D17  SUURI LUOPUMUS                             9.10.2021

 

 

 

 

A  Käsitteiden merkitykset

 

● luopumus ἀποστασία (apostasia)

                 = luopuminen, ero, poistuminen

● luopua ἀφίστημι (aphistēmi)

                 = luopua, erota, poistua, pysyä erillään,

                    saattaa luopumaan

● laittomuus ἀνομία (anomia)

                 = laittomuus, vääryys, rikkomus   

● laiton ἄνομος (anomos)

                 = ilman lakia oleva

§§

Huom:   (nomos)            = laki, Mooseksen laki

          (ho anomos)    = laiton Antikristuksen nimityksenä                                                     (2 TESS 2:8)

 

Ilmaisu "laittomuus" ja sen yhteydessä käytetty kä-site "luopumus" kuvaavat Raamatussa kahta erityi-sesti lopun aikaan ajoittuvaa kehitystä:

 

         a)  ihmiskunnan vajoamista laittomuuteen

         b)  kristittyjen vetäytymistä pois uskosta.

 

 

a) Ihmiskunnan laittomuus on kapinaa Luojaansa vastaan. Se ilmenee Hänen käskyjensä, luomisjär-jestyksen ja Jeesuksessa valmistamansa pelastuksen täydellisenä hylkäämisenä.

 

Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (2 TESS 2:7).

 

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ... Älkää antako kenenkään millään tavoin ek-syttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus (apos-tasia) ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2 TESS 2:1,3-4).

 

 

b) Kristuksen seuraajien luopumus on uskon hyl-käämistä.

 

Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luo-puvat (aphistēmi) uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuk-sesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla (1 TIM 4:1-2).

 

 

 

 

B  Luopumus edeltää Jeesuksen paluuta

 

Jeesus mainitsi uskosta luopumisen yhdeksi tule-muksensa ennusmerkiksi. Seuraajiensa keskellä ta-pahtuvan luopumuksen Hän ajoitti antikristilliseen vainon aikaan, jota leimaavat eksytys (väärien pro-feettojen nousu) ja laittomuus (luopuminen Jumalan käskyistä ja luomisjärjestyksestä):

 

Silloin te joudutte ahdistukseen, monia teistä tapetaan, ja kaikki kansat vihaavat teitä Minun nimeni tähden. Silloin monet luopuvat, ilmiantavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa nousee, ja he ek-syttävät monia. Ja koska laittomuus (anomia) lisääntyy, kylmenee monien rakkaus. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. (MATT 24:9-13; vrt. DAN 11:25)

 

Jeesuksen kylväjävertauksesta löydämme tarkennuk-sen siihen kysymykseen, millaisessa tilanteessa ah-distavasta koetuksen ajasta muodostuu meille kristi-tyille erityisen haasteellinen. Hän varoittaa meitä juurtumattomuudesta eli uskonelämän pinnallisuu-desta. Kuriton valvomattomuus, sanan ravinnon vie-roksuminen, välinpitämättömyys hengen lampun pa-lavuudesta ja seurakuntayhteyden laiminlyönti ehkäi-sevät hengellistä kasvua Kristuksessa. Rakkaus Hä-neen kuihtuu. Juureton kristitty on kuin kalliolla kasvava kasvi: hän on altis tempautumaan irti eksy-tyksen vetämänä, kuivumaan koetuksen helteessä ja luopumaan uskostaan vainon aikana.

 

Kalliolle pudonnut kuvaa niitä, jotka kuullessaan sanan ottavat sen iloiten vastaan mutta joilla ei ole juurta. He uskovat vain hetken aikaa ja koetuksen hetkellä luopu-vat (aphistēmi) (LUUK 8:13). Auringon noustua oraat paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat (MATT 13:6).

