B5 Yhteys Kristuksessa 31.3. 2021
5.1 Yhteyden perusta
Uudestisyntymisessä Henki synnyttää ihmisen Jumalan perhe-väkeen (EFES 2:18-19; GAL 4:6-7). Kaikki Jumalan lapset maa-ilmassa muodostavat Kristuksen seurakunnan. Heidän yhteen-kuuluvuutensa on niin voimakas, että efesolaiskirje käyttää siitä jopa ilmaisua ykseys (kreikaksi ἑνότης [henótēs]):
● Hengen ykseys (EFES 4:3; the unity of the Spirit) ja
● uskon ykseys (EFES 4:13; the unity of the faith).
Jeesuksen seuraajia yhdistävät yksi Henki, sama toivo ja kutsu-mus, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkien Isä (EFES 4:3-6). Tämä Jumalan lapseuteen perustuva yhteys Kris-tuksessa, joka seurakunnan syntyessä helluntaipäivänä vahvistet-tiin taivaasta, on ainutlaatuinen, sillä se hävittää kaikki kielelliset, kansalliset, sosiaaliset, koulutukselliset ja sukupuoleen perustuvat rajat jäsentensä välillä:
Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (GAL 3:26-28).
Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne (MATT 23:8,11).
Kun Jeesus ennen kuolemaansa rukoili opetuslapsiensa puolesta, oli heidän täydellisen ykseytensä toteutuminen käytännössä eräs Hänen rukousaiheistaan. Jeesuksen sanoista paljastuu kaksi merkittävää totuutta:
a) kirkkauden Henki opetuslapsissa on yhteyden aikaansaaja
b) evankeliumin uskottavuus maailmassa perustuu uskovien ykseyteen.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Mutta Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoi-si Sinun lähettäneen Minut (JOH 17:9,20-21).
Sen kirkkauden, jonka Sinä olet antanut Minulle, Minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä, jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut (JOH 17:22-23).
5.2 Rakentuminen rakkaudessa
Ulkonaisesti yhteys Kristuksessa ei ole opillis-teoreettista vaan fyysis-käytännöllistä, joka kumpuaa hengen ja mielen muutok-sesta. Niinpä Paavali filippiläiskirjeessä piirtää eteemme joitakin mielenlaadun ominaisuuksia, jotka luovat myönteisen ilmapiirin seurakunnan kokoontumiselle. Ne ovat myös Hengen työn ta-voitteita kaikissa uskovissa.
Jos on jotakin Hengen yhteyttä, tehkää minun iloni täydel-liseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (FIL 2:1-5).
Sanomattakin on selvää, että ratkaisemattomat riidat, käsitte-lemättömät erimielisyydet, eriseuraisuus ja puoluemieli, vikoileva arvostelu ja oman kunnian tavoittelu vahingoittavat Hengen mielen mukaista rakentumista seurakunnassa. Tällaisten vanhan ihmisen perintönä saamiemme lihallisuuden muotojen kuolettamista olem-me tällä sivustolla käsitelleet laajasti. Katso esimerkiksi seuraavia aiheita:
Pimeyden tekojen pois paneminen
Tunteiden säätelyn yksilöllisyys
Kristuksen rauha - avain tunteiden säätelyyn
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kris-tuksessa antanut teille anteeksi. Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset. Vaeltakaa rakkaudessa (EFES 4:32-5:2).
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyy-teen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsi-kää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side (KOL 3: 12-14).
