C10 JUMALAN TAVOITE osa 1 17.7.2024
Kaikkivaltias Jumala ei viivytä Poikansa tulemusta koskevan lu-pauksen täyttämistä. Hän odottaa pitkämielisesti. Hän ei halua, että kukaan joutuu kadotukseen (kreik. apóllymi = "tuhoutuu", "hukkuu", "katoaa") vaan että kaikki kääntyisivät (kreik. metanoéō = "ajattelisivat toisin", "muuttaisivat mielensä", "kääntyisivät", "te-kisivät parannuksen").1) Kärsivällisesti Hän yhä kutsuu jokaista valtakuntaansa tarjoten uskoa Jeesukseen tieksi syntien anteeksi saamiseen ja pelastukseen:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikki-nen elämä (JOH 3:16).
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen (KOL 1:14; PR 38).
... sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pe-lastuksen (1 piet 1:9).
Tämän sivun otsikko ei kuitenkaan tarkoita tuota yllä mainittua Jumalan yleistä tavoitetta ja Hänen suurinta armolahjaansa, ian-kaikkista elämää Kristuksessa Jeesuksessa.2) Sen sijaan pyrimme tutkimaan, mikä on Hänen aikomuksensa seurakunnan suh-teen ennen kuin Jeesus saapuu noutamaan sen Isän kotiin. Raa-mattu opettaa selvästi "esivalmisteluista", jotka Hän tahtoo saattaa omissaan päätökseen ennen heidän kutsumistaan taivaaseen. Olosuhteita, joiden keskellä seurakunta elää viimeiset vuodet en-nen vapautustaan, kuvaavat sanat ahdingon aika ja kevätsa-teen aika.3) Niissä Jeesuksen morsian valmistetaan, puhdistetaan ja vahvistetaan hääjuhlaa varten.
Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kär-sittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvis-tava ja lujittava. (1 PIET 5:10)
Valmistaminen Herran Jeesuksen kohtaamiseen ja vahvista-minen koetuksen ajan läpi kulkemiseen on Jumalan tavoite rak-kaisiin lapsiinsa nähden. Tämän hyvän työnsä Hän on luvannut viedä päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.4)
a) Valmistaminen
Jokainen syntinsä tunnustanut ja Herran Jeesuksen sovitustyöhön turvautunut ihminen on Jeesuksen veren puhdistama ja uskosta vanhurskaaksi tullut (kreik. dikaióō = "kelpaavaksi julistettu", "oi-keaksi tunnustettu", "vanhurskaaksi tehty").5) Hän on iankaikkisen elämän perillinen ja pyhä siinä merkityksessä, että hänet on ero-tettu Jumalalle. Tämän uskonvanhurskaudesta seuranneen pyhän aseman ohella Raamattu puhuu toisenlaisestakin kristityn pyhyy-destä: vaelluksen pyhyydestä.
Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi ... ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman (EFES 5:25-27).
Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsu-jannekin on pyhä. Vaeltakaa jumalanpelossa tämä muuka-laisuutenne aika. (1 PIET 1:14-17)
Tässä mainittu pyhittäminen koskee tavoitetta, joka Isällä on jokaisen lapsensa ajallisen vaelluksen suhteen. Hänen tahtonsa ja päämääränsä on uskovan vanhurskas ja pyhä elämä jumalanpe-lossa. Niinpä Paavali rukoili, että seurakunta voisi Kirjoitusten 6) avulla tapahtuvan "tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen kautta tutkia, mikä on parasta", jotta he olisivat
puhtaita ja moitteettomia Kristuksen päivään saakka, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (FIL 1:9-11).
Jumalan tahto on, että te pyhitytte (1 TESS 4:3).
Joskus kuulee sanottavan, että seurakunnan pyhittyminen valmis-tuu vasta perillä taivaassa. Siellä toki muuttuminen Kristuksen kaltaisuutta kohti on toteutunut täydellisesti, sillä kirkastetusta ruumiista kaikki synti, liha ja vajavaisuus on riisuttu pois. Kui-tenkin jo nyt Jumalan tavoite jokaisen lapsensa kohdalla on pyhittää hänet kokonaan ja säilyttää nuhteettomana loppuun saak-ka.
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säi-lyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuh-teettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tule-mukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja Hän on sen myös tekevä. (1 TESS 5:23-24)
Vaelluksen pyhittyminen, mikä on siis Herran Hengen vaikutusta uskovassa, ei kuitenkaan ole ulkonaisten käyttäytymistapojen muuttamista hurskaammilta näyttäviksi. Hengen pyhitystyö alkaa sieltä, missä ihmisen ajatukset, sanat, tahdon päätökset, ihmis-suhteet ja motiivit luodaan: sisäisestä sydämen ihmisestä. Sinne Hän haluaa vuodattaa parantavan rakkautensa ja Kristuksen mie-lenlaadun:
Herra lisätköön teille yhä runsaammin rakkautta toi-sianne ja kaikkia kohtaan, niin että teidän sydämenne vahvistuisivat nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus tulee kaikkien pyhi-ensä kanssa (1 TESS 3:12-13).
Mikä tällaisessa pyhittymisessä ja vanhurskaaseen vaellukseen pukeutumisessa on ihmisen osuus? Koska Jumala on luvannut tehdä varsinaisen muutostyön, jää Hänen lapsensa osaksi vain suostuminen, taipuminen ja itsensä antaminen Hänelle.