 

Koska hänellä ei ole juurta itsessään, hän kestää vain hetken ja luopuu heti, kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden  (MATT 13:21)

 

 

Tunnettu, käsitteitä selventävä viiteraamattu New Scofield Reference Edition (1967, sivu 1304) määrit-telee uskovan apostasian seuraavasti:

 

Apostasy, "falling away", is the act of professed Christians who deliberately (purposely) reject revealed truth as to

    1) the Deity of Jesus Christ, and

  2) redemption through His atoning and redeeming sacrifice.

 

Käännös: Luopumus, "luopuminen", on tunnustavien kristittyjen menettely, jossa he tietoisesti (tarkoituk-sella) hylkäävät ilmoitetun totuuden

   1) Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta ja

  2) lunastuksesta Jeesuksen sovitus- ja lunastusuhrin kautta.

 

Uskovan luopumus ei siis ole sama kuin hetkellinen lankeemus. Luopuminen uskosta on myös eri asia kuin tietämättömyydestä tai vääristyneestä opetukses-ta johtuva erehtyminen pois sanan totuudesta, ter-veestä opista, ja joutuminen Paholaisen ansaan. Hy-vänä Paimenena Kristus etsii ja ohjaa kaatuneen ja eksyneen lampaansa takaisin lähelleen. (APT 19:1-7; 20:30; GAL 1:6-7; 2:4; 2 Tim 2:25-26; ILM 2:14-16)

 

Herra tukee kaikkia kaatuvia, kaikki alaspainetut Hän nostaa pystyyn (PS 145:14).

 

Tämän maailman Ruhtinas seuloo ja ahdistaa alati uskovia kiertäen ympärillä kuin saalista etsivä leijona. Hän on kuitenkin voimaton niiden edessä, jotka tahtovat pysyä Kristuksessa (LUUK 22:31-32; 1 PIET 5:8-9; JAAK 4:7-10; 1 JOH 5:4-5; JOH 16:33). Vas-tustaja voi langettaa uskovan Pietarin tavoin kieltä-mään Herransa; Hän voi houkutella syntiin ja har-hauttaa epäterveeseen oppiin, mutta ei kykene ryöstämään uskovaa Jeesuksen kädestä. Siinäkään tapauksessa, että Paholaisen eksytys johtaa uskosta pois vetäytymiseen, vastustajalla ei ole viimeistä sanaa Jumalan lapseksi syntyneen ihmisen lopullisen pelastumisen suhteen:

 

Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat Minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä Minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät Minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä (JOH 10:28-29).

 

 

 

 

C  Olosuhteet luopumuksen aikana

 

 

Edellä mainitut laittomuus ja luopumus voimistuvat siis Jeesuksen tulemuksen edellä (2 TESS 2:3; 1 TIM 4:1). Kristittyjen apostasia pois uskosta ei tapahdu vahingossa: se on tietoisen pitkäaikaisen valvomat-tomuuden lopputulos juurtumattomilla uskovilla. Hei-dän päätökseensä vetäytyä Jeesuksen seuraamises-ta myötävaikuttavat Raamatun mukaan kolme maail-massa suuren ahdistuksen aikana nousevaa trendiä:

 

     ❶ yleinen laittomuus (anomia) eli käskyjen                hylkääminen ja antikristillisen arvomaailman              voittokulku 

        (MATT 24:12-13; 2 TIM 3:2-4; HEPR 6:4-6;               DAN 7:25)

     ❷ laaja vaino Jeesuksen nimen tähden

         (MATT 24:9-10; LUUK 21:17-19; ILM 12:17)

     ❸ eksyttävä profeetallisuus tunnustekoineen

         (MATT 24:11,23-24; 2 TESS 2:9; ILM 13:13)

 

Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu (aphistēmi) elä-västä Jumalasta (HEPR 3:12).

Laittomuuden (anomia) salaisuus on jo vaikuttamassa (2 TESS 2:7).

