D23 NYKYAJAN HARHAOPPEJA
Uudessa Testamentissa harhaopista käytetty ilmaisu hairesis tarkoittaa "valintaa", "valittua mielipidettä", "poikkeavaa käsi-tystä" ja "puolueellista ajatustapaa".1) Suomalaisessa Raama-tussa (RK 2012) se esiintyy merkityksessä "harhaoppi" (2 PIET 2:1; GAL 5:20), "puolue" (1 KOR 11:19) ja "lahko" (APT 5:17; 15:5). Harhaoppiseksi (kreik. hairetikos) nimitetään sanan-vastaista oppia seuraavaa ja eksymystä, hajaannusta tai puo-luemieltä seurakunnassa aiheuttavaa henkilöä (Tit 3:10).
Seurakunnan kaitsijan tulee pysyä opinmukaisessa, luo-tettavassa sanassa, niin että hän kykenee neuvomaan terveellä opetuksella (TIIT 1:9)
Puhu sinä sitä, mikä sopii terveeseen oppiin. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta, puheesi tervettä ja moit-teetonta. (TIIT 2:1,7-8)
Kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saa-vat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät teitä pois siitä opista, jonka te olette saaneet. Karttakaa heitä. (ROOM 16:17)
Terveen opin tunnistaa siitä, että se on Raamatun kokonais-näkemyksen mukaista. Keskipisteenä on Kristus. Seurakunnan aito opettaja (siis opettamisen viran tai armolahjan haltijaksi kututtu) pitää Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoituksia ko-konaisuudessaan Pyhän Hengen ihmisille antamana Jumalan ilmoituksena. Tutkiessaan niitä laaja-alaisesti hän huomaa, että tuo sama Henki avaa ja neuvoo hänelle sanaa niin, että seu-rakunta voi hänen opetuksensa kautta rakentua hengellisesti.
Kaikki, mitä on ennalta kirjoitettu meille opiksi (di-daskalia), että meillä kärsivällisyyden ja Raamatu lohdu-tuksen kautta olisi toivo (ROOM 15:4).
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vai-kutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa (2 TIM 3:16).
Raamatun ilmoitusta ja tervettä opetusta (kr. didaskalia, didache; engl. doctrine) UT kuvaa "Jumalan opiksi" (1 TIM 6:1; TIIT 2:10; JOH 7:16-17), "Kristuksen opiksi" (2 JOH 1:9-10), "Herran opiksi" (APT 13:12), "apostolien opetukseksi" (APT 2: 42), "terveeksi evankeliumiksi" (1 TIM 1:10-11), "hyvän opin sanoiksi" (1 TIM 4:6), "Kristuksen terveiksi sanoiksi" ja "juma-lisuuden mukaiseksi opiksi" (1 TIM 6:3) ja "hyödylliseksi kas-vatukseksi vanhurskaudessa" (2 TIM 3:16).
Sen sijaan vääristyneestä opetuksesta käytetään nimityksiä "ihmisten käskyt" ja "perinnäissäännöt" (MARK 7:7-8,13; KOL 2:22), "toinen evankeliumi" (2 KOR 11:4), "opintuulet" (EFES 4:14), "riivaajien oppi" (1 TIM 4:1), "valhetieto" (1 TIM 6:20-21), "korvasyyhyopettaminen" (2 TIM 4:3), "vieras oppi" (HEPR 13:9), "Bileamin oppi" (ILM 2:14) ja "nikolaiittojen oppi" (ILM 2:15).
Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia har-haoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut heidät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon. Ahneudessaan he valheellisin sanoin he pyrkivät hyötymään teistä (2 PIET 2:1-3).
Apostolisesta opetuksesta ja Kristuksen opista tilapäisesti ek-syvä kristitty ei ole harhaoppinen. "Lievämuotoisen" harhaopin kannattaja ei kiellä Kristusta, mutta on tietyn lihallisuuden langettama. Koska hän ei usko, että Raamattu sellaisenaan on riittävä Jumalan ilmoitus, on hän ottanut itselleen vapauden muokata tai selittää sitä kokonaisuuden vastaisesti. Usein hän pyrkii myös levittämään näkemystään seurakunnan keskellä ja sosiaalisessa mediassa tai perustamaan oman yhteisön. Vaka-vimmassa tapauksessa harhaopettaja kieltää sydämessään Kristuksen ja hänen ainoa motiivinsa on oman edun tavoittelu.