Läheinen ja lämmin keskinäinen yhteys paikallisseurakunnissamme on luonnollista seurausta rakkauden Hengen parantavasta työstä meissä jäsenissä, jotka alunperin olimme vihan lapsia (EFES 2:3). Rakkaus on Hengen hedelmä. Seurakunnan opetus yhteisöllisyydestä tukeutuu Raamatun opetukseen uskovan sisäi-sestä muuttumisesta Kristuksen Hengen vaikutuksesta. Voit tutkia aihetta lisää esimerkiksi seuraavilta sivuiltamme:
Hengen hedelmää kantavina aikuisina
Valon varusteisiin pukeutuminen
Suojamuurin rakentaminen uudelleen
Kun Jeesus puhui Pietarille seurakuntansa perustamisesta, Hän ilmoitti olevansa itse sen rakentaja. Saman rakkauden, joka ohjasi Hänen elämäänsä ja johti lopulta kärsimyskuolemaan, Hän haluaa luoda seurakuntansa jäseniin vaikuttimeksi kaikessa palvelemistyössä:
Ja Minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita (MATT 16: 18).
Hänessä koko ruumis ... kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa (1 KOR 16: 14). Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään (1 KOR 13:2). Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan kestävää, sillä rak-kaus peittää syntien paljouden (1 PIET 4:8)
Tällaisen ilmapiirin täyttämässä yhteisössä vasta uskoontulleet uskaltavat jakaa ja käsitellä tunnekuormiaan ja siteitään ilman pelkoa. Siellä pääsee toteutumaan hengelliseen lapsuuteen kuuluva sisäisen paranemisen käynnistyminen menneisyyden haavoista. Armollisessa seurakuntaperheessä, hoitavan opetuksen äärellä Jumala kasvattaa ja vahvistaa lapsiaan myös ottamaan vastuuta valtakuntansa käytännön palvelutehtävistä. (EFES 3: 16-21)
5.3 Käytännön palveleminen
Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta (APT 9:31).
Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talou-denhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut (1 PIET 4:10). Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi ( 1 KOR 12:4-7).
Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajik-si. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja pa-rantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).
Paitsi sanan kautta Kristuksen Henki rakentaa seurakuntaa myös jakamiensa lahjojen ja palvelutehtävien välityksellä. Niiden tukemana on jokaisella Jumalan lapsella mahdollisuus kasvaa hengen ja mielen (tunne- ja tahtoelämän sekä ymmärryksen) uudistumisessa ja löytää oma palvelupaikka paikallisseurakuntansa keskellä. Seurakunnan palveluvirkojen - apostolien, profeettojen, evankelistojen, paimenien ja opettajien, jotka usein muodostavat vanhimmiston - toimenkuva apostoli Paavalin mukaan on
tehdä pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan (EFES 4:11-13; KOL 1:28).
Raamatussa on kaksi voimakasta vertauskuvaa siitä, kuinka tärkeä osa kullakin Jeesukseen uskovalla on seurakunnan rakentumisessa ehjäksi kokonaisuudeksi.
a) Seurakunta - Kristuksen ruumis
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:13,27).
Hän on ruumiin, seurakunnan, pää (KOL 1:18). Silloin ... nou-datamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus (EFES 4:15).
Fyysisessä ihmiskehossa jokainen elin ja ruumiinjäsen on vält-tämätön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pään aivot ohjaavat ja koordinoivat koko elimistöä selkäytimen ja siitä haarautuvien hermojen kautta. "Jumala on asettanut Kristuksen pääksi seu-rakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa" ja joka "yhteen liit-tyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruu-miinosalla on" (EFES 1:22; 4:16).
Jotta kristusruumiin käytännön elämä toimisi järjestäytyneesti, on kunkin paikallisseurakunnan vanhimmistolle uskottu keskeinen tehtävä. Sen tulee huolehtia kasvua tukevasta ja terveen seura-kuntamallin sisältävästä opetuksesta. Toisaalta sen tulee havaita Jumalan antamat lahjat seurakuntansa jäsenissä, rohkaista ja antaa tilaa niiden harjoittamiseen sekä siunaten asettaa kukin "ruumiinjäsen" palvelupaikalleen (APT 6:3-7; 20: 17,28,32; 2 TIM 4:2,5; TIIT 1:9; 2:1).
b) Seurakunta - Jumalan asumus
Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (EFES 2:22). Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi (1 PIET 2:5). Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huo-neensa olemme me (HEPR 3:6).