 

Eksyttävä valheprofeetallisuus on näistä kolmesta koetuksesta kavalin siksi, että se näyttää hengelli-seltä toiminnalta ihmeineen. Jäljitellessään Kristusta se todellisuudessa pyrkii harhauttamaan uskovat pois Hänestä. Se asettuu ilmoitetun Sanan yläpuolelle. Kun Jeesus esitteli opetuslapsilleen tulemustaan edel-täviä merkkejä, Hän ensimmäiseksi ja useaan ker-taan varoitti opetuslapsiaan juuri väärien pro-feettojen ja väärien kristusten eksytyksestä:

 

Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä. Sillä monet tulevat Minun nimessäsi ja sanovat: "Minä olen Kristus", ja he eksyttävät monia.  Monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monia. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä pro-feettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista vali-tutkin. (MATT 24:4-5,11,24)

 

 

Raamattu hahmottelee kolme perustuntomerkkiä, jotka paljastavat hengelliselle kristitylle luopumusta levittävän väärän profeetan olemassaolon:

 

    ■ Hän ei sydämessään tunnusta Jeesusta Herraksi         Kristukseksi, lihaan tulleeksi lunastajaksi, eikä            Hänen sanansa auktoriteettia.  (1 JOH 2:22-23;           4:1-3; 1 KOR 12:3; 2 PIET 2: 1-2)

     ■  Hän on eksyttävien henkien ja riivaajien opin             valtaama. (1 TIM 4:1-2; 2 TESS 2:9;                         5 MOOS 13:2-5)

     ■ Häntä ympäröi jumalisuuden ulkokuori ihmei-             neen. (MATT 7:15; 24:24; 2 TIM 3:5; ILM 13:13)

 

Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sel-lainen on antikristus, eksyttäjä. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä (Kristuksen) oppia, älkää lausuko häntä tervetulleeksi (2 JOH 7,9-10).

 

Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaop-peja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut heidät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon (2 PIET 2:1).

 

 

 

 

D  Jumala vihaa hylkäämistä

 

 

Huolimatta päinvastaisestakin opetuksesta, näyttää edellä luetun perusteella selvältä, että Jeesukseen uskova voi omasta tahdostaan kieltäytyä Jeesuksen seuraamisesta. Yhtä selvää on myös, että mikään ulkonainen voima, pimeyden valta tai ihmisen oma lankeemus ei itsessään kykene ryöstämään usko-vaa Jumalan kädestä eikä erottamaan pois Hänen uskollisesta rakkaudestaan (JOH 10:29; ROOM 8:38-39). Vain oma päätös pitkän juurtumattomuuden (valvomattomuuden ja katumattomuuden) seurauk-sena voi saada luopumisen aikaan koetuksen hetkel-lä. On kuitenkin aina huomattava, että tällöinkään

 

Kristuksen Hengen kärsivällisesti etsivä ja rakastava paimenääni ei lakkaa kutsumasta luopunutta takai-sin Isän kotiin.

 

Katumattomuutta eli synnin tietoista suosimista ilmeni jo ensimmäisissä seurakunnissa. Koska se johtaa lopulta luopumukseen ja hengelliseen kuole-maan (JAAK 1:14-15), antoi Paavalin neuvon pidättyä väliaikaisesti yhteydestä syntiä harjoittavan kanssa:

 

Hänet on luovutettava Saatanan haltuun lihan turmiok-si, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. Kirjoitin teille, että jos joku veljeksi kutsuttu on hau-reellinen tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, te ette seurustelisi tai edes aterioisi sel-laisen kanssa (1 KOR 5:5,11; 2 TESS 3:6).

