C3.6 Kristuksen rauha – avain tunteiden
säätelyyn
Jumala varusti ihmisen mahdollisuudella kokea ja hallita rikasta tunne-elämää. Sivuilla C3.1 ja C3.2 käsittelimme Jeesuksen suh-detta tunteisiin – omiinsa, lähimmäistensä ja meidän. Sivuilla C3.3 ja C3.4 tutkimme lapsuuden vaikutusta tunteiden sääte-lykyvyn kehittymiseen. Edellisellä sivulla C3.5 pohdimme seu-rakunnan roolia kasvuyhteisönä uskovalle, jonka tunnemaailman mennyt elämä on haavoittanut. Nyt kysymme: Miten pelas-tus Kristuksessa luo kestävän perustan tunteiden säätelyn jatkuvalle uudistumiselle?
Aikaisemmin olemme jo todenneet, että synnynnäinen tempera-mentti, kasvuympäristö ja oma tahto sekä uudestisyntyneessä ihmisessä asuvan Jumalan Hengen vaikutus ovat muovanneet uskovan persoonallisuutta sellaiseksi kuin se nyt on. Turmeltuneen maailman ja syntisen lihan takia mieli (ajattelu, tunteiden säätely ja tahto) ei parhaimmillaankaan ole rakentunut Tekijänsä tar-koittamalla tavalla. Purkaessaan vanhaa ja luodessaan uutta Hengen tavoitteena on muuttaa meitä sisäisesti Kristuksen kuvan kaltaisuutta kohti (sivu B1). Tässä suhteessa ainutlaatuinen ja yksi väkevimmistä sisäisen terveyden voimavaroista, jonka Hän tul-lessaan lahjoitti meille, on Kristuksen rauha:
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma an-taa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pe-lätkö. (JOH 14:27).
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuk-sessa Jeesuksessa (FIL 4:7). Vallitkoon teidän sydä-missänne Kristuksen rauha ja olkaa kiitollisia (KOL 3: 15)!
Näin sanoo Herra: … "Minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden" (JER 33:6).
Jeesuksen opetuslapsilleen lahjoittama rauha ylittää syvyydeltään ja vaikutusalaltaan totutun käsityksen mielenrauhasta. Kyse on Rauhanruhtinaan omasta rauhasta, joka ei ole syntynyt tässä maailmassa, suotuisten ulkonaisten olosuhteiden, myönteisten tunteiden tai meditaation seurauksena. Sivulla C3.1 hahmotte-limme jo niitä sisäisen rauhan ilmenemismuotoja, jotka huokuivat Jeesuksesta ihmisen osassa. Yllä olevassa UT:n lainauksessa esiintyvän sanan rauha (kreik. εἰρήνη, [eirēnē]) eri merkitykset - rauha, lepo, eheys ja sopu - avaavat Kristuksen lahjoittamaan rauhaan kolme ulottuvuutta:
a) rauhan ja sovinnon Jumalan kanssa
b) sisäisen levon ja eheyden ja
c) sopuisuuden suhteessa toisiin ihmisiin.
a) Kaiken perustus: rauha ja sovinto Jumalan kanssa
Koska me siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (ROOM 5:1). Jumala näki hy-väksi … Hänen välityksellään tehdä sovinnon ja Hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan (KOL 1:19-20; PR 92). Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme sii-hen. Pelkoa ei rakkaudessa ole (1 JOH 4:16,18).
Jeesuksen kuolema ristillä tarvittiin sovittamaan ihminen Jumalan kanssa (2 KOR 5:19). Sovitukseen uskossa turvautuva vastaan-ottaa rauhan, joka on enemmän kuin pelkkä tunne: Se on muuttumaton perusolotila Isän ja lapsen välillä. Sisäisen hy-vinvoinnin kannalta sovinnosta Jumalan kanssa seurasi kaksi oleellista lähtökohtaa: rauha omaantuntoomme ja vakuutus henkeemme oikeudesta Jumalan lapsen asemaan.46) Juuri uskon luottamus pysyvään asemaamme Isän rakkaudessa luo perustan, jossa leväten voimme ilman pelkoa käsitellä kaikkia tunteitam-me.47)
Elämän aikana kehittynyt vajaus rakastettuna olemisessa ja epävarmuus omasta merkityksestä on yhteinen nimittäjä monille tunne-elämän ongelmille ja sisäiselle levottomuudelle. Tämän syvimmän tarpeen täyttyminen siten, että kaiken rakkauden lähde, itse Rakkauden Henki, asettuu ihmiseen, ylittää inhimillisen välittämisen, myötätunnon ja läheisyyden mahdollisuudet - jotka nekin ovat meille tärkeitä. Hän palauttaa arvomme vakuuttaen meidät uudesta identiteetistämme:
olemme Jeesuksen ansion tähden pysyvästi kelpaavia Jumalalle ja kuulumme Hänen perheväkeensä.