Harhaisen opetuksen takana on aina pimeyden voimien juonittelu Kristuksen seurakunnan eksyttämiseksi ja hajottamiseksi.
Tällä tavalla lankeemukseen joutuneita opettajia tai Herrasta Jeesuksesta luopuneita harhaopettajia Raamattu kutsuu "vale-apostoleiksi" (2 KOR 11:13), "vääriksi opettajiksi" (2 PIET 2:1), "valehtelijoiksi" (1 JOH 2:22), "eksyttäjiksi" (TIIT 1:10; 2 TIM 3:13; 1 JOH 2:26), "valheveljiksi" (GAL 2:4) ja "Kirjoitusten vääristelijöiksi" (2 PIET 3:16; GAL 1:7).
Lähes kaikkien nykyajan harhaisten raamatunopetusten aihiot on löydettävissä jo ensimmäisitä kristillisistä seurakunnista. Tarkastelen seuraavassa niistä sellaisia, joiden kanssa olen elämäni aikana itse joutunut kosketuksiin. Olen huomannut, että tietyn vieraan opin omaksunutta on vaikea saada muut-tamaan mielipidettään, ja että moni sellainen pitää silti itseään kristittyinä.
1. Ulkonaisen hyvinvoinnin evankeliumi
Tömäsin itse tähän oppiin ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla palvellessani silloista Kotkan kotiseurakuntaani maa-seututyöntekijänä. Kahdessa tilaisuudessamme vieraili tuolloin puhujana USA:sta kutsuttu evankelista. Kuunnellessani työ-toverini puhetta ymmärsin perinteiselle evankeliumille vieraan painotuksen hänen julistuksessaan. Lyhyen yhteistyömme aika-na uusi oppi ei kuitenkaan ehtinyt "tarttua" seurakuntani jäse-niin.
Ulkonaisen hyvinvoinnin evankeliumin mukaan aineelli-nen vauraus ja fyysinen terveys kuuluvat Jeesukseen uskovalle samalla tavalla luonnollisina siunauksina kuin syntien anteeksiantamus.
Opin mukaan sanoillamme on sama auktoriteetti kuin Jee-suksen sanoilla: niiden avulla voimme käskeä taloudellisen menestyksen ja terveyden elämäämme. Tällä tavalla ajatteleva rukoilija on siirtynyt Kristuksen armon riippuvuudesta kaik-kiriittävään omavaraisuuteen. Toisaalta ihminen, joka ei koe luvatun kaltaista rukousvastausta, jää helposti pettyneenä et-simään vikaa itsestään.
Yksi ajattelutavan vielä 2000-luvulla vaikuttaneista johtohah-moista opetti mm. näin:
"Uskon, että Isämme ja Jumalamme suunnitelma on, ettei kukaan uskova sairastu koskaan. Se ei ole - sanon rohkeasti - Isäni tahto, että saisimme syöpää ja muita kauheita sairauksia, jotka aiheuttavat kipua ja tuskaa. Ei! Jumalan tahto on, että paranemme."
Aikoinaan jotkut korinttilaisetkin kristityt pyrkivät etsimään sellaista ulkonaista hyvinvointia maan päällä, mikä heille on varattu vasta taivaassa. Koska näytti, että heistä oli tullut ikään kuin "kylläisiä ja rikastuneita kuninkaita", joutui Paavali omaa vaellustaan esimerkkinä käyttäen muistuttamaan heitä uskovan ristintiestä kärsimyksineen (1 KOR 4:8-16; 2 KOR 12:7-10).
Raamattu rohkaisee kantamaan omat ja toistemme kuormat - myös talous- ja terveyshuolet - rukouksessa Jumalalle. Hän lupaa täyttää kaikki meidän tarpeemme ja pitää lapsistaan huolta (FIL 4:19; 1 PIET 5:7; JAAK 5:13-16). Lähettäessään opetuslapsensa maailmaan evankeliumia julistamaan Jeesus kertoi merkistä, joka tulisi seuraamaan uskovia: "He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi." (MARK 16:15-18) Jumala haluaa vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta. Paraneminen on aina armon ihme, merkki Jumalan valtasuuruudesta ja Jeesuksen lunastustyön voimasta yli synnin ruumiin. Se on muistutus Valtakunnasta, jossa kipu ja sairaus ovat poissa. Niinpä sairaan puolesta rukoileminen on siis täysin raamatullista, Jeesuksen ja apostolien näyttämän esimerkin mukaista. Jeesuksen haavojen ansiosta ihmisen hen-gen, mielen ja kehon tervehtyminen syntiinlankeemuksen alennustilasta tuli mahdolliseksi (1 PIET 2:24; APT 4:30).