 

Tällaisesta poikkeuksellisesta ulkonaisen seurakunta-kurin käyttämisestä sisäisen muutoksen aikaansaami-seksi Paavali kirjoitti myös Timoteukselle:

 

Tämän käskyn minä annan sinulle, poikani Timoteus, ... että taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi jou-tuneet uskossaan haaksirikkoon. Niitä ovat Hymenaios ja Aleksandros, jotka olen luovuttanut Saatanan hal-tuun, kuritettavaksi, etteivät enää pilkkaisi. (1 TIM 1: 18-20)

 

Uskonsa ja hyvän omantunnon hylänneen ihmisen elämään Jumala voi sallia suurenkin kurittavan ah-dingon, Saatanan rusikoimisen, jotta luopumukseen vajonnut hätänsä keskellä taipuisi parannukseen. Jumala ei jätä käyttämättä mitään rakkauden ja kurin keinoa palauttaakseen luopuneen lapsensa viime het-kellä takaisin yhteyteensä. Sen vuoksi

implikaation ("jos ... niin") asettaminen uskosta luopumisen ja kadotustuomion välille ei tee oikeutta Raamatun koko-naisilmoitukselle.

 

Israelin kansan historia on tässä mielessä hyvin esikuvallinen. Se on niskuroivan, räikeästi paatuneen, uskonsa kadottaneen ja Jumalastaan erossa elävän kansakunnan historiaa. Siitä huolimatta Raamattu ei kerro Jumalan lopullisesti ja ikuisesti hylänneen kansaansa. Sallimansa tulisen ahjon, Jaakobin ah-distuksen, kautta Hän tulee vetämään sen jään-nöksen vielä kerran takaisin lähelleen. Sellainen on Kaikkivaltiaan olemuksen ja luonteen mukaista:

 

Voi! Suuri on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.  En Minä kuitenkaan jätä sinua rankaisematta vaan kuritan sinua oikeudenmukaisesti (JER 30:7,11) Sillä katso, minä käsken ravistella Israelin heimoa kaikkien kansojen seassa, niin kuin seulalla ravistellaan. Silloin Minä kään-nän kansani Israelin kohtalon (AAM 9:9,14).

 

Jos olemme uskottomia, Hän pysyy silti uskollisena, sillä itseään Hän ei voi kieltää (2 TIM 2:13). "Minä vihaan hylkäämistä", sanoo Herra, Israelin Jumala (MAL 2:16).

 

Jumalan armollisuutta Kristuksessa kuvaa myös Raa-matun - tosin niukasti selittämä - opetus "pelas-tuksesta ilman palkkaa". Vaikka kaikki se "hengelli-nen työ", mitä uskova elämänsä aikana rakentaa, palaisi koeteltaessa poroksi, ja vaikka hän kärsisi vahingon palkan menettämisen muodossa, voi hän laskemansa Kristus-perustuksen ansiosta "itse kuitenkin pelastua ikään kuin tulen läpi" (1 KOR 3: 15). Pelastumisen kannalta Jeesuksen lunastyön va-rassa pysyminen ja siihen luopumusretkeltä palaami-nen on tärkeämpi kuin rakennusmateriaalit.

 

 

 

 

Jotta edellä kuvattua suurta vahinkoa ei tapahtuisi, kehottaa Paavali Timoteusta (ja kaikkia Herran omia) taistelemaan jalon taistelun uskon ja hyvän oman-tunnon säilymiseksi (1 TIM 1:18-19). Jos uskovan luopumisen vaara ei olisi Kristuksen todellinen huoli, miksi Raamattumme niin voimallisesti muistuttaa sii-tä. Kutsu jatkuvaan valvomiseen, Jeesukseen juur-tumiseen, Hänessä kasvamiseen ja kestävänä uskos-sa pysymiseen ovat pyhän Kirjamme keskeisiä vetoo-muksia Herran seuraajille. Lopun ajan suurta luopu-musta ajatellen kolme kehotusta kestäväisyyteen nousevat sieltä esille ylitse muiden:

 

 

1. Olkaa varuillanne ja valvokaa jatkuvasti!

 

Olkaa varuillanne, ettei jumalattomien eksytys tempaa teitä mukaansa ettekä lankea pois lujalta pohjaltanne (2 PIET 3:17).

Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä. Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee. He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Olkaa siis varuillanne (MARK 13:5,22-23).