Te olette ... apostolien ja profeettojen perustukselle raken-nettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Her-rassa (EFES 2:19-21).
Seurakunta on myös Jumalan ilmestymisen paikka, Hänen asumuksensa Hengessä. Jopa kahden tai kolmen "elävän kiven" kokoontumisessa Jeesuksen nimessä on Hän läsnä heidän kes-kellään (MATT 18:20). Näissä hetkissä Jumala haluaa "antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi" (1 KOR 12:7).
Kun Raamattu rohkaisee meitä virittämään palavaksi (käyttökun-toon) Jumalan antaman armolahjan, se tekee sen muistuttamalla Hengen kolmiosaisesta perusvarustuksesta, jonka jo olemme saa-neet:
voimasta, rakkaudesta ja terveestä ymmärryksestä (2 TIM 1:6-7).
Tämän potentiaalin jokainen uskova tuo mukanaan liityttyään uskon kautta eläväksi kiveksi Jumalan asumukseen, seurakun-taan. Jos tuo Jeesuksen lahjoittama varustus - voima, rakkaus ja terve ymmärrys - saa vahvistua meissä tasapainoisesti, koituvat Hänen antamansa armolahjat ja palvelutehtävätkin parhaiten yhteiseksi hyödyksi. Seurakunta - Jumalan asumus Hengessä - valmistuu lopullisesti, kun sen kulmakivi, itse Kristus Jeesus, asetetaan paikoilleen Herran päivän alussa (EFES 2:20-22; 1 PIET 2:5-7; APT 4:11).
5.4 Hengen perusvarustus
Tutkitaanpa vielä sanamerkitysten avulla tarkemmin tuota Hengen lahjoittamaa kolmiosaista varustusta, jonka pohjalta armolahjam-me Paavalin mukaan kumpuavat:
Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi (1 TIM 4:14).
Muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, jonka sait, kun panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen (2 TIM 1:6-7).
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, vaan kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa (2 TIM 1:8)
Voima
Kaikki alkoi kohdallamme siitä armon hetkestä, kun sanoma rististä tavoitti sydämemme. Evankeliumin vastaanottaminen yhdisti mei-dät Jeesukseen, joka on Jumalan voima (dýnamis theos; 1 KOR 1:18,24; ROOM 1:16). Erityisesti Jeesus on voimalli-nen (dynatéō; 2 KOR 13:3) omissaan. Henkensä kautta Hän vahvistaa sisäistä ihmistämme voimassa (dýnamis; EFES 3:16) ja voimalla (dynamoō; KOL 1:11), jotta olisimme kestäviä ja pit-kämielisiä Hänen tahtonsa toteuttamisessa. Hän on kykene-vä (dýnamai; APT 20:28,32) rakentamaan meitä ja meidän kauttamme seurakuntaansa. Voimakkaasti (en dynámei; KOL 1:29; 2 TESS 1:11) Jeesus vaikuttaa meissä kaiken halun hyvään ja vaivan näkemiseen.
Todistamista ja palvelemista varten Hän haluaa pukea ja voidella seuraajansa voimalla (dýnamis; LUUK 24:49; APT 1:8; 4:33; EFES 3:7,20; 2 KOR 12:9) korkeudesta. Voimansa (dýnamis; EFES 3:7) vaikutuksesta Hän sitten varustaa lahjoilla ja kyvyillä (armoituksella) eri palvelutehtäviin kutsumansa uskovat. Joillekin Jeesus on uskonut armolahjan tehdä voimatekoja (dýnamis; 1 KOR 12:10; 2 KOR 12:12; ROOM 15:19; GAL 3:5; APT 8:13; HEPR 2:4), toisille sairaiden parantamisen lahjat; jotkut Hän kutsuu rakentamaan seurakuntaa profetoimisen, kielten selittämisen, tiedon sanojen tai viisauden sanojen lahjan avulla (1 KOR 12:7-11; MARK 16:17-18; APT 3:6-8). Kun seurakunta viimein rakentuu valmiiksi, se varjeltuu Jumalan voimasta (dýnamis theos; 1 PIET 1:5; 1 KOR 6:14) uskon kautta lopulliseen pelastukseen Jeesuk-sen saapuessa.