Sen sijaan mekanistinen käsitys siitä, että "uskon sanojen" kautta automaattisesti kaikki sairaat saavat terveyden ja ulko-naisesti köyhät vaurauden, ei ole sanan kokonaisnäkemyksen mukaista. Joistakin Raamatun antamista viitteistä huolimatta emme kuitenkaan yksityiskohtaisesti tiedä, miksi Jumala ei paranna kaikkia fyysistä tai henkisistä kivuista kärsiviä omiaan täydellisesti ennen kuin vasta perillä Taivaassa (2 KOR 12:7-10; 2 TIM 4:20; 1 TIM 5:23; GAL 4:13-14; MATT 13:58; JAAK 4:3).
2. Universalismi
Arvelin, ettei tällaista ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoil-ta peräisin olevaa oppia enää esiintyisi kristittyjen keskuu-dessa, kunnes kohtasin sen eräässä facebook-ryhmässä. Ryh-män ylläpitäjä, joka tunnusti olevansa Jeesukseen uskova, edusti ja opetti universalismin periaatetta. Sen mukaan iankaikkista kadotusta ei ole, vaan kaikki ihmiset pääsevät lopulta taivaaseen.
Opin mukaan usko Jeesukseen tässä ajassa ei ole pelastumisen välttämätön ehto, vaan Jumalan armo ja anteeksiantamus on niin laaja, että se kattaa lopulta ei-kristityt ihmisetkin. Edellä mainitun fb-ryhmän ylläpitäjä sitoutui postauksessaan 23.5. 2023 tähän harhaan näin:
"Minun uskonkäsitykseni ikuisessa perspektiivissä kaikki ihmi-set ovat Jumalan lapsia ja palaavat yhteen Jumalan kanssa, kunhan tämä kirottu liha on saatu raivattua tieltä, ja paha maailma jää taakse."
Opetus Jumalan ikuisesta universaalista rakkaudesta vetoaa modernin ihmisen järkeen ja tunteeseen. Sen kannattajat ajattelevat, että ihmisen jumalasuhde kuoleman hetkellä ei ratkaise hänen iankaikkista kohtaloaan, vaan vielä kadotuk-sessa on mahdollista pelastua Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Opin mukaan kaikki Jumalan pyhyydestä, vihasta syntiä koh-taan, oikeudenmukaisesta tuomiosta ja kadotuksen tuskasta puhuvat Raamatun jakeet täytyy nähdä Jumalan muuttu-mattoman armon ja rakkauden näkökulmasta. Ajattelutavan mukaan rangaistuksenkaan tarkoitus ei ole pysyväkestoinen kosto erossa Jumalasta, vaan ihmisen aseman korjaaminen (correction), puhdistaminen (purification) ja ennalleen palaut-taminen (restoration, rehabilitation).
Vaikka mahdollisuus pelastumiseen kadotuksesta olisi totta, lupaa sen opettamiseen meillä ei ole, sillä Raamattu ei puhu asiasta mitään. Tältä osin ihmiskunnan tulevaisuus on jätettävä Kaikkivaltiaan käsiin. Toisaalta Jeesuksen iankaikkisuutta kos-kevat varoitukset viestittävät universalistiseen katsomukseen nähden aivan päinvastaista:
Sitten Kuningas sanoo vasemmalla puolellaan oleville vuohille: "Menkää pois Minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen." Nämä menevät pois iankaikkiseen rangais-tukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (MATT 25:41,46)
Niin kuin rikkavilja kootaan ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu maailmanajan lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat Hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat viettelykseksi, ja kaikki, jotka harjoittavat vää-ryyttä, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (MATT 13:40-42)
Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Sinulle on parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumat-tomaan tuleen. (MARK 9:43)
Apostolien opetuskaan ei anna vihjettä muunlaiseen näkemyk-seen (2 TESS 1:6-9; ILM 14:9-12). Jumalan rakkaus on laa-dultaan erilaista kuin inhimillinen, kaiken salliva ja kaikki hyväksyvä universaali rakkaus. Hänen rakkautensa on täynnä armoa ja totuutta (pyhyyttä).
