D16  Sinetillä identifioidut                            23.9.2021

Henkilön tunnistaminen eli identifiointi on väärinkäytösten vuoksi tullut tärkeäksi lähes kaikessa asioimisessa. Biometrisessa tunnistamisessa käytetään hyväksi ihmisen yksilöllisiä piirteitä esimerkiksi kasvoissa, äänessä, sormenjäljessä, silmän iiriksessä, kämmenen muodossa ja allekirjoituksessa. Henkilöllisyyden varmistaminen geneettisesti DNA-testien avulla on luotettavuutensa takia syrjäyttämässä mm. sormen-jälkitutkimuksen. Sähköisessä tunnistautumisessa puolestaan meille tu-tuiksi ovat tulleet sellaiset todentamiskeinot kuin käyttäjätunnus, PIN-koodi, puhelinnumero ja sirukortti, joiden henkilökohtaiseen hallintaan henkilöllisyytemme on kytketty.

Tällainen identifiointi on luonnollista ja tarpeellista jo senkin vuoksi, että 2 TIM 3:1-4 ennustamat nykymuotoisen ihmiskunnan viimeiset päivät tulevat olemaan kasvavan rahanahneuden, hillittömyyden ja petollisuu-den sävyttämiä vaikeita aikoja. Kristittyinä suostumisessamme yhteis-kunnan näin merkitsemäksi ei ole ongelmaa, ellei identifiointiin liity antikristillisen arvomaailman hyväksymisvelvoitteita vastapalveluna tietyn avun (esim. taloudellisen tai terveydellisen palvelun) saamiselle.

Ilmestyskirjan mukaan viimeinen suuri väärä profeetta, Antikristuksen oikea käsi, generoi maan päällä Pedon palvonnan täyteen mittaansa. Hän tekee sen eksyttävien ihmetekojen avulla ja jopa kuolemanran-gaistuksella uhkaamalla (ILM 13:12-15). Lopulta väärä profeetta  

... saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin, niin ettei kukaan voi ostaa eikä myydä paitsi se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen luku (ILM 13:16-17).

Toisaalla Raamattu selvästi opettaa, että väärän profeetan organisoi-maan eksytykseen - siis Antikristuksen kumartamiseen - osallistuvat vain "ne, joiden nimi ei ole kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan" eli ne, jotka "eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua" (ILM 13:8; 2 TESS 2:9-11). Viime kädessä on kysymys Juma-lan sallimasta eksytyksestä niille, jotka "eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen" (2 TESS 2:12). Tällä hetkellä vuonna 2021 emme vielä tiedä, miten Herramme aikoo varjella omansa tuossa tilanteessa: Ottaako Hän seurakuntansa Kotiin ennen väärän profeetan ilmestymistä vai suojeleeko Hän rakkaitaan maan päällä voimallaan? Ongelman ratkaisemista vaikeuttaa se, että ILM 12-13 on katsaus Lohikäärmeen (Paholaisen) ja Pedon (Antikristuksen) historiaan ajanlas-kumme alusta lähtien, eikä se näyttäisi kronologisesti seuraavan edellisiä lukuja.     

Sen kuitenkin sanan opetuksen perusteella ymmärrämme, että sekä Kristuksen seurakunta että Jumalan kansa, Israel, joutuvat ennen lopullista pelastumistaan kulkemaan ahdistavan ajan läpi. Seurakunta kokee suurta vainoa ympäröivän maailman taholta Jeesuksen nimen tähden; Israelin suuri ahdistus sen sijaan liittyy Jumalan puhdistavaan vihaan, jonka jo profeetat ennustivat. Jumalan viha puhkeaa pasuu-navitsauksissa, joiden aikana Israelin jäännös kääntyy hädässään Mes-siaansa puoleen ja pelastuu, ja se täyttyy vihan maljoissa, jotka vuotavat katumattoman ja synnin kyllästämän maailman ylle.