Ei ole siis olemassa mitään hengellisen elämän osa-aluetta, minne tuon Kristuksen ihmeellisen Hengen kirkkaus siunaavana ja hedelmää kantavana ei ulottuisi. Jumala on antanut hen-keemme osallisuuden tästä yliluonnollisesta voimasta (2 TIM 1:7). Se ilmenee jokaisessa Herran omassa eri tavalla kutsumuksestamme ja uskossa kasvamisestamme riippuen. Haas-teenamme suomalaisina on ehkä sama, mihin Paavali viittasi kirjeessään Timoteukselle: arkuutemme ja ihmispelkomme, joka hillitsee armolahjamme virittämistä palavaksi ja rohkeuttamme käyttää sitä. Myös epäusko armolahjojen toimimiseen ylipäätään enää nykyaikana tai toisaalta ylihengellisyyden pelko sitovat Hen-gen mahdollisuutta ilmetä kauttamme (1 KOR 12:7; 14:26). Joskus itseriittoisuus eli oman hengellisen köyhyyden havaitsemattomuus saattaa estää kokonaista paikallista seurakuntaa avaamasta ovea Hengen uudistavalle työlle ja vaikutukselle (ILM 3:17-20).
Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa (EFES 3: 20).
Rakkaus
Sisäinen vahvistumisemme ei olisi mahdollista ilman Jumalan rakkauden parantavaa vaikutusta. Toisaalta ilman rakkautta olisimme hyödyttömiä seurakunnan palvelutehtävissä, vaikka omistaisimme vuoria siirtävän uskon ja voimatekojen armolahjan (1 KOR 13:2-3). Juuri sen vuoksi tämänkin ihmeellisen lahjansa Jumala on antanut lastensa omaisuudeksi ja siunaukseksi. Sillä hetkellä kun uskossa vastaanotimme evankeliumin ja uudestisyn-nyimme, Jumalan agape-rakkauden siemen istutettiin sy-dämiimme Pyhän Hengen kautta (ROOM 5:5; 2 TIM 1:7). Hänen voimansa ja rakkautensa asuvat siis meissä, vahvis-tuakseen meissä, vallatakseen meidät ja vaikuttaakseen kauttam-me eri tavoin seurakuntamme rakentumiseksi. Herran sanaan luottaen saamme uskoa tämän omalle kohdallemme.
Agape-rakkauden ominaisuuksia ja merkitystä sisäisen uudistumi-sen ja seurakunnan rakentumisen kannalta sekä Hengen hedel-mänä olemme tutkineet mm. seuraavilla sivuilla:
Hengen hedelmää kantavina aikuisina
Suojamuurin rakentaminen uudelleen
Terve ymmärrys
Jeesus haluaa oppilaittensa uudistuvan paitsi hengen myös mielen ja ymmärryksen osalta (ROOM 12:2; 1 KOR 14:20; EFES 4:22-24; 5:17; KOL 1:9). Sen vuoksi rohkaistessaan Timoteusta armolahjan virittämisessä Paavali muistuttaa häntä (ja samalla meitä) Jumalan lahjoittamasta terveen ymmärryksen (kreikaksi sōfronismos; engl. sound mind; 2 TIM 1:7) hengestä. Voiman ja rakkauden ohella terve ja vakaa mieli on keskeinen varustus seurakunnan kaikissa palvelutehtävissä, armolahjojen käyttämisessä ja yhtey-den hoitamisessa.