Jeesuksen uhrissa Golgatalla näkyivät nämä molem-mat puolet Jumalan olemuksesta: sekä Hänen rak-kautensa luomaansa ihmistä kohtaan että Hänen vi-hansa syntiä kohtaan.
Sen vuoksi Jeesuksen ulkopuolelta ei löydy mitään tietä Juma-lan yhteyteen. Vain Jeesus on portti elämään. Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksessa, jossa ainoassa meidän syntimme on lopullisesti käsitelty ja anteeksi annettu. Muuta mahdollisuutta kuin turvautua ja liittyä uskossa Jeesukseen Raamattu ei anna pelastumiseemme. Emmehän torju Jumalan osoittamaa rakkautta emmekä väheksy arvokkainta uhria, jonka Jumala antoi lunastaakseen meidät itselleen!
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1 JOH 5:11-12)
3. Liberaaliteologia
Laajasti käsitettynä liberaaliteologia lähtee siitä ajatuksesta, että Raamattu ei ole erehtymätön, riitävä eikä (opin lievem-mässäkään muodossa) kokonaan Jumalan Hengen inspiroima ilmoitus ihmiselle. Raamatun auktoriteetin sijaan tämä 1700-luvulla kehittynyt teologia tarkastelee kristillistä uskoa ja elämää modernin tiedon sekä yksilön subjektiivisen kokemuk-sen näkökulmasta.
Kieltäessään Kirjoitusten luotettavuuden teologinen liberalismi torjuu historiallisen luomiskertomuksen, vedenpaisumuksen, Jeesuksen neitseestä syntymisen sekä Hänen ihmetekonsa ja ylösnousemuksensa. Näin se hylkää totuuden Jumalan yli-luonnollisesta puuttumisesta ihmiskunnan, luonnon ja yksilön vaiheisiin. Nykymuodossaan opin yhteiskunnallinen kompromis-sihalukkuus näkyy luomisjärjestyksen väheksymisenä mm. avioliittoa ja seksiä koskevissa kirkollisissa päätöksissä.
Vakavin ja murheellisin muoto liberaaliteologian harhoista te-kee evankeliumin ja Jeesuksen ristintyön turhaksi. Se vähät-telee ihmisen syntisyyttä ja sovituksen tarpeellisuutta. Se korostaa Jeesuksen merkitystä hyvänä opettajana, joka näytti mallia lähimmäisen rakkaudesta. Tässä muodossa liberaali oppi tuudittaa meidät syntiset ja kapinalliset ihmiset tuntemaan olomme peruskelvollisiksi, mutta ei opasta turvautumaan langenneiden Vapahtajaan. Opetus näyttää ihmiselle "avaraa porttia", joka johtaa lopulta tuhoon. Se kuuntelee vanhan Käärmeen ääntä, joka ensimmäisenä kylvi epäuskon siemenen ihmiskuntaan kysymällä: "Onko Jumala todella sanonut?"
Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirk-kautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä. (ROOM 3:23-25)
Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen. Varokaa vääriä profeettoja (MATT 7:13-15)
Ruoho kuivuu ja kukka varisee, mutta Herran sana pysyy iäti. Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. Niin kuin vastasyntyneet lapset, janotkaa sanan vää-rentämätöntä maitoa, jotta sen kautta kasvaisitte pe-lastukseen. (1 PIET 1:24-2:2)
Jeesus kohotti katseensa kohti taivasta ja sanoi: ... "Minä olen antanut heille Sinun sanasi. ... Pyhitä heidät to-tuudessa. Sinun sanasi on totuus. (JOH 17:1,14,17)
4. Vieras opetus Pyhästä Hengestä
"Hän ei ole Persoona, vaan voimavaikutus, Jumalasta vir-taava persoonaton energia."