Tämä sanan varmuus on sisäisen elämämme kivijalka ja pe-ruskallio. Uudestisyntymisessä se valetaan olemukseemme vaihte-levaista tunne- ja ajattelutietoisuutta syvemmälle, henkeen asti. Jumala haluaa, että seisomme kaikissa tilanteissa tämän tosiasian varassa Häneen luottaen. Silloin Kristuksen rauha ja Hänen hoitava rakkautensa meissä kasvavat vaikuttavuudeltaan kaikkea tietoa ja inhimillistä ymmärrystä ylemmäksi (FIL 4:7; EFES 3:19).
Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? (1 KOR 2:11; PR 92) Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet (SNL 20: 27; PR 92).
Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiim-me Pyhän Hengen kautta, joka on meille annet-tu (ROOM 5:5). Rukoilen, että … te voisitte oppia tun-temaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä (EFES 3:19).
Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isäm-me, on rakastanut meitä ja armossaan antanut meil-le ikuisen lohdutuksen (2 TESS 2:16).
b) Sisäinen lepo ja eheys
Lapsen mieli kaupunkivilinässä on levollinen, kun hänen kätensä on isän turvallisessa otteessa. Kristittyinäkin sisäinen lepomme syntyy luottamuksesta siihen, että rakastava Taivaallinen Isä on ottanut kokonaisvastuun elämästämme. Hän on laatinut hyvän suunnitelman koko polkuamme - mm. opintojamme ja työtäm-me, perheen ja seurakunnan arkeamme, hengellistä kasvuamme ja iankaikkista tulevaisuuttamme - varten. Aineelliset, henkiset ja hengelliset voimavarat on siinä mitoitettu riittäviksi Hänen edeltä näkemänsä tarpeemme mukaan. Hän tuntee myös kiusausten, surun ja kärsimyksen maaston, jonka läpi Hän sallii meidän kulkevan. Vain tällaisen suvereenin Jumalan käsissä on mahdollista levätä tyytyväisenä kaikenlaisissa oloissa.
Levollinen sydän on ruumiille elämäksi (SNL 14: 30). Olen oppinut tyytymään oloihini. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Olen tottu-nut kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin, olemaan kylläinen ja nälkäinen, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa. … Olen saanut kaikkea, jopa runsaasti. Minulla on kaikkea yllin kyllin saatuani … lähetyksenne. Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalalle ja meidän Isällemme kunnia, aina ja iankaikkisesti (FIL 4:11-13,18-20).
Lupaus kaikkien tarpeiden täyttämisestä kattaa myös aineettomat tarpeemme. Jumala haluaa varustaa meidät käytännöllisillä taidoilla, mm. riittävällä ymmärryksellä ja ammattitaidolla (joh-dattamalla mm. opiskeluasioissa), taidollisuudella (kätevyydellä), palvelijan mielellä, kärsivällisyydellä, kuuntelemistaidolla, kyvyllä osoittaa rakkautta ja armolahjoilla. Hänen johdatuksessaan koko työ- ja seurakuntaelämämme ihmissuhteineen ja tehtävineen tar-joaa harjoittelukentän näiden lahjojen opettelemiseen ja hyö-dyntämiseen. Jumalan käden siunauksen alla voimme kohdata haasteemme sisäinen rauha ja lepo säilyttäen niin, että Hänen hyvät aivoituksensa elämäämme varten pääsevät toteutumaan.
Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden par-haaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut (ROOM 8:28).
Fyysinen ja henkinen väsyminen, avuttomuuden ja neuvottomuu-den tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Ilman epäonnistumisen ja erehtymisen hetkiä tuskin kukaan selviää maallisessa tai hen-gellisessä työssä. Joskus uupumus ja stressaantuminen johtuvat omista tai toisten ylimitoitetuista odotuksista, joihin vastaamiseen voimavaramme tai kutsumuksemme ei riitä. Toisaalta tyytymät-tömyys omaan osaan saattaa ohjata tavoittelemaan sellaista, mikä ei kuulu Jumalan meille tarkoittamaan ikeeseen, ja häirisee sisäistä lepoamme. Vaikka Jumalan hyvä käsi on varjelevana ajallisen elämämme yllä, haluaa Hän pukea meidät myös sellaisella sanan tuntemuksella ja hengellisellä viisaudella, että kykenemme jo ennakolta erottamaan Hänen tahtonsa vastaiset sidokset ja siitä erkanevat harhapolut. Jeesuksen, Hyvän Paimenemme, johdatta-van äänen kuuleminen ja ymmärtäminen edellyttää Herran kas-vojensa etsimistä ja siinä rukouksessa hiljentymistä.