Kypsyneen Jumalan viljan, seurakunnan ja Israelin, leikkaaminen tal-teen ei tapahdu aivan samanaikaisesti, mutta kuitenkin yhden lyhyehkön ajanjakson, maan elonkorjuun, aikana. Jeesuksen lähettämät enkelit toimeenpanevat silloin molempien "vehnälajien" korjaamisen: 

Seurakunta otetaan ensin taivaaseen ennen pasuunavit-sausten alkamista (ILM 7:9-17) ja Israel kootaan sitten Lu-vattuun maahan pääosin ennen maljatuomioita (ILM 14:14-16; 18:4-5).

Ennen tätä valtavaa hetkeä "koko luomakunta huokaa ja on synny-tystuskissa" odottaen "vapauttamista turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (ROOM 8:19-22). Eikä odottaja ole vain luomakunta, vaan ennen kaikkea 

... me, joilla on Hengen esikoislahja, huokaamme sisim-mässämme ja odotamme lapseksi ottamista, ruumiim-me lunastamista (ROOM 8:23). ... odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä (TIIT 2:13).

Mutta meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahta-jaksi. Hän muuttaa meidän alennustilassa olevan ruu-miimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi (FIL 3:20-21).

Jos maailman yhteiskunnat alussa kerrotulla tavalla merkitsevät omiaan tunnistaakseen heidät, löydämme Raamatusta "välineitä", joilla myös Herran omat kirjataan ja sinetöidään Jumalan omaisuudeksi iankaik-kisuutta varten. Vaikka Jumala tunnistaa kaikki ihmiset muutenkin, Hän silti ilmoittaa sanassaan kolme Taivasten valtakunnan hengellisen todel-lisuuden identifioimistapaa. Ne ovat:

                      a)  Jeesuksen veren merkki

                       b)  Hengen sinetti 

                         c)  nimi Elämän kirjassa.

Jokainen pelastunut merkitään tällä "vahvalla kolminkertaisella tunnis-tuksella" taivaan kansalaisuutensa vakuudeksi. Tarkastellaan seuraavas-sa niitä kutakin lähemmin erikseen.    

a)  Jeesuksen veren merkki        

Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä oven-kamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät. Minä kuljen sinä yönä halki Egyptin maan. Minä annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, Minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun Minä rankaisen Egyptin maata. (2 MOOS 12:7,12-13)

"Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon." Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikku-naansa. Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jotka Joosua lähetti vakoile-maan Jerikoa. Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. (JOOS 2:18,21; 6:22-25; PR 92)

Karitsan verellä ja punaisella nauhalla itsensä uskossa tunnistettaviksi tehneet olivat turvassa. Veri israelilaisen perheen asuintalon ovenpielissä ja punainen nauha pakanallisen suvun kodin ikkunassa olivat merkkejä, jotka suojelivat sisällä olijoita Jumalan rangaistukselta. Ne ovat esikuvia Jeesuksen uhriveren puhdistavasta sovitusvoimasta Jumalan ja ihmisen välillä:

Ristillä kuollessaan Hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien (juutalaisten ja pakanoiden) välille (EFES 2:16; PR 92). Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman (1 JOH 2:2).

Veljensä Kainin surmaaman Aabelin veri huusi aikoinaan Jumalan korviin syytöstä murhamiehelle (1 MOOS 4:10). Jeesuksen veri on Uuden liiton veri, joka puhuu sovitusta ja anteeksiantamusta jokaisen puo-lesta, joka uskossa siihen turvautuu (HEPR 12:24; MATT 26:28). Jeesuksen veren merkki on tunnistamisperuste, kun enkelit kokoavat vehnäsatoa viimeisessä sadonkorjuussa:

Korjuun aikana Minä sanon leikkuuväelle: "Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi. Mutta vehnä korjatkaa aittaani. Sadonkorjuun aika on maa-ilman loppu, ja leikkuuväki on enkelit." (MATT 13:30,39)

b)  Hengen sinetti

Sinetöinti on vanha varmistusmenetelmä sulkemista ja vahvistamista varten. Siinä sinetöijä painaa jalokivestä tai metallista valmistettuun esineeseen kaiverretun tunnuksensa pehmeään saveen, vahaan tai pa-periin (JOB 38:14). Sinetti korvaa allekirjoituksen vahvistaen asiakirjan aitouden (1 KUN 21:8; NEH 10:1); sinetin murtuminen paljastaa kannen tai oven luvattoman avaamisen (DAN 6:17; MATT 27:66). Voimme sa-noa, että sinetöinti edustaa pysyvyyttä, varmuutta ja luotetta-vuutta (hepr. ḥāṯam = "sinetöidä", "lujittaa").

Kuninkaat, faaraot ja ylhäiset virkamiehet käyttivät kaiverrettuja sor-muksia sinettiensä leimasimina. Sinettisormuksen (hepr. ṭabaʿaṯ = "si-nettisormus", "sormus"; teonsanasta ṭabaʿa = "painua") luovuttaminen toiselle merkitsi valtuutusta toimia sormuksen luovuttajan nimissä ja hänen auktoriteettiaan käyttäen.  

Kirjettä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimissä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella ei voi kumota (EST 8:8).

Ja faarao otti sinettisormuksensa kädestään, pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellava-vaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa (1 MOOS 41:42).

Kun Paavali käytti sinetöimisen käsitettä kirjeissään, kuulijoilla oli varsin selvä mielikuva sen edellä kuvatusta merkityksestä. Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut sinetiksi omiensa sydämiin, vahvistaa meille Jumalan lapsen oikeutemme. Hengessä meidät on voideltu käyttämään Jeesuksen nimen arvovaltaa ja toimimaan Hänen auktoriteettinsa alaisena. Kuningas on sinetöinyt meidät valtakuntansa palvelijoiksi ja lähettiläiksi.

Mutta Hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kans-sanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen (2 KOR 1:21-22).

Te olette saaneet lapseuden Hengen. Henki itse todis-taa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme (2 KOR 5:20).

Toisaalta Hengen sinetti identifioi Jeesukseen uskovat sen valtakunnan kansalaisiksi, joka on heidän perintönsä. Se edustaa Hänen perintönsä suurta kirkkautta Hänen omissaan (EFES 1:18). Henki itse on vakuutena kaikesta siitä, mistä Kristuksessa olemme tulleet osallisiksi: iankaikkisesta elämästä (TIIT 3:6-7; HEPR 9:15), valtakunnasta (JAAK 2:5) ja katoamattomasta perinnöstä, joka on talletettuna taivaassa meitä varten (1 PIET 1:4; KOL 3:24).     

Mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tah-dosta (GAL 4:7). Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, jo-ka pyhillä on valkeudessa (KOL 1:12).

Kristuksessa me olemme myös saaneet perintöosan, niin kuin meistä oli ennalta määrätty Hänen suunnitelmas-saan. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on mei-dän perintömme vakuutena Hänen omaisuutensa lu-nastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi. (EFES 1: 11-14)

Ajatus Hengen sinetistä vain merkkinä sisimmässä - samankaltaisena kuin ympärileikkaus israelilaisten kehossa - on kuitenkin yksipuolinen. Kirkkauden Henki on jumaluuden kolmas persoona, joka asuu ja hal-litsee Jeesukseen uskovissa. Hän opettaa, nuhtelee, vahvistaa, voitelee, pyhittää ja johdattaa uskovia Jumalan tahdon mukaan. Siksi Raamattu neuvoo:      

Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten (EFES 4:30). 

c)  Nimi Elämän kirjassa

Olemme panneet merkille, kuinka Raamattuun on talletettu runsaasti tarkkoja nimi- ja sukuluetteloita. Niiden kirjoittajia innoittaessaan Pyhä Henki on toiminut huolellisen rekisterinpitäjän tavoin. Yksilöihmisen tulevaisuuden kannalta tärkeintä rekisteriä kutsutaan Elämän kirjaksi ja sitä säilytetään Jumalan luona taivaassa. Se yksi niistä kirjoista, jotka avataan esille viimeisellä tuomiolla.

Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin (DAN 7:10).

Minä näin suuren valkoisen valtaistuimen ja sillä istuvan. Näin myös kuolleet seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin. Avattiin vielä yksi kirja, elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoi-tettu, tekojensa mukaan. Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kirjoitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen. (ILM 20:11-12,15)

Näiden jakeiden perusteella on pääteltävissä, että valkoisella valtais-tuimella istuvalla Tuomarilla on käytössään useampia kirjoja (kreikak-si βίβλος [biblos] = kirjakäärö). Psalmin kirjoittaja ja Job kuvailivat, kuinka Jumala on etukäteen asettanut yhteen kirjoistaan kaikkien syn-tyvien ihmisten elinpäivät ja niiden lukumäärän (PS 139:16; JOB 14:5). Arvioidessaan luomiensa ihmisten vaellusta Tuomari käyttää perustee-naan Tekojen kirjaa. Siihen on koottu ihmiskunnan jokaisen jäsenen päivittäiset teot, tekemättä jättämiset, sanat ja motiivit (ILM 20:13; MATT 12:36-37; SNL 12:14; ROOM 2:14-16). Kaikki kuolleet herätetään ja kootaan 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen valkoisen valtaistuimen eteen viimeiselle tuomiolle. Siinä ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan (JER 17:10; 1 PIET 1:17).  

Elämän kirjan - toiselta nimeltään Karitsan elämänkirjan - käyttötapa on erilainen. Se on ollut valmiiksi kirjoitettuna jo maailman perustamisesta lähtien: 

Petoa kumartavat kaikki maan päällä asuvat - kaikki ne, joiden nimi ei ole kirjoitettuna maailman perustamises-ta alkaen teurastetun Karitsan elämänkirjaan (ILM 13: 8; 17:8).

Raamatun antamista vihjeistä on ymmärrettävissä ensinnäkin se, että Elämän kirja on rekisteri kaikkien aikojen Jumalan pyhistä, niistä vanhurskaista, jotka perivät Jumalan valtakunnan ja iankaikkisen elä-män. Selvyyden vuoksi käsittelen Elämän kirjaa kahdessa osassa. En-simmäiseen osaan on tallennettu Israelin kansan pyhien nimet, sekä Vanhan Testamentin ajalta että Jaakobin ahdistuksessa Jeesuksen lu-nastustyöhön turvautuvien osalta. Siitä löytyvät lisäksi niiden Israelin kansaan ja Kristuksen seurakuntaan kuulumattomien ihmisten nimet, jotka Jumala eri syistä on vanhurskauttanut (JAAK 2:25; MATT 25:34; ILM 20:4). Heidät herätetään tai siirretään asukkaiksi 1000-vuotiseen valtakuntaan:

Sinä aikana pelastetaan Sinun kansasi, jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nuk-kuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun (DAN 12:1-2). 

Tästä elämän kirjan ensimmäisestä osasta Jumala on historian aikana joutunut pyyhkimään pois sinne jo kirjattujen kansansa jäsenten nimiä synnin tähden. Asia käy ilmi seuraavasta Mooseksen ja Herran välisestä keskustelusta:

Mooses sanoi: "Voi! Tämä kansa on tehnyt suuren syn-nin. He ovat tehneet itselleen kultaisen jumalan. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et anna, pyyhi minun nimeni pois kirjastasi, johon olet sen kirjoittanut.

Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Minä pyyhin pois kirjastani sen, joka on tehnyt syntiä Minua vas-taan." (2 MOOS 32:31-33)

Myös kuningas Daavid pyrki vaikuttamaan Elämän kirjassa jo olevien israelilaisten nimien poistamiseen. Vaikeassa ahdingossaan hän rukoili näin:

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuho-ta minut, noita petollisia vihollisiani. Olen käynyt vieraaksi veljilleni. Lisää heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, äl-kööt he pääskö osallisiksi sinun vanhurskaudestasi. Pyy-hittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heitä kirjoitettako vanhurskaiden joukkoon. (PS 69:5,928-29) 

Vaikka profeettojen ja VT:n pyhien lisäksi Jumalan valtakuntaan saapuu lunastettuja kaikista ilmansuunnista, puuttuu silti monen "Israelin lap-sen" nimi Elämän kirjasta (LUUK 13:28-29; PS 107:2-3; MATT 8:11-12). Kuten olen tällä sivustolla kirjoittanut, käytetään Raamatussa sanontaa "kaikista ilmansuunnista" koskemaan Jumalan valittujen kokoamista maapallon joka kolkasta lopun ajan suuressa elonkorjuussa. Se tarkoit-taa mm.

Kristuksen seurakunnan, jonka nimiluettelo on Elämän kirjan "toisessa osassa", kokoamista taivaaseen Karitsan häihin (MATT 24: 31) ja Israelin pelastuneiden, joiden nimet ovat Elämän kirjan "ensimmäisessä osassa", keräämistä omaan maahansa (JES 43:5-7).   

Elämän kirjan toinen osa koostuu siis pakana- ja messiaanisten uskovien nimistä, jotka muodostavat Jeesuksen seurakunnan. Herra Jeesus kehotti seuraajiaan iloitsemaan ennen muuta juuri siitä armosta, että heidän nimensä on merkitty tähän Karitsan elämänkirjaan. Kuten edellä mainittiin, Jumala tiesi luetteloida lastensa nimet kirjaan jo ennen kuin loi Maan heidän jalkojensa alle.  

... iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa (LUUK 10:20)

Jo ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edes-sään. Rakkaudessaan Hän jo edeltäpäin määräsi mei-dät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksessa Kristuksessa, oman hyvän tahtonsa mukaan (EFES 1:4-5).

... he ovat taistelleet evankeliumin hyväksi yhdessä mi-nun ja muiden työtovereideni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa. Iloitkaa aina Herrassa! (FIL 4:3-4).

Elämän kirjan ensimmäisen (mm. Israelia koskevan) osan ja toisen (seu-rakuntaa koskevan) osan välillä näyttäisi olevan muuan merkittävä eroavuus. Edellä havaittiin, että Jumala joutui joskus pyyhkimään Elä-män kirjan 1. osaan kirjoitetun nimen pois synnin tähden. Kirjan toisen osan yhteydessä tällaista nimen poistamismenettelyä ei Raamatusta löydy. Päinvastoin Jeesus antoi lupauksen:     

Se, joka voittaa, puetaan siis valkoisiin vaatteisiin, enkä Minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja Minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä (ILM 3:5).

Viimeisen tuomion jälkeen Jumala uudistaa taivaan ja maan (ILM 21:1). Silloin laskeutuu taivaasta alas Jumalan kirkkautta säteilevä kaupunki, Uusi Jerusalem, jonne Jeesus on valmistanut asuinsijan morsiamelleen (ILM 21:2,9-11). Kukaan kaupungissa asuva ja asioiva ei ole joutunut seisomaan valkoisen valtaistuimen edessä tuomiolla. He ovat kokeneet Jeesuksen veren ansiosta sen ihmeen, että heidän nimensä kohdalla Tekojen kirjasta ei löydy luetteloa syntisistä teoista, sanoista ja ajatuksista. Ne on kaikki pyyhitty pois! Jumala ei muista heidän rikoksiaan eikä saastaista menneisyyttään (APT 3:19; HEPR 8: 12). Siksi Johannes saattoi kuvata Uutta Jerusalemia näin: 

Sen portteja ei suljeta päivällä, ja yötä siellä ei ole. Eikä sinne pääse mitään epäpyhää, ei ketään iljettävyyksien tekijää eikä valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden ni-met on kirjoitettu Karitsan Elämän kirjaan (ILM 21: 27).