemmilla oli yhteinen näkemys edesmenneen Naabalin kurjasta luonteesta – ja Jumalan hyvästä suunnitelmasta.

Kertomuksessa Naabalin itsekäs, kiivas, ja sydämetön luonne kuvaa hyvin vanhalta ihmiseltä ^a) perimämme lihan kelvotonta mieltä. Se on vastakohta Abigail -vaimon edustamalle sävyisälle, rauhaisalle ja armolliselle Hengen luonteelle. Lihan mieli asettuu kaikessa poikkiteloin Jumalan suunnitelmaa vastaan, jonka tässä kertomuksessa Daavid avunpyynnöllään ilmaisi. Vaikka Abigailin ja Naabalin pyrkimykset olivat keskenään päinvastaiset, aviopuolisoina he elivät yhdessä – samalla tavalla kuin liha ja Henki asuvat kristityn olemuksessa. Vanhan ihmisen jälkeensä jättämälle kapinoivalle ja sairaalle lihalle ei Jumalalla ole min-käänlaista käyttöä. Niin kuin Naabalin luonne oli muuttu-maton, ei lihakaan kasvattamalla tai kouluttamalla jalostu hengellisemmäksi. Sen vuoksi Daavidin aikomus surmata Naabal, ja lopulta miehen sydämen kuoleutuminen Jumalan käden kosketuksesta (jakeet 37-38), ovat esikuvia Jumalan murskaa-vasta tuomiosta lihan suhteen:

Turmeltunut liha (lihallisuus, lihan mieli) täytyy kuolet-taa! (ROOM 8:12-13)

Vasta Naabalin kuoleman jälkeen Abigail-vaimo vapautui elämään Jumalan hänelle tarkoittamassa osassa samankaltaisella mielen-laadulla varustetun Daavidin kanssa. Heidän yhteytensä kuvaa verrattomalla tavalla lihan kuolettamisen kautta vapautetun hen-gen ja Kristuksen Hengen häiriötöntä ykseyttä.

Vaikka liha loppuun saakka riippuu kiinni olemuksessamme, on sen tekojen välttämättömyys poistunut elämästämme Jeesuksen lunas-tuskuoleman ansiosta. Synti kadotti hallintavaltansa meihin nähden vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemisen ja lain tuomio-osan pois ottamisen yhteydessä, kun Kristuksen Henki asettui sisimpäämme asumaan (Katso Lunastus - voitto pimeydestä sivulla A1.4.) Jeesukseen uskovina meillä on täydet valtuudet (oikeus ja voima) kuolettaa entiseen elämäntapaamme kuuluneet ”Naabalin teot”. Vapautemme perusteita pimeyden tekojen pois panemiseksi Paavali kuvaa näin:

Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa laista, joka sitoi hänet mieheen. Kun olimme lihan vallassa, jäsenissämme vaikuttivat lain herättämät synnin himot, niin että kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta nyt olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille, mikä piti meitä vallassaan, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kir-jaimen vanhassa (ROOM 7:2,5-6).

Teidät on kutsuttu vapauteen. Älkää vain antako vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5: 13).

Käytännössä Pyhyyden Henki pyrkii toteuttamaan ”Naabalin kuolemaa” meissä kristityissä jatkuvasti. Edellä mainitun kal-taisten kehottavien sanankohtien välityksellä Hän herkistää omaa-tuntoamme ja vaikuttaa ymmärrykseemme. Ne suuntaavat asen-nettamme kaiken vanhalta ihmiseltä saamamme perinnön hyl-käämiseen. Taivutellessaan ja vahvistaessaan tahtoamme pimey-den tekojen pois panemiseksi Henki johdattaa meidät toistuvasti sellaisiin valintatilanteisiin, joissa joudumme harjoittelemaan it-semme kieltämistä, ristimme ottamista ja ojentautumista sanan mukaan. Tämä johtuu siitä, että lihan ristiinnaulitseminen edellyttää aina tahtomme myötävaikutusta.

Toisaalta näissä kiusojen koetuksissa meille käy varsin nopeasti selväksi myös se seikka, että ilman Hengen avuksemme antamaa voimaa lihan kuolettaminen ei ole mahdollista. Vaikka Hän ei poista elämästämme ”pimeyden tekoja” meidän puolestamme – vaan meidän on oltava siinä 100%:sti mukana – on Hänen läsnäolonsa aina vahvistamassa meitä, kun tahdomme käsitellä entisen isäntämme kelvotonta lihan perintöä. (Tästä aiheesta enemmän sivulla C1.3 otsikolla Tahto ja voima.) Kaikkein ratkaisevinta ja mahtavinta Hengen työssä onkin juuri Hänen siunauksensa kokonaisvaltaisuus ihmisessä:

Sisäisen ihmisen parantuminen Hengen koko täyteyteen on siis ainoa mahdollisuus lihallisuuden kuolettamiseksi ja säilyttämiseksi ristillä!

Harjoita itseäsi jumalanpelkoon (1 TIM 4:7). Jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot (syntiset tekonne, PR 1992), niin te saatte elää (ROOM 8: 13). Synti ei enää ole teidän hal-litsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia (ROOM 6:14). Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16). Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (GAL 5: 24).

Jumalan armotyön alaisen kasvun tavoite on vahvistaa meitä vaeltamaan Hengessä siten, että kykenemme voitollisesti käyttä-mään lunastetun oikeuttamme pitää itsemme synnille kuolleina ja Jumalalle elävinä. Kristuksen mielenlaatu pääsee silloin hallitse-maan meitä ja kantamaan hedelmää vanhurskaan vaelluksemme kautta.

Pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älkää antako jäseniän-ne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle (ROOM 6:11,13). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisim-me vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).