Tämän uskomuksen välitti minulle harhaopin pauloihin jo nuo-rena houkuteltu lähiomaiseni. Raamatun antama kuva Pyhyy-den Hengestä on täysin toisenlainen: Hän on yksi kolmi-yhteisen Jumalan persoonista. Isän ja Pojan tavoin Hän on Jumala - ikuinen, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkialla oleva (JOH 4:24; HEPR 9:14; 1 KOR 2:9-14; JES 11:2; PS 139:7; NEH 9:20). Lukuisissa sananpaikoissa kolminainen jumaluus esiintyy ja toimii yhdessä (MATT 3:16-4:1; 28:19; JOH 15:26; ROOM 15:30; 2 KOR 13:13; 1 MOOS 1:1-3).
Pyhällä Hengellä on mm. seuraavia persoonalle kuuluvia omi-naisuuksia: Hänellä on mieli ja tahto (ROOM 8:27; APT 15:28; 16:7; 1 KOR 12:11); Hänellä on kyky puhua, opettaa, joh-dattaa ja rakastaa (JOH 16:13; 1 TIM 4:1; 1 KOR 2:13; ROOM 5:5; 8:14; 15:30); Häntä voidaan murehduttaa, loukata ja yrittää pettää (EFES 4:30; HEPR 10:29; APT 5:3).
On vain yksi Jumala, jonka kolmella persoonalla - Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä - on kullakin oma osansa pelastussuun-nitelmassa. Hengen ainutlaatuisia tehtäviä ovat mm.
֎ näyttää maailmalle todeksi synti ja osoittaa Jeesusta ainoana vanhurskautena (JOH 16:8)
֎ uudestisynnyttää ihminen Jumalan lapseksi sanan sie-menestä ja antaa siitä vakuutus hänen sisimpäänsä (TIIT 3:4-7; 1 PIET 1:23; ROOM 8:15-16; 2 KOR 1:22)
֎ johdattaa ja opettaa uskovaa Kristusta kirkastaen sekä antaa hänelle voiman elää Jeesuksen todistaja maailmassa (ROOM 8:14; JOH 14:26; 16:13-14; 2 TIM 3:16-17; APT 1:8)
֎ muuttaa uskovaa sisäisesti Kristuksen mielenlaatua kohti siten, että se näkyy Hengen hedelmänä ja vanhurs-kaana vaelluksena hänen elämässään (1 KOR 3:16-17; 2 KOR 3:18; GAL 5:22-25; 1 TESS 4:1,7; 1 PIET 1:14-17; 2 PIET 1:3-8)
֎ uskovassa asuessaan auttaa häntä a) nujertamaan synnin ruumiin ja kuolettamaan lihan teot (ROOM 6:6; 8:8-9,13), b) vahvistumaan sisäisesti (EFES 3:16) ja rukouselämässä (ROOM 8:26-27)
֎ työskennellä Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi kutsumalla työhön paimenia (kaitsijoita), voitelemalla opet-tajia, innoittamalla evankelistoja ja profeettoja sekä jaka-malla kristusruumiin jäsenille erilaisia armolahjoja palvelu-tehtäviä varten (1 KOR 12:1-11; 1 PIET 4:10-11; ROOM 12: 4-11; EFES 4:11-16; 1 JOH 2:20,27; APT 9:31)
֎ ylläpitää iankaikkisen elämän toivoa ja herättää kuo-levaiset ruumiit eloon seurakunnan lopullisen lunastuksen päivänä Jeesuksen takaisintulon yhteydessä (ROOM 8:11; 2 KOR 5:5-8; EFES 1:13-14; 4:30)
Edellä kuvatun harhaopin kanssa lähes yhtä eksyttävä on ope-tus, jonka mukaan
"Hengen virat ja armolahjat lakkasivat toimimasta alkuseura-kunta-ajan jälkeen."
Tätä näkemystä eivät tue historian kuvaukset, joita on lainattu ensimmäisten vuosisatojen teologeilta a). Armolahjojen sammu-miseen eivät viittaa myöskään Paavalin kehotukset Kristukseen uskoville:
Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Koska tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä run-saasti seurakunnan rakentumiseksi. Veljet, tavoitelkaa innokkaasti profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Te voitte näet kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta (1 KOR 12:31; 14:12,31,39)
Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään. Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:27-28).