 

Olkaa raittiita ja valvokaa. Teidän vastustajanne, Paho-lainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä (1 PIET 5:8). Vastustakaa Häntä lujina uskossa (1 PIET 5:9). Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee (MARK 13:33). Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta kaikkea sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä (LUUK 21:36).

 

 

2. Pysykää kestävinä loppuun asti!

 

Kaikki tulevat vihaamaan teitä Minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu (MATT 10:22). Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän (LUUK 21:19). Silloin monet luopuvat. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu (MATT 24:10,13).

 

Kehottakaa toisianne, ettei kukaan teistä synnin pet-tämänä paatuisi. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kris-tuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli (HEPR 3:13-14). Valvokaa, pysykää uskossa lujina (1 KOR 16:13).

 

 

3. Juurtukaa Kristukseen ja vahvistukaa Hänessä!

 

Niin kuin olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä. Juurtukaa Häneen, rakentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Varokaa, ettei kukaan saa teitä saa-liikseen ... tyhjällä petoksella (KOL 2:7-8)

Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet (EFES 6:10-11).

 

Vahvistakoon Hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukai-sesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pit-kämielisiä (KOL 1:11).

 

 

 

 

F  Uskosta luopuneen pelastuminen

 

 

Edellä olemme siis havainneet, että seurakunnan ylösottoa edeltävä ahdistus (laittomuus, eksytys ja vaino) voi vaikuttaa siihen, että uskova vetäytyy syrjään Jeesuksen seuraamisesta. Kun tällä sivulla puhumme uskosta luopumisesta, käsittelemme aihet-ta vain uudestisyntyneiden kristittyjen osalta. Raa-matun opettajien piirissä esiintyy kaksi perusnäke-mystä uskovan luopumuksen ja pelastuksen pysyvyy-destä:

 

1. Kalvinistisen käsityksen mukaan Jumalan lapsek-si syntynyt ihminen ei voi pysyvästi kieltää Kristusta eikä kääntyä Hänestä pois. Jumalan armotyön vaiku-tuksesta hän koetusten läpi kulkiessaankin säilyttää lo-pulta pelastuksensa.

 

2. Arminiolaisen käsityksen mukaan pelastus on ehdollinen: Kristukseen uskova voi omasta vapaasta tahdostaan luopua Kristuksesta ja menettää osalli-suuden iankaikkiseen pelastukseen.

 

Kalvinistisen käsityksen vahvimpana tukena pidetään seuraavia sananpaikkoja:

 

Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne suraavat Minua. Minä annan heille iankakkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä Minun kädestäni (JOH 10:27-28).

 

Luotan täysin siihen, että Hän joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päi-vään mennessä. Oikein onkin, että ajattelen näin teistä kaikista (FIL 1:6-7). Hän on myös vahvistava teitä lop-puun asti, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, Hän, joka on kutsunut teidät Poikansa Jeesuksen Kris-tuksen, meidän Herramme, yhteyteen (1 KOR 1:8-9).

 

Hänessä on teihinkin, ... uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, Hänen omaisuutensa lunastamiseksi (EFES 1:13-14; PR 38). Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten (EFES 4: 30). 

 

 

Toisaalta myös arminiolainen käsitys perustuu voi-makkaisiin raamatunkohtiin:

 

Minä vihassani vannoin: "He eivät pääse Minun lepooni." Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina. Näemme siis, että epäuskon tähden he eivät voineet päästä siihen lepoon. Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tot-telemattomuuden esimerkkiä. (HEPR 3:11-14,19; 4:1,11).

 

Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, mutta ovat luopuneet. He näet itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät Häntä julkisesti. Maa, ... joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton. Se on lähellä kirousta, ja lopulta se poltetaan. (HEPR 6:4-8) 

 

Miten nämä vastakkaisilta näyttävät Raamatun ilmoi-tukset on sovitettavissa yhteen? Luopuminen Her-rasta hiljaisesti vetäytymällä eroaa tietysti julkisesta apostasiasta, joka aina ilmentää Kristuksen häpäi-semistä (Hänen lunastustyönsä mitätöimistä ja "uu-destaan ristiinnaulitsemista"). Jälkimmäisessä tapa-uksessa, Hengen äänen jo vaimennuttua omassatun-nossa, on ihmisen uudistaminen parannukseen kurit-tavan ahdingon kautta mahdotonta. Hänen elämänsä on silloin "lähellä kirousta" eli lähellä suistumis-ta iankaikkiseen kadotukseen.

 

Voisimme tietysti ajatella, että kaikkitietävän Jumalan vaihtoehdoiksi jää tällöin lapsensa ottaminen pois "ennen aikojaan" tai hänen tekonsa koetteleminen sinä päivänä, joka "tulessa ilmestyy" (1 KOR 3:10-15; érgon = "teko", "työ", "tehtävä"). Tuon ankaran tulikäsittelyn luonteesta, jossa uskovan rakennustyö Kristuksessa poltetaan tuhkaksi ja hän menettää palkkansa, mutta jonka kautta hän lopulta "pelas-tuu ikäänkuin tulen läpi", Raamattu ei kerro tar-kemmin. Näiden varoittavien sanojen jälkeen heprea-laiskirjeen kirjoittaja joutuu rohkaisemaan lukijoitaan muistuttamalla, että heidän hengellistä rakennustyötä Kristuksessa (palvelua rakkaudessa) Jumala ei ole unohtanut (HEPR 6:9-10).

 

Ehkäpä juuri tällaista ennenaikaiseen kuolemaan johtavaa  luopumuksen muotoa kosketteli kirjeessään myös apostoli Johannes. Hän käytti siitä nimitystä "synti kuolemaksi". Kun Johannes kehotti pitämään esirukouksia kaikkien syntiin langenneiden uskovien puolesta, joille Jumala lahjoittaa elämän Kristukses-sa, hän kuitenkin epäröi kuolemansyntiin asti luopu-neen kohdalla:

On myös syntiä, joka on kuolemaksi. Sitä en sano, että olisi rukoiltava (1 JOH 5:16).

 

Varoittava ennakkoesimerkki löytyy alkuseurakunnan jäsenten Ananiaksen ja Safiran elämästä. He sallivat "Saatanan täyttää sydämensä, niin että yrittivät pettää Pyhää Henkeä". Apostoli Pietari, joka tunnisti petoksen hengessään, ei enää kehottanut luopu-nutta pariskuntaa parannukseen eikä seurakun-taa rukoilemaan heidän puolestaan, vaan jätti heidät odottamaan Jumalan ratkaisua (APT 5:3-5). Melko nopeasti heidät otettiinkin pois ajallisesta elämästä.

 

Toisaalta kalvinistinen näkemyskään ei huomioi täysin Raamatun kokonaisilmoitusta. Se unohtaa sellai-sen luopumuksen muodon, johon liittyy Pyhän Hengen pilkkaaminen. Jeesus puhui siitä ikuisesti anteeksiantamattomana syntinä:

 

Minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei an-teeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajas-sa (MATT 12:31-32). Ihmisten lapsille annetaan anteeksi kaikki synnit, kaikki pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilk-kaavatkin. Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi, vaan on syypää ikuiseen syntiin (MARK 3:28-29).

 

Näitä ja alla mainittuja heprealaiskirjeen jakeita, jot-ka on kirjoitettu Jeesukseen uskoville, kalvinistinen opetus ei ole kyennyt uskottavasti selittämään muuk-si kuin mistä ne selvästi puhuvat. Ne ovat ehdot-tomasti Raamattumme vakavimmat Herran omille osoitetut varoitukset. Niitä lukiessaan rehellinen sa-nantutkija ei voi poissulkea sellaisen tahallisessa synnissä elämisen seurauksena kehittyvän luopumi-sen iankaikkista kadottavuutta, joka sisältää Jee-suksen kalliin sovintoveren epäpyhänä pitämisen ja armon Hengen pilkkaamisen.