Mitä sanapari "terve ymmärrys" tässä yhteydessä tarkoittaa? Parhaiten käsitteen merkitystä kuvaa vastaava adjektiivi sōfrōn, joka voidaan kääntää sanoilla järkevä, ymmärtäväinen, mal-tillinen, itsensä hillitsevä, kurinalainen, säädyllinen ja si-veä. Sōfrōn (sōs = terve; frēn = mieli) ilmaisee siis Hengen hedelmänä kypsyvää tasapainoista mielenlaatua ja pyhityselämää uskovassa. RK 2012-käännöksessä löydämme sanan esimerkiksi seuraavissa kohdissa: LUUK 8:35 ("täydessä ymmärryksessä"), ROOM 12:3 ("kohtuullisesti"), 2 KOR 5:13 ("maltamme mielem-me"), 1 PIET 4:7 ("ymmärtäväisiä"), 1 TIM 2:15 ("siveästi"), 1 TIM 3:2 ("maltillinen"). Ne kertovat, että mielen uudistumisessa Hen-gen työ johtaa uskovan ajattelemaan itsestä kohtuullisesti, sen uskon, voiman ja armon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut (ROOM 12:3; 1 PIET 4:11; EFES 4:7,16; 2 TIM 1: 8; 1 KOR 3:5; MATT 25:15). Sanan valaisema terveen ymmär-ryksen henki ohjaa kurinalaiseen vaellukseen pyhityksessä ja jumalanpelossa. Se on välttämätön tasapainottava tekijä Hengen voiman tunnossa ja agape-rakkauden syleilyssä kilvoittelevan kristityn vaelluksessa.
Sinä, Jumalan ihminen, ... Tavoittele vanhurskautta, juma-lisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11).
Ymmärtäkää, mikä on Herran tahto (EFES 5:17).
Paavali oli omin silmin saanut nähdä, kuinka nuori Timoteus oli löytänyt ensimmäisen palvelupaikkansa kristusruumiissa. Se oli avustamisen armolahjan hoitaminen Paavalin lähetysmat-koilla (APT 16:1-3; FIL 2:19-23; 1 KOR 12:28). Tehtävä opetti Timoteukselle kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja uskollisuutta (1 KOR 4:17; 2 TIM 3:10). Hän oppi ottamaan joka päivä ristinsä ja seuraamaan Herraa. Terve ymmärrys Jumalan tahdon mukaisesta vaelluksesta ja omasta kutsumuksesta ohjasi Timoteusta myö-hemmin kantamaan hedelmää myös Efeson seurakunnan pai-menena (1 TIM 4:6; 2 TIM 3:14-17; 4:2). Sinne Paavali vähän ennen kuolemaansa lähetti viimeisen kannustavan kirjeensä vuonna 66. Kirjeessä olevan jakeen 2 TIM 1:7 tarkoitus oli rohkaista Timoteusta ja viestin myöhempinä lukijoina myös meitä näkemään oikealla tavalla rikkautemme Kristuksessa:
Itseämme vähättelevän arkuuden (kreik. deilia myös "pel-kuruus") hengen sijaan meille on lahjoitettu varustus Jumalan voimassa, keskinäisessä rakkaudessa ja ym-märryksessä .
Tämä Kristuksen Hengen aikaansaama varustus on tarkoitettu kasvamaan kussakin uskovassa tasapainoiseksi kokonaisuu-deksi, jotta seurakunnan rakentuminen käytännön palvelutehtä-vien ja armolahjojen kautta olisi tervettä ja optimaalista.
Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudes-sa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Seurakunnan historiasta - alkuseurakunnan ajasta nykypäivään saakka - olemme kuitenkin suruksemme havainneet, kuinka kristittyjen lihallisuuden ruokkima epäsymmetrinen ajattelu tässä asiassa on ollut yhtenä syynä keskinäisen käytännön yh-teyden häiriintymiseen paikallistasolla. Siitä on usein muodos-tunut este hyvin alkaneen herätyksen jatkumiselle.
5.5 Yhteyden nakertaja
Lopuksi on syytä tarkastella, millaisen menetyksen käytännön yhteydelle voi aiheuttaa se, että voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen tasapainon välttämättömyyttä ei ymmärretä oikein. Muista syistä johtuvia seurakunnan jäsenten välisen yhteyden häiriöitä kirjasimme jo edellisellä sivulla aiheen Kristuksen tuok-su yhteydessä.