Tämän kirjoittajalla ei ole mitään syytä valehdella, kun kerron armolahjojen ja seurakuntavirkojen olevan edelleen käytössä Kristuksen seurakunnassa. Niiden kautta olen saanut suurta lohdutusta, rohkaisua, ymmärrystä ja johdatusta elämäni haas-taviin tilanteisiin. Armolahjat - kuten tiedon sanat, profetoi-minen ja kielillä puhuminen - on tarkoitettu tätä aikaa varten. Ne ovat vajavaisia ja lakkaavat, kun Jumalan valtakunta saa-puu täydellisenä (1 KOR 13:8-12).
On toki aivan selvää, että länsimainen hyvinvointi ja mukau-tumisemme maailmaan on lamaannuttanut armolahjojen ilmenemistä. Emme koe alkuseurakunnan kaltaista riippuvuutta Jumalasta, vaan selviämme inhimillisen viisauden, yhteiskun-nan ja lääketieteen avun turvin eteenpäin. Tietysti kaikki hyvä anti elämässämme tulee lahjana Herraltamme (JAAK 1:17; JOH 3:27; ROOM 8:28). Mutta kun emme ajattele tarvitsevamme Hengen lahjoja ja yliluonnollisia puuttumisia omaan ja seu-rakuntamme elämään, emme osaa etsiä ja tavoitella niitä. Siellä missä uskovat näkevät hengellisen köyhyytensä ja mahdottomuutensa kantaa itsessään hedelmää, siellä missä he pyrkivät vaeltamaan rukoillen Jumalan varassa ja kaipaavat Hengen ohjaavan palvelutyötään, siellä armolahjat ja seura-kuntavirat yhä edelleen rakentavat Kristuksen ruumista. Armolahjat tulevat kuulumaan entistä välttämättömämpänä osana seurakunnan valmistautumiseen Jeesuksen paluuseen ahdistavan ajan keskellä. Niinpä juuri tähän aikaamme sopivat seuraavat Paavalin neuvot:
Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväisiä ja raittiita voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan kestävää. Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talouden-hoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Hän tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kris-tuksen kautta. (1 PIET 4:7-11)
5. Ennaltamääräämisoppi
Jouduin ottamaan kantaa kyseiseen oppiin paikallisseurakun-tani vanhimmistossa käymässämme keskustelussa. Asia tuli ajankohtaiseksi sen vuoksi, että kaupunkiimme muodostettiin uusi, kalvinismin perintöä vaaliva, hengellinen yhteisö. Kalvi-nistinen teologia, jonka kehitteli ranskalais-sveitsiläinen uskon-puhdistaja Jean Calvin (1509-1564), pitää sisällään opin en-nalta määräämisestä. Sen mukaan Jumala on suvereenisesti etukäteen määrännyt (valinnut) osan ihmiskunnasta pelastuk-seen, loppuosan sen ulkopuolelle, eikä ihmisen omalla tahdolla ole vaikutusta asiaan. Kalvinismissa ihminen ei voi aktiivisesti hyväksyä tai torjua hänelle määrättyä iankaikkista osaa eikä myöskään menettää pelastustaan.
Mikäli ennaltamääräämisoppi olisi totta, muodostaisi se mm. seuraavia ristiriitoja Raamatun kokonaisopetuksen kanssa:
◙ Jeesuksen sovitustyö kohdistuisi vain osaan ihmisistä (1 JOH 2:2; 2 KOR 5:19; JOH 1:29; KOL 1:19-20; 1 TIM 2:5-6)
◙ Jumalan armosta ja ihmisrakkaudesta pääsisivät osallisiksi vain ennalta valitut (JOH 3:16; TIIT 2:11; 3:4-5)
◙ Jumalan ilmaisema hyvä tahto ei pitäisikään paik-kaansa (2 PIET 3:9; 1 TIM 2:4; HES 18:23)
◙ ihmisen vapaa tahto vastaanottaa uskossa Jeesuksen lunastustyö ja seurata Häntä (tai luopua Hänestä) me-nettäisi merkityksensä (JOH 7:37-38; APT 2:21; 10:34-35; HEPR 5:9; ILM 22:17; JOH 6:67; 1 TIM 4:1)
◙ evankeliumin levittäminen kaikkien ihmisten voitta-miseksi Kristukselle joutuisi uuteen valoon (MARK 16:15-16; ROOM 1:16; 1 KOR 9:19)
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen us-koo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (JOH 3:16).
