C9  MITEN JUMALA PUHUU?           19.7.2023

Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata ... kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta, varjellakseen miestä ylpeydestä (JOB 33:14,17).

Raamattumme kertoo lukuisista eri tavoista, kuinka Luoja haluaa ilmaista itsensä ihmiselle. Hän on antanut meille ymmärryksen ja sisäiset korvat, joiden avulla Hänen puheensa on mahdollista kuulla. Kirkkauden Jumala on viisaudessaan valinnut viestintätapansa sellaisiksi, että ne sopivat "savi-ihmiselle". Me emme voi määritellä tai aset-taa ehtoja sille, miten Kaikkivaltiaan tulisi ilmestyä elä-määmme.

Kuten yllä oleva sananpaikka muistuttaa, ihminen ei aina huomaa sitä, että Jumala puhuu hänelle henkilökohtai-sesti. Niinkuin avaruudesta saapuva heikko taustasäteily saattaa peittyä vastaanotinlaitteen omaan sähkömagneet-tiseen kohinaan, samoin Jumalan äänen kuulemista häi-ritsee ihmisen sisäinen levottomuus ja haluttomuus pysähtyä kuuntelemaan. Oikeastaan postmoderni ajattelu kieltää ihmisestä riippumattoman jumalallisen todellisuu-den olemassaolon.

Tämän päivän ihmiselle vierasta ei ole kiireinen elämän-rytmi työelämän vaatimuksineen ja perheestä huolehtimi-sen haasteineen. Ajankäyttöämme, ajatusmaailmaamme ja tunteitamme kuormittavat monet velvoitteet, tavoit-teet, ihmissuhteet, tehtävät seurakunnassa, maailmalliset viestintäkanavat jne. Joudumme siten toden teolla kamp-pailemaan rauhoittaaksemme ja hiljentääksemme "vas-taanottimemme" Jumalan "signaaleille". Rakkaudessaan Hän kuitenkin haluaa puhua sydämellemme ja hengel-lemme voidakseen ohjata arkeammekin hyvän tahtonsa mukaan. Jumala kykenee tuomaan rauhan ja järjestyksen monimutkaiseen elämäämme. Hänellä on valmis suunni-telma sitä varten. Sen vuoksi meidän tulisi oppia kuun-telemaan Jumalan johdattavaa, usein hiljaista, ääntä.

Jotta tämä valtava siunaus olisi mahdollista ja totta Sinun elämässäsi, joudun tässä alkuvaiheessa varmistamaan sen, että olet "kuulemisetäisyydellä". Jeesus rajasi tämän kuuloalueen seuraavasti:

Se, joka on Jumalasta, kuulee Jumalan sanat. Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Jokainen, joka on to-tuudesta, kuulee Minun ääneni. (JOH 8:47; 10:27; 18:37)

Sielujemme Paimenen, Jeesuksen, kanssa ihmissydämen omistuksesta kilpailee Paholainen maailmallisine viestei-neen. Jotta voisit erottaa Hyvän paimenen äänen, Sinun tulee suunnata sisäisen vastaanottimesi "antennit" Hä-neen. Sinun tulee antautua Hänen paimenuutensa alle. Se tapahtuu

kääntymällä uskossa Jeesuksen tykö ja omista-malla syntien anteeksiantamus Hänen uhrikuole-mansa ansion perusteella.

Vasta sisäisesti puhdistettuna ovat henkesi korvat viritty-neet kuulemaan, mitä asiaa Kaikkivaltiaalla Isällä on lapselleen. Hänen omanaan harjaannut sitten vähitellen kuuntelemaan kaikkia niitä "kanavia", joita Hän käyttää ohjatessaan ja neuvoessaan Sinua - ja joista seuraavassa kerron enemmän.

a) Evankeliumi Jeesuksesta

Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille pro-feettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on pu-hunut meille Pojan kautta (HEPR 1:1-2). Häntä me ju-listamme neuvoen ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydelli-senä Kristuksessa (KOL 1:28).