Tämän sivuston kirjoittaja on lyhyen elämänsä aikana todennut useita murheellisia tilanteita, joissa keskinäinen rakkaus ei ole riittänyt pitämään koossa paikallista seurakuntaa, vaan yksipuo-lisuus on sokaissut mielet. Sen seurauksena Kristuksen voiman ilmenemistä painottavat seurakunnan jäsenet ovat vetäytyneet erilleen niistä, jotka tähdentävät terveen ymmärryksen merki-tystä. Edelliset haluavat pitää keskeisesti esillä armolahjoja ja voimavaikutuksia koskevaa evankeliumia; heille Hengen voiman kokeminen ihmeineen ylistyksen ilmapiirissä on tärkeätä seura-kunnan kokoontumisissa (APT 4:30-31). Jälkimmäiset taas koros-tavat uskovan vanhurskaan vaelluksen merkitystä ja henkilökoh-taista ristin kantamista; he arvostavat sanan opetusta lunastuk-sesta, Kristuksen mielenlaadusta, Hengen hedelmistä ja pyhityk-sestä (HEPR 12:14). Yhteistä säveltä näiden ryhmien välillä ei millään tahtonut löytyä.
Raamatun ilmoituksessa eivät näkyvät Hengen voimavaikutukset ja sisäiset Hengen hedelmät uskovassa ole tällä tavalla toisiaan pois sulkevia. Yhteisön ja yksilön kokemuspuolessakin ne kuu-luvat aina yhteen - Jumalan armon määräämässä tasapainossa (sivu A4.1 Kaksi Hengen vaikutusaluetta uskovassa).
Kristuksen ihmeellinen voima, keskinäinen rakkaus ja terve ymmärrys (Hänen mielenlaatunsa mukainen vaellus) kuuluvat perusvarustuksena kristusruumiin kaikille jäsenille (2 TIM 1:7). Sen vuoksi olisikin mitä rakentavinta, jos herättävä ja sytyttävä uskonhenkinen julistus, armolahjapalvelu ja seurakuntaa ravitseva Raamatun kokonaisopetus mahtuisivat aina samaan tilaisuuteen. Silloin kaikki erilaiset Hengen lahjat - ilmoitukset ja vaikutukset - eri palvelutehtävien kautta koituisivat parhaiten koko paikallisen seurakunnan hyödyksi. Nehän on tarkoitettu palvelemaan seu-rakunnan rakentumista mahdollisimman monipuolisesti:
Armolahjoja .. palvelutehtäviä .. voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa on sama. Hän antaa Hengen ilmetä yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).
Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).
Nyt Jumala on asettanut jokaisen näistä jäsenistä ruumiiseen niin kuin on tahtonut. Nytpä onkin monta jäsentä mutta yksi ruumis. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:18,20,27). Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kul-lakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Lähteminen pois seurakuntayhteydestä vain edellä kuvatun kaltaisen opillisen painotuseron vuoksi on tuskin koskaan Herran tahdon mukaista. Voimatekojen, sairaiden parantamisen tai pro-fetoimisen lahjan ympärille perustettava uusi hengellinen yhteisö, joka saa jäsenensä olemassa olevista paikallisseurakunnista, on harvoin Jumalan suunnittelema. Toisaalta ymmärtämättömyyden tai lihallisuuden vaikutuksen alaisena toimii myös sellainen van-himmisto, joka ei yhteisössään anna tilaa Herran asettamille palveluviroille tai armolahjojen ja Hengen voimavaikutusten ilme-nemiselle yhteiseksi rakennukseksi. Hengen tukahduttaminen yhtä hyvin kuin käyttäminen omien päämäärien toteuttamiseen on aina kristusruumiin rakentumisen ja koheesion nakertamista.