Yhden ihmisen (Jeesuksen) vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (ROOM 5:18). Hän (Jumala) ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät (2 PIET 3:9)
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka avuksi huutaa Her-ran nimeä, pelastuu (APT 2:21).
On aivan totta kalvinisminkin omaksuma näkemys siitä, että syntiinlankeemuksen turmelus ulottuu koko ihmiseen: hänen henkeensä ja mieleensä (ajatteluun, tunteisiin, motiiveihin ja tahdon suuntautumiseen). Ihminen on hengellisesti kuollut. Ilman Jumalan Hengen aloitteellisuutta, herättelyä ja kutsu-mista Jeesuksen tykö, kukaan ei voisi pelastua. Hengen teh-tävä onkin osoittaa "maailmalle todeksi synti (ihmisen luon-nollinen tila ilman uskoa), vanhurskaus (Jeesuksessa) ja tuo-mio" (jonka alaisena ihminen on ilman kääntymistä Jeesuksen tykö; JOH 16:8). Tämä taivuttelu on juuri sitä Isän "vetä-mistä", josta Jeesus puhui. Siihen suostuvaiset Isä "antaa" Jee-sukselle:
Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Isä, joka on Minut lähettänyt, vedä häntä (JOH 6:44). Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee Minun luokseni, ja sitä joka tulee Minun luokseni, Minä en ikinä heitä ulos (JOH 6:37). Minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä (JOH 6:40).
Maallisissa asioissa jokaisella ihmisellä on kyky uskoa siihen, minkä havaitsee oikeaksi. Luomisessa Jumala antoi ihmiselle myös tahtoelämän, kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toimia elämässään haluamallaan tavalla. Jeesuksen kirkastuminen syntiselle uskon kohteena ja pelastavan uskon syntyminen hänen sisimpäänä on luonnollisen elämän ulkopuolinen Juma-lan armoteko. Raamatun mukaan Pyhä Henki uudestisyn-nyttää ihmisen Jumalan lapseksi sanan siemenestä (TIIT 3:4-5; 1 PIET 1:3).
On siis selvää, että ilman tuota Jumalan lahjoittamaa kutsuvaa etsikon aikaa ihminen jäisi pimeyteen. Toisaalta Jumalan armo jää turhaksi myös niiden kohdalla, jotka torjuvat Hänen kär-sivällisen kutsunsa. He eivät tahdo käydä sisälle ahtaasta portista, vaan valitsevat toisen tien.
Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Jumalan työtovereina me ke-hotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi (2 KOR 5: 20; 6:1).
Menkää sisälle ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään (MATT 7:13
Henkilöön katsomatta evankeliumi kutsuu jokaista Jumalan val-takuntaan (MATT 22:9-10; 24:14; ROOM 2:11; 1 PIET 1:17). Kaikkien niiden ihmisten nimet, jotka hyväksyvät kutsun ja ottavat vastaan pelastuksen Kristuksessa, ovat olleet Jumalan tiedossa ennen maailman perustamista (1 PIET 1:1-2; ILM 3:5; 13:8; 21:27). Tämän ennaltatietämisensä perusteella on Hän Kristuksessa ja Kristuksen kautta "valinnut heidät olemaan pyhiä" ja "määrännyt yhteyteensä ja lapsikseen". Kaikki siu-naukset, jotka Jumala on etukäteen suunnitellut ja määrännyt lapsilleen annetaan heille Jeesuksen kautta (EFES 1:3,13; KOL 1:19-20). Avainajatus ei siis ole osajoukon "ennaltavalinta" ilman ihmisen omaa tahtoa, vaan Kristukseen uskossa liit-tyneiden määrääminen pyhään perintöön jo ennen maailman luomista:
Ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kris-tuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään (EFES 1:4).
Rakkaudessaan Hän jo edeltäpäin määräsi meidät yh-teyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan. Tämän armon Hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa. (EFES 1:5-6)
Kristuksessa me olemme saaneet perintöosan niin kuin meistä on ennalta määrätty Hänen suunnitelmassaan (EFES 1:11).
Jumala näkee ihmiskunnan historian alusta loppuun yhdellä sil-mäyksellä. Niinpä Hän on tuntenut Kristuksen seurakunnan jäsenetkin jo etukäteen