Niin ikään Taivaallinen Isä on ottanut kasvatusvastuun meistä. Ihmeellisellä tavallaan Hän on päättänyt hoitaa vaurioita, joita tunne-elämäämme lyötiin silloin, kun omien tunteiden tunnista-misen, käsittelemisen ja ilmaisemisen opettelu oli herkässä kehi-tysvaiheessa. Henkensä kautta Hän rakentaa ehjäksi ja vahvistaa sisäistä ihmistämme. Kasvattaessaan meitä Kristuksen mielenlaa-tuun Jumala suuntaa tahtoamme sanansa alle, jotta kuuliai-suudessa osaisimme valita ristin lihallisuutemme kuolettami-seksi. Olemme edellä käyttäneet tämän aiheen tutkimiseen run-saasti sivuja sen vuoksi, että
vain Hänen tahtonsa mukaan vaeltaessamme voimme omistaa täyden levon sisimmässämme.
Hän kaipaa saada olla kaikessa lähteemme, voimamme, sydä-memme rakkauden ja antautumisemme keskipiste.
Usko Jumalaan merkitsee siis mitä laaja-alaisinta sisäistä rauhaa, lepoa ja parantumista. Kreikan kielen pelastuskäsitettä sōtē-ríāa) vastaava adjektiivi sṓs tarkoittaa tervettä ja ehyttä. Vaelluksessamme eteen tulevat monet ristiriitatilanteet, hetkelliset epäonnistumiset, kiusaukset, lankeemukset ja ahdistavat olosuh-teet tulevat koettelemaan uskonlepoamme Kristuksessa. Tällöin Jumalan työ meissä ei näytä etenevän omien odotustemme mu-kaisessa aikataulussa. Sisäisissä "kriiseissä" on hyvä muistaa, että
Kristus ei kuollut puolestamme siksi, että meillä ei olisi lainkaan kärsimystä ja kilvoituskipuja, vaan myös siksi, että ahdinkomme voisivat palvella muuttumistamme Hänen kaltaisekseen.
Niissäkin uusi luomuksemme Kristuksessa kypsyy kantamaan Hänen mielenlaatunsa mukaista hedelmää. Koetuksen aikoina – oikeastaan erityisesti juuri silloin – mielemme uudistuminen etenee Hänen suunnitelmansa mukaan, kun säilytämme toivomme Hänes-sä ja luottamuksemme Hänen lupauksissaan.
Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsiväl-lisyys tuottakoon täydellisen teon, että olisitte täydel-lisiä ja eheitä eikä teiltä missään suhteessa puuttuisi mitään (JAAK 1:3-4).
Jumala kurittaa (kreik. paideuō, myös opettaa, kasvat-taa) meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osal-lisiksi Hänen pyhyydestään … se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu (HEPR 12:10-11).