Jeesuksen piskuisen opetuslapsijoukon pirstaloituminen entistäkin pienemmiksi uskonyhteisöiksi viime vuosikymmeninä ei ole joh-tanut herätykseen ja uskovien määrän kasvamiseen (APT 2:46-47). Kehitys on onneksi kääntymässä päinvastaiseen suuntaan: yhteyteen. Lopun ajan ahdingossa turhien raja-aitojen kaatumi-nen tulee edelleen vahvistumaan. Se on myös Herramme esiru-kouksen ja toiveen mukaista:
Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanojensa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. ... jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut ja rakastanut heitä, niin kuin Sinä olet rakastanut Minua (JOH 17:20-23).
Niin kuin Minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toi-sianne. Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus (JOH 13:34-35).
... teidän uskonne kasvaa runsaasti ja rakkautenne toisianne kohtaan lisääntyy teissä kaikissa (2 TESS 1:3).
Kaikki Jumalan antamat lahjat, kyvyt ja palvelutehtävät on siis tarkoitettu rakentamaan mahdollimman monipuolisesti kristusruu-mista. Vain sellaisen seurakunnan, joka yksimielisenä (ristiriidat keskustellen sopineena) ylistää meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää puhtaudessa ja pyhyydessä, on mah-dollista elää Hänen kunniakseen maailman keskellä (ROOM 14:19; 15:1-2,5-7; 1 PIET 3:8; FIL 2:2-5). Varsin havainnollisesti Raa-mattu torjuu kaikki erilaiseen armoitukseen (tehtäviin ja lahjoihin) perustuvat virhepäätelmät kuulumattomuudesta ja tarpeettomuu-desta Kristuksen ruumiin palvelemiseen yhdessä (1 KOR 12:14-27; 14:26-33).
Lihalliset mieltymykset ja käsittelemättömät painotuserot voima-rakkaus-terve ymmärrys-varustuksen suhteen saattavat siis seura-kunnan keskellä johtaa eripuraisuuteen, puoluemieleen ja lopulta kokoontumisyhteyden särkymiseen (1 KOR 3:3-5; 11:18-19; APT 20:28-31). Sen vuoksi tämän kirjoittaja haluaa painokkaana loppu-kaneettina sanoa:
Pyrkimys erillisyyteen (muun syyn takia kuin selvän har-haisen opetuksen vallatessa paikallisen seurakunnan) on pi-meyden Ruhtinaan mielen mukaista.
Pastori ja kirjailija Vilho Rantanen käytti puheissaan usein vertausta muuttolinnuista, kun hän opetti seurakunnan valmis-tautumista Kotiin lähtöä varten. Niin kuin linnut syksyllä etsiytyvät suuriksi muuttoparviksi, samoin Kristuksen seurakunta yhä lähei-semmin identifioituu yhdeksi laumaksi Jeesuksen tulon aattona. Ahdistuksen ajan viimeisessä lyhyessä herätyksessä, kun eloa on paljon korjattavaksi, opilliset painotuserot menettävät merkityk-sensä. Seurakunta keskittyy olennaiseen: Jeesuksen sovitustyöstä todistamiseen ja tähän maailmaan pettyneiden auttamiseen. Silloin "on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (APT 2:21).
Vuonna 1947 engl. Smith Wigglesworthille (kohdassa A4.2) annettiin rohkaiseva profetia tästä viimeisestä herätyksestä. Hän sai oheisen sanoman Herralta vain vähän ennen kuole-maansa. Sen mukaan herätys on seuraus "kahden aallon inter-ferenssistä" (yhteisvaikutuksesta) Kristuksen ruumiissa:
"Kun Pyhä Henki saa yhdistää Hengen lahjoja ja voimavai-kutuksia korostavan karismaattisen aallon toiseen Jumalan sanan opettamista, ristin kantamista ja pyhitystä painottavaan aaltoon, seurakunta uudistuu ja ennen kokematon herätys puhkeaa lyhyeksi ajaksi ennen Jeesuksen takaisintuloa."
Viimeistä herätystä käsittelemme myös sivulla Kevätsade.