Jumala on puhunut meille ennen kaikkea Poikansa kautta. Hänen ensimmäinen sanomansa tämän ajan ihmiselle on evankeliumi Jeesuksesta. Viestinsä "äänitorviksi" Hän on kutsunut kaikkien aikojen uskovat. Pelastussanoma Jeesuksen lunastustyöstä, jota Raamattu nimittää "val-takunnan evankeliumiksi", "Jumalan Pojan evankeliumik-si", "Jumalan armon evankeliumiksi" ja "Kristuksen kirk-kauden evankeliumiksi" julistetaan kaikkialla maailmassa. Omassa sydämessäni usko Jeesukseen syttyi jo yläas-teella (silloisessa oppikoulussa) hyvän uskonnonopettajan kylvämän evankeliumin seurauksena. Nykyään ristin sa-noman levittämisessä on face to face-tilanteiden ohella käytettävissä mm. ICT-teknologian hyödyt. 

Sanoma rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kado-tukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Me saarnaamme ris-tiinnaulittua Kristusta (1 KOR 1:18,21,23). 

b) Kirjoitettu sana 

Jeesus on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi. Raamattu, joka kertoo Jeesuksesta, on Jumalan ilmoitus ihmisille. Pyhä Henki on inspiroinut tekstin kirjoittamista ja val-vonut sen säilymistä ja kääntämistä eri kielillle (2 TIM 3:16; 2 PIET 1:20-21; ROOM 9:28). Jumalan kirjoitettu sana on Hänen tärkein kanavansa meille: sitä tutkimalla pääsemme luotettavimmin selville Hänen aikomuksestaan ajallisen elämämme ja iankaikkisuutemme suhteen. Kun hiljennän köyhän ja ymmärtämättömän sydämeni Raa-matun äärelle, Pyhä Henki puhuu minulle. Sanan kaut-ta Hän ravitsee henkeäni ja opettaa Kristuksen tunte-miseen liittyviä salaisuuksia (1 KOR 2:7-13).

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuk-sesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojen-nukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Ju-malan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin (2 TIM 3:16-17). 

 c) Seurakunnan sananopetus

Jumala puhuu lapsilleen jatkuvasti myös sen sananope-tuksen välityksellä, jonka Hän on uskonut seurakun-tansa kasvatustehtäväksi. Valmistaakseen lapsensa ky-keneviksi palvelutyöhön, Jumala on antanut seurakun-taansa sekä vakinaisen sananopettajan viran haltijoi-ta että opettamisen armolahjalla varustamiaan usko-via. Oma kutsumukseni liittyy lähinnä jälkimmäiseen pal-velutehtävään. Ensimmäisen opetuspuheeni pidin 4.7. 1975, minkä jälkeen olen saanut palvella sanassa eri pai-kallisseurakuntia enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Seuraavat sananpaikat muodostavat selkeän kehyksen seurakunnassa annettavalle sananopetukselle: 

He pysyivät apostolien opetuksessa. Antiokian seura-kunnassa oli profeettoja ja opettajia (APT 2:42; 13:1). Hän antoi toiset opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (EFES 4: 11-12).

Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saa-nut. Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja (1 PIET 4:10-11).

Pidä huolta opettamisesta. Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua (1 TIM 4:13-16).

Puhu sinä sitä, mikä sopii terveeseen oppiin. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta (TIT 2:1,7) Seurakunnan kait-sijan (vanhimman) tulee olla taitava opettamaan. Hänen tulee pysyä opin mukaisessa luotettavassa sanassa, niin että hän kykenee neuvomaan terveellä opetuksella (1 TIM 3:2;TIIT 1;9).