c) Jeesuksen esimerkki
Jeesuksen opetuslapsilleen lupaama ”rauha” (kreikaksi εἰρήνη, [ei-rēnē]) pitää sisällään merkityksen mielen eheydestä ja le-vosta. Myös heprean kielessä käsite ”rauha” (שָׁלוֹם, [šālōm]) tarkoittaa laaja-alaisesti sisäistä terveyttä, eheyttä, hyvin-vointia, onnea, mielenrauhaa, levollisuutta ja menesty-mistä. Näitä ilmaisuja käyttäen sana šālōm on käännetty esi-merkiksi seuraavien VT:n jakeiden tummennetuissa kohdissa:
Ja hän kysyi heiltä: ”Voiko hän hyvin?" He vastasivat: ”Hyvin hän voi." (1 MOOS 29:6; PR 38) Silloin on van-hurskauden hedelmänä rauha, vanhurskauden vaikutus lepo (JES 32: 17). Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe (JES 38:17; PR 38). Herra sanoi hänelle: ”Rauha sinulle! Älä pelkää, et sinä kuole.” (TUOM 6:23) Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu (JES 53:5). Hän vastasi: ”Ole huoleti .” (2 KUN 4:23) Ja Herra puhui sanoen: ”Katso, Minä teen hänen kanssansa liiton hänen menestymiseksensä." (4 MOOS 25: 10, 12; PR 38)
Kristityn sisäisestä hyvinvoinnista puhuminen ei ole menestys-teologiaa. Jeesuksen sisin ja ulkoinen olemus olivat jatkuvasti rauhan ja tasapainon täyttämiä. Paholaisen ja maailman taholta kiusatun, mutta sisäisesti ehjän Herramme levollisuuden perusta ihmisenä oli Hänen luottamuksensa kaikessa Isäänsä. Tietäessään asemansa, kutsumuksensa ja Isänsä tahdon Hän saattoi työskennellä levosta käsin ulkonaisesti ahdistavissakin tilanteis-sa. Jeesus ei hävennyt itseään eikä pelännyt ihmisiä, mutta ilmaistessaan heille tunteitaan ja ajatuksiaan Hän teki sen Isänsä tahdon mukaisella tavalla: sävyisästi, riitelemättä, ketään tuomit-sematta, kuitenkin totuudessa ja tarvittaessa voimakkaastikin.
Jeesus ei väkisin tai mielistelemällä edistänyt asiaansa, vaan kunnioitti lähimmäistensä oman ajattelun ja tahdon vapautta. Ihmisen osassaan Herramme oli luonteeltaan kärsivällinen ja lempeä sekä rauhaa ja totuutta rakastava. Myötäeläen Hän osasi kuunnella lähimmäistensä hätää. Hän tiesi Isänsä olevan aina kanssaan ja ymmärsi, miten Isä tahtoi Hänen kussakin tilanteessa reagoivan. Raamattumme kertoo Jeesuksen vaeltaneen Pyhän Hengen voitelemana ja täyttämänä. Hengen avulla Hän kykeni - päinvastoin kuin ensimmäinen Aadam - torjumaan kiusaukset langeta tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan 48).
Sisäisesti terveenä ihmisenä Jeesus ei elänyt tunteittensa vallassa eikä yleisen mielipiteen kahlitsemana, vaan valitsi noudattaa Lä-hettäjänsä suunnitelmaa. Koska Jeesus oli hyväksynyt Isän valmistaman tien ja uskoi Hänen huolehtivan sen toteutumisesta, Jeesuksen ei tarvinnut kiivailla itsensä puolesta, ei herjata, ei uhata kostolla, ei vihata vastustajia eikä ahdistettunakaan etsiä omia ratkaisumalleja. Osaansa tyytyen Hän saattoi luottavaisesti jättäytyä Isän haltuun. Näin Jeesus sopii meille malliksi täy-dellisestä tunteiden säätelykyvystä, hengen ja mielen hyvinvoin-nista sekä sisäisestä rauhasta Isän läsnäolossa.
Rauhan minä jätän teille: Minun rauhani – sen minä annan teille. En Minä anna teille niin kuin maailma an-taa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköön-kä pelätkö (JOH 14:27).
Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja nöyrä sydä-meltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne, sillä Minun ikeeni on sopiva (MATT 11: 28-30).
Jumalan valtakunta … vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa (ROOM 14:17; PR 92). Jeesus sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan.” (LUUK 7:50)
Jeesus on valmistanut hartioillemme juuri meitä varten ”räätä-löimänsä” ikeen. Sen kantamiseksi meille on varattu myös riittävä uskon ja voiman määrä. Oikeastaan tuo jae MATT 11:29 tarkoittaa kahden härän kannattelemaa tasapainoiestä (kreik. ζυγός, [zygos]) eli poikkipuuta, jonka keskikohtaan ve-dettävä kuorma tai aura on kiinnitetty. Kyseinen raamatunpaikka opettaa havainnollisella tavalla, kuinka uskovalle taivaasta annetun ikeen kuorma on mahdollista kantaa voimakkaan Jeesuksen vierellä, levollisella mielellä, sävyisästi ja nöyrästi kulkien, yhteis-työssä ("tasatahtia") Hänen kanssaan ja Hänestä oppien. Meidän osaksemme jää vain antautua uskossa Hänelle – Hänen rak-kauteensa, hallintavaltaansa (tahtoonsa) ja läsnäoloonsa. Ristin kantaminen on riippuvaisuutta Jeesuksesta. Näin eläen voimme säilyttää levon Kristuksessa haasteidenkin keskellä.
d) Sopuisa suhde lähimmäisiin
Sopuisuus ei merkitse omien tarpeiden kieltämistä, tunteiden ja mielipiteiden tukahduttamista tai mielivaltaan alistumista. Kyse on siitä, kuinka ilmaisemme itseämme ja kohtelemme lähimmäi-siämme. Sopuisuus ei myöskään tarkoita maailmaan mukau-tumista ja oman uskonvakaumuksen kätkemistä. Raamattu puhuu paljon lempeästä, sävyisästä ja laupiaasta mielenlaadusta, jonka tulisi hallita uskovaa myös silloin, kun hän välittää evan-keliumia Jeeuksesta (FIL 4:5; JAAK 3:17; TIIT 3:2; 2 TIM 2:24-25; 1 PIET 3:15-16). Kristityn päätehtäväksi ei ole annettu yhteis-kunnallisten epäkohtien esillä pitäminen. Vielä vähemmän hänet on kutsuttu toimimaan lähimmäisten tuomarina tai vikoilijana. Yksinkertaisen todistuksen kertominen Herrasta Jeesuksesta elä-män ja sanojen välityksellä on uskovan tehtävä. Niin kuin kylvetyn siemenen puhkeaminen oraalle, niin on uskon syntyminenkin ih-missydämessä aina Jumalan lahja ja ihme - ei manipuloinnin tulosta.
Pyrkikää rauhaan kaikkien ihmisten kanssa ja pyhi-tykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (HEPR 12:14). Älköön suustanne lähtekö mitään sopima-tonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hy-vää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat (EFES 4:29). Pitäkää huoli siitä, ettei … mi-kään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä (HEPR 12:15).
Kärsivällinen on parempi kuin sankari ja mielensä hil-litsevä parempi kuin kaupungin valloittaja (SNL 16: 32).
Tässä apostoli Paavali käyttää käsitettä ”rauha” (kreik. εἰρήνη, [eirēnē]) sen merkityksessä sopu. Raamatun mukaan Jumalan rauha on tulvivan virran kaltainen: väkevä ja uomansa valloit-tava.49) Jeesuksen lahjoittama rauha pyrkii vuolaan virran lailla laajenemaan sopuisuudeksi ihmisten välisiin suhteisiin. Sen vuoksi Pyhä Henki haluaa raivata meissä olevat esteet rauhansa leviämisen tieltä. Hän näyttää meille mahdolliset ongelmamme tunteiden hallinnassa ja ilmaisemisessa sekä tarjoaa neuvonsa ja voimansa käyttöömme lihallisten reaktioittemme kuolettamiseksi.
Raamatun opetuksen mukaan vuorovaikutussuhteissamme saattaa ilmetä esimerkiksi oheisen taulukon mukaisia tunteiden säätelyn haasteita. Ne patoavat kauttamme leviämään tarkoitetun Kris-tuksen rauhan sisimpäämme.
Tämän tapainen käyttäytymisemme antaa ennen kaikkea meille itsellemme signaalin siitä, että Hengen työ menneisyytemme haavojen hoitamisessa ja lihallisuutemme kuolettamisessa on kesken. Se voi olla reaktiotapamme esimerkiksi silloin, kun joku ihminen tai asia on tullut liian lähelle verestäviä tunne-muistojamme. Emme ole oppineet vielä käsittelemään kielteisiä tunteitamme. Toisaalta se saattaa kertoa myös siitä, että Jumalan lapsen asema Isän täydellisessä huolenpidossa ei ole meille sisäistynyt. Emme ymmärrä, että Hän on ottanut vastuun meistä, asioistamme, vaikeista olosuhteistamme ja hankalista lähimmäi-sistämme. Meillä ei ole luottamusta Isän kykyyn hoitaa ahdis-tavaa tilannetta parhain päin tai meillä ei ole aikaa kuunnella Hänen neuvoaan konfliktin ratkaisemiseksi. Unohdamme sen, että Taivaallinen Isä on halukas ja voimallinen toteuttamaan yksi-tyiskohtaisesti kaikki ne tavoitteet, jotka Hän on elämäämme tar-koittanut.
Kärsimättöminä turvaudumme silloin hyödyttömään vanhalta ihmi-seltä perimäämme tapaan: lihan käsivarren ja sanojen voimaan, pakenemiseen tai tunteiden patoamiseen (kielteisten ajatusten hautomiseen). Odottamatta Hengen johdatusta lähdemmekin itsekkäästi ajamaan pyrkimyksiämme. Tällöin epäuskossamme
luovumme vapaaehtoisesti levostamme Kristuksessa emmekä anna Kristuksen rauhalle tilaa vallita sydä-messämme 50).
Tunnemyrskyn, huolenaiheen tai epävarmuuden noustessa emme enää muista FIL 4:5-7 lupausta, jonka mukaan Kristuksen lempeys ja Jumalan rauha varjelee (hallitsee) sydäntämme, ajatuksiamme ja tunteitamme vain, jos rukoillen jätämme kaikki huolemme (ahdistavat tilanteemme) Jumalan tietoon ja hoitoon. Unohdamme helposti sen, että olemme Hänestä kaikessa riippuvaisia. Sisim-pämme ei ole tasapainossa emmekä vaella Kristuksen mielen mukaan, vaan puramme turhautumistamme, tyytymättömyyttäm-me, pelkoamme tai avuttomuuden tunnettamme itseä ja toisia vahingoittavalla tavalla. Lihalliset tunteet pyrkivät esiin niin kiih-keästi, että Hengen hallinnassa - eli Kristuksen mielenlaadulla - toimimaan tarkoitetun tunteiden säätelymekanismin (ja ristin va-litsemisen) keskeneräisyys paljastuu.
Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin (1 KOR 3:3). Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat … vihamie-lisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet … (GAL 5:19-20). Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä (EFES 4:31).
Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä parja-taan, mutta me puhumme lempeästi. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani (1 KOR 4:12-13,16).
Luonnollisesti Herran Henki, joka on varustettu rauhaisalla ja sävyisällä mielenlaadulla, murehtii meissä tällaista käyttäytymistä. Jumalasta riippumattomia kielteisten tunteiden käsittely- ja ilmaisukeinoja havaitessaan Hän muistuttaa niistä sanan herkis-tämää omaatuntoamme. Siten Henki pyrkii ohjaamaan tahtoamme uudelleen lihan ajatusten ja tekojen pois panemisen tielle sekä hengen ja mielen uudistumistarpeen tiedostamiseen.
Vaikka Jumala on rakkaudessaan ottanut vastuun elämästämme ja kasvatuksestamme, olemme kuitenkin itse aina vastuussa teois-tamme, sanoistamme ja ajatuksistamme. Hän odottaa meidän kantavan täyden vastuun myös tunnesäätelymme epäonnistu-misesta, niin että olemme valmiit anteeksipyytäen sopi-maan mielipahan ja riidan, jonka olemme läheisillemme tai työtovereillemme aiheuttaneet. Valon lapsina tahdomme säilyttää hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Jeesuksen täydellinen lunastustyö, joka on sovittanut myös kärsimättömyy-temme ja ihmissuhteita koskevat erehdyksemme, tekee tämän mahdolliseksi! Armoon turvaten saamme siten jatkaa eteenpäin myös tunteiden säätelykyvyssä kasvamisessa.
Samalla käsitämme kantapään kautta yhä selvemmin sen, että sisäisessä levossa ja sävyisyydessä vaeltamiseksi olemme alati riippuvaisia rauhan Hengen täyteydestä ja ohjauksesta. Vaikka meillä on rauha Jumalan kanssa Kristuksen uhrikuoleman an-siosta, on Kristuksen elämän hallinta meissä sen rauhan hedelmän salaisuus, joka näkyy ihmissuhteissamme! Op-piaksemme ja kyetäksemme ilmaisemaan tunteitamme ja mieli-piteitämme rakentavasti ja viisaasti, Jeesuksen esimerkin mukai-sella tavalla, tarvitsemme yli kaiken Hänen armotyönsä syvene-mistä meissä! Tämä tarpeemme ohjaa meitä yhä uudestaan Jeesuksen kasvojen kirkkauden katselemiseen, antautumaan Hä-nelle, joka vain voi muuttaa meitä kaltaisekseen. (Sisäisen muut-tumisen periaatteista enemmän sivulla B1.)
Vain Kristuksen mielenlaadulla täytettyinä voimme kan-taa todellista rauhan ja sovun hedelmää ympäristös-sämme.
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tie-toon (FIL 4:5). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hy-vää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2).
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo ja rauha, pitkä-mielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyi-syys, itsehillintä (GAL 5: 22-23).
Oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne (MATT 11:29). Vaeltakaa rakkaudessa (EFES 5:2); vaeltakaa Hengessä (GAL 5:16)!
Antakaa Hengen täyttää itsenne (EFES 5:18; PR 1992)!