Jeesusta seuratessa Jumalan armo parantaa uskovaa sisäisesti. Se alkaa kasvattaa häntä uudistamalla mielen sanan avulla ja vai-kuttamalla tahtoon niin, että hän hylkäisi jumalattomuuden ja maailmalliset himot.7) Jotta Jumalan hyvä suunnitelma pääsee toteutumaan, on uskovan osa tällöin nöyrtyä sanan alle. Jeesus käytti siitä myös ilmaisuja "itsensä kieltäminen" ja "ristinsä otta-minen".8) Kun Johannes Kastaja valmisti Jumalan kansaa koh-taamaan Messiaansa, lausui tähän yhteyteen meillekin sopivan kehotuksen: "Tehkää hedelmää, josta kääntymyksenne (kr. meta-noia = muutos ajattelussa, mielen kääntyminen, parannus), nä-kyy." (MATT 3:8)
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niin usein kuin Herran Henki nuhtelee omaatuntoa tai varoittaa sanan kautta jostakin asiasta, ohjaa terve jumalanpelko uskovaa irtisanoutumaan siitä ja hyl-käämään sen. Jos olemme erehtyneet ja langenneet, saamme Jeesuksen sovintoveren ansiosta palata aina välittömästi takaisin Isän tahtoon. Toisinaan tarvitaan Isän sallima kuritus tai syvä epä-onnistumisen kokemus, jotta havahtuisimme näkemään lihallisuu-temme ja tulemaan sen kanssa jälleen ristin juurelle.9)
Kun tällä tavalla Jumalan armon riippuvuudessa saamme elää, tapahtuu meissä samalla jotakin aivan ihmeellistä ja ratkaisevaa:
Herran Henki pukee yllemme voimavarustusta, jonka avulla kykenemme voittamaan pahan kolminaisuuden (oman lihan, maailman ja Paholaisen) elämäämme asettaman koetuksen ja pysymään kestävinä loppuun asti (1 KOR 1:8; MATT 10:22; HEPR 10:36; 1 KOR 10:13).
Jeesuksen tulemusta edellävä aika on laittomuuden lisääntymisen ja Paholaisen vihan aikaa.10) Se muodostaa Jumalan salliman koe-tuksen, joka haastaa kristittyjä viettelyksillään ja eksytyksillään. Mikä murheellisinta, silloin jotkut valitsevat jopa luopua uskostaan. On selvää, että edellä mainittu "kestävä vaellus pyhyydessä", mikä on Jumalan tavoite seurakunnan ja yksilöuskovan suhteen, voi toteutua vain Hengen täyteyteen ja taisteluvarustukseen pu-keutuneena.11) Juuri tämä voimavarustus on mielestäni kohdassa 1 KOR 10:13 luvattu pääsy voittajana ulos koetuksesta. Kun kiusausten kuumuus paljastaa uskovan oman avuttomuuden ja ohjaa nöyrtyen etsimään Jumalan kasvoja ja voimaa, on Jumala uskollinen.12) Hän valmistaa pääsyn koetuksesta niin, että se on kestettävissä. Tähän lupaukseen luottaen Paavali saattoi antaa seuraavat kehotukset:
Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastai-suudesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Herran pe-lossa (2 KOR 7:1).
Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaa-minen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. (EFES 4: 22,31)
Tavoittele vanhurskautta jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä. Pakene nuoruuden himoja. Tavoittele vanhurkautta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtaasta sydämestä huutavat avukseen Her-raa. (1 TIM 6:11; 2 TIM 2:22)
Vaeltakaa valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kai-kenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena (EFES 5:8-9).
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16).
b) Vahvistaminen
Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivä-nä. Jumala on uskollinen. (1 KOR 1:8-9)
Toinen lupaus, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut etenkin Kristuksen päivän aattohetkiä varten, on vahvistaminen. Herra haluaa vahvistaa uskovan sisäistä ihmistä Henkensä kautta.13) Hä-nen voimallaan ja sanansa tuntemuksella täytettynä "säilyy koko meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme nuhteettomana Jee-suksen tulemukseen". Ainoastaan siten seurakunta kykenee kanta-maan ristinsä ja vastustamaan Paholaista. Se selviää voittajana lopun ajan kiusausten, eksytysten ja vainon läpi. Jumalan voiman varassa se varjeltuu uskon kautta viimein lopulliseen pelastukseen.
Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastuk-seen. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vä-hän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettele-muksissa (1 PIET 1:5-6).
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voi-massaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää paholaisen juonet (EFES 6:10-11).
Voimassa vahvistaminen on Jumalan ihmeellinen lupaus lapsilleen. Mikä tässä vahvistumisessa on seurakunnan ja yksilön osuus ja tehtävä? Miten pukeudumme Jumalan voimavarustukseen? Raa-mattu neuvoo tekemään se rukouksen kautta.
Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomi-sessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta (EFES 6:18)
Hiljenny Herran edessä ja odota Häntä (PS 37:7). Ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman (JES 40:31).
Seurakunnan valmistuminen ja vahvistuminen ennen ylöskorjaa-mista on saman kaltainen kuin viljan kypsyminen pellolla elonleik-kuuta varten. Täysi jyvä tähkään ei kehity maanviljelijän toiminnan tuloksena vaan Jumalan armon - sateiden ja auringonpaisteen - varassa.14) Vaarini äidin puolelta oli maanviljelijä, joka ymmärsi tämän. Saatuaan peltonsa kylvettyä hänellä oli tapana polvistua kylvöksen päälle pyytämään Jumalalta armollisuutta suotuisten sääolosuhteiden muodossa. Isoisä oli kyntänyt maan ja istuttanut siihen hyvän siemenen ja jäi sitten odottamaan Jumalan siunausta. Lopunajan seurakuntana osamme on samanlainen. Valmistamme sydämen maaperän sanan siemenen kasvulle otolliseksi, kaivaten pyydämme sille Hengen kastelua ja odotamme kärsivällisesti kyp-symistä elonleikkuun määräviikkoihin mennessä.15)