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mut-ta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali (1 KOR 13:1) 

d) Profetian ja tiedon sanat

Yhä vielä Jumala käyttää puhekanavanaan armolahjoja, jotka Hän on antanut lapsilleen. Tässä mielessä ehkä keskeisimmät seurakuntaa rakentavat Hengen lahjat ovat profetoiminen ja tiedon sanat. Tämän kirjoittajan elä-mään eniten vaikuttaneita ja täsmällisesti täyttyneitä etukäteisilmoituksia ovat olleet sanoma isäni kuolemasta, viesti lähestyvästä avioitumisestani, tarkka tieto Hengen kasteeni ajankohdasta ja varhainen profetia hengellisestä kutsumuksestani. Nämä seurakuntani sisarten ja veljien välittämät Hengen ilmoitukset ovat toteuduttuaan roh-kaisseet yhä enemmän luottamaan Jumalan huolenpitoon.

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, ... toinen saa profetoimisen lahjan (1 KOR 12:4,7-8,10).

Tiedon sanoilla on merkitystä sananpalvelijalle erityisesti puheen aiheen saamisessa ja välittämisessä seurakunnal-le. Edessä olevan opetustilaisuuden teeman laskee Henki mieleen rukouksen yhteydessä yleensä muutamia päiviä tai viikkoja ennen puhumisajankohtaa. Hänen innoituk-sensa on usein läsnä tekstin valmistelun ja voitelunsa saarnan aikana. Näin sen kertoi kokeneensa mm. kana-dalainen pastori Oswald J Smith, yksi merkittävimmistä saarnatoimen haltijoista Jumalan elopellolla.^a) Hänen julis-tustehtävänsä alkoi vuonna 1908 käsittäen yli 12000 puhetta 80 maassa.^b) Myös apostoli Paavali koki puhu-essaan olevansa riippuvainen Herran Hengen armollisesta vaikutuksesta. Hän kirjoitti siitä näin:

Rukoilkaa minunkin puolestani, että minulle, kun avaan suuni annettaisiin oikeat sanat julistaakseni rohkeasti evankeliumin salaisuutta. Rukoilkaa, että puhuisin roh-keasti, niin kuin minun tulee puhua. Rukoilkaa, että Ju-mala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, ja että toisin sen julki ja puhuisin niin kuin minun tulee puhua (EFES 6:19-20; KOL 4:3-4).

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään. (1 KOR 13:1-2) 

e) Unet ja näyt

Vuoden 1978 elokuussa paikallinen kotiseurakuntani jär-jesti Siurossa hengelliset telttajuhlat. Viimeisen tilaisuu-den jälkeen seurakuntamme jäsen Lyyli Tuhkanen, joka asui lähellä juhlakenttää, kutsui minut erilleen. Hän kertoi saaneensa Herralta selkeän unen. Unessa näkyi kesäinen maaseutumaisema. Sen viljavainioiden keskellä vaelsi mieshenkilö, joka oli pukeutunut pellavakankaan väriseen asuun. Mies jakoi repustaan leipää maaseudun asukkaille. Syy, miksi Lyyli-sisar jakoi unensa kanssani, oli se, että unessa esiintyneen henkilön hän oli tunnistanut allekir-joittaneeksi.

Tiesin Lyyli-sisaren rukouksen ihmiseksi. Unohdin kuiten-kin melko nopeasti hänen unensa, sillä koin, ettei se mitenkään liittynyt silloiseen elämääni. Seuraavana ke-väänä muutin työpaikan perässä asumaan Kotkaan. Sain sikäläisen seurakuntani vanhimmistolta kutsun telttatyön-tekijäksi Kymenlaakson alueelle. Päätimme pystyttää kolmimastoisen telttamme kesäkuun ensimmäiseksi vii-koksi Liikkalaan. Kun kävelin kylän raittia ja kiinnittelin kokousilmoituksia peltojen ympäröimiin sähkötolppiin, pa-lautui uni yhtäkkiä mieleeni. Ylläni oli vaaleankellertävä golf-puku, jonka olin hankkinut kesätyötäni varten; lau-kussani oli Raamattu, josta tarkoitukseni oli taittaa elämän leipää paikallisille kuulijoille. Kuinka tarkkaan Lyyli olikaan unensa havainnoinut! Nuorta ja epävarmaa julis-tajanalkua rohkaisi suunnattomasti se, että taivaassa huomioitiin ja vahvistettiin tilanne. Samalla voimistui luot-tamus siihen, että yhä vielä Jumala puhuu omilleen unien ja näkyjen avulla.

Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille (MATT 2:13). Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkyjä näkevät ja vanhuksenne uneksivat unia (APT 2:17). 

f) Omantunnon ääni

Eräs Jumalan ihmiseen asettama ja kristityssä herkistämä "detektori" on omatunto. Sen välityksellä Hänen Henken-sä aikaansaa muutoshalukkuutta uskovan käyttäytymi-seen. Hengen synnyttämä murhe omassatunnossa ohjaa katumukseen ja parannukseen. 

Korinttin seurakunnan uskovien omatunto toimi terveellä tavalla. Sen kautta kuuluva Hengen nuhteleva ääni auttoi heitä "puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta ja saattamaan pyhityksensä täydelliseksi Jumalan pelossa" (2 KOR 7:1). Paavali, joka itsekin ahke-roi säilyttääkseen hyvän omantunnon (APT 24:16), antoi muutoksen johdosta seurakunnalle hyvän palautteen: 

En iloitse siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne koitui teille parannukseksi. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista. Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pe-lastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaita tässä asiassa. (2 KOR 7:9-11) 

Säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon (1 TIM 1:19).

Raamatun mukaan omantunnon ääni tavoittaa myös ei-kristityt ihmiset. Se puhuu kieltä, joka haastaa muutok-seen tai sulkemaan tietoisesti sisäiset korvat. Ensiksi se todistaa heille Jumalan valtasuuruudesta ja voimasta ympäröivän luonnon kautta. Jumala ilmoittaa itsensä teoissaan niin ymmärrettävästi, että ihmiset ollakseen vilpittömiä "eivät voi mitenkään puolustautua" (ROOM 1: 19-20). Toiseksi omantunnon ääni antaa todistuksen ih-misen teoista: joko puolustavan tai syyttävän lausun-non. Käsitys tekojen laadusta on aikuisessa ihmisessä luonnostaan (ROOM 2:14).

Heidän omatuntonsakin todistaa ja heidän ajatuksensa yhdessä syyttävät tai myös puolustavat heitä sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet Kristuksen Jee-suksen kautta (ROOM 2:15-16).

g) Olosuhteet ja ihmissuhteet

Armollinen Jumala käyttää myös olo- ja ihmissuhteita ohjatakseen elämäämme tahtonsa mukaan. Kymmeniä vuosia sitten olimme vaimoni kanssa ostamassa taloa perheellemme eräältä paikkakunnalta jäädäksemme sinne asumaan. Järven rannalla sijaitsevan talon hinta laski koko ajan, kun se oli myynnissä, mutta ei koskaan aset-tamaamme rajaan asti. Kun saimme talon avaimet tu-tustumiskäyntiä varten, ihmettelimme, miksi olohuoneen takka ei vetänyt savua ulos, vaikka pelti ja hormi olivat auki. Samaan aikaan nuori vaimoni joutui työpaikallaan turvautumaan ammattiliittonsa lakimiehen apuun saadak-seen erään laittoman työjärjestelyn estettyä. Kaikkien näiden harmillisten tapahtumien takaa kuulimme Juma-lan johdattavan äänen: "talo ja paikkakunta eivät ole pysyvä asuinsijanne". Runsaan vuoden kuluttua muutim-mekin paikkakunnalle, jossa asumme vieläkin.

Ihmissuhteistani arvokkain on pitkä avioliittoni rakkaan puolisoni kanssa. Edellä d-kohdassa mainitsemani tiedon sanat evankelistasisarelta, jota en aiemmin ollut tavannut, sisälsivät mm. viestin: "melko pian tulet saamaan avun, joka on sinulle sopiva". Yli odotusteni tämä profeetallinen sana on toteutunut: vaimoni on täyttänyt vajavuuteni joka suhteessa. Hänen esimerkkinsä kautta olen oppinut näkemään paremmin Kristuksen mielenlaadun ja rak-kauden olemusta - ja samalla omat puutteeni niissä. Käytännön tasolla Jumala on näin käyttänyt hyväksi myös läheisintä ihmissuhdettani, kun Hän on halunnut neu-voa ja kasvattaa minua. 

Joskus Jumala on valmis sallimaan ankarienkin olo-suhteiden koetella elämäämme, jos Hänen lempeä pu-heensa ei saa meissä vastakaikua. Tällaisia - lopulta myönteiseen lopputulokseen johtaneita - esimerkkejä olen käsitellyt sivuilla Simsonin opetus ja Alasleikattu.

h) Vaikutus tahtomiseen ja tekemiseen

Vaimoni 98-vuotias isä on tätä kirjoitettaessa  paikallisen seurakuntansa vanhin jäsen. Hän on lähtöisin Suomen-lahden Lavansaaresta, josta sota pakotti hänet muutta-maan mantereelle 10. lokakuuta 1939. Jättäessään rak-kaan kotiseutunsa yhdessä noin 1100 saaren asukkaan kanssa oli appi-isäni 14 vuoden ikäinen.

Vuonna 1992 avautui appi-isälleni puolisoineen tilaisuus tehdä seuramatka synnyinsaarelleen, joka tuolloin palveli itänaapurimme sotilastukikohtana. Miettiessään, mitä vei-si nykyisille saarelaisille tuliaisiksi, hänen mieleensä tuli ajatus venäjänkielisistä raamatuista. Niinpä hän tilasi niitä muutamia kappaleita paikallisen kirjakaupan välityk-sellä. Kun vierailupäivä koitti ja suomalainen matkustaja-alus rantautui Lavansaaren satamaan, seisoi laiturilla odottamassa seitsemästä sotilasupseerista koostuva "vas-taanottokomitea". Se toivotti matkalaiset lämpimästi ter-vetulleiksi. Silloin appi-isäni sai sydämelleen ojentaa tuliaiskirjan kullekin heistä. Raamattuja oli 7 kappaletta, joten kukaan sotilashenkilöistä ei jäänyt ilman kirjaa. Kun korkea-arvoisin oli ottanut sen mielellään vastaan, muut tekivät samoin. Kuunnellessani appi-isäni kertomusta täs-tä matkastaan, muistan ajatelleeni, että jospa Jumala saisi esteittä vaikuttaa meissä tahtomisen ja teke-misen. Silloin pääsisivät Hänen hyvät aikomuksensa to-teutumaan kauttamme useammin ja täsmällisemmin.

Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja teke-misen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (FIL 2:13).

Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen (JER 31: 9).

Kun kuljemme rukoillen - siis arjen keskellä rukouksen hengessä sydän Jumalalle avoimena - meidän on hel-pompi ymmärtää Hänen ohjauksensa. Kaikkiin arkielämän käytännön tilanteisiin emme löydä suoraa toimintaohjetta sanasta. Aina emme ehdi etsiä rukouksessa ratkaisua eteen tulevaan haasteeseemme. Usein Jumala silloin joh-dattaa meitä olosuhteiden kautta ja niiden vaikutel-mien avulla, jotka Hän sillä hetkellä laskee mieleemme: ajatuksiimme, tunteisiimme ja tahtoomme. Ohjatakseen elämämme kulkua Hän avaa ja sulkee ovia edessämme.

Mitä syvemmin haluamme vaeltaa Jumalan pelossa - puhtaudessa ja pyhyydessä - sitä herkemmin henkemme kuulee Hänen äänensä ja näkee Hänen tiensä. Sitä rohkeammin saamme silloin elää lapsenomaisessa luotta-muksessa Isän huolenpitoon.

Meidän kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan edessä pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa vaan Jumalan armossa (2 KOR 1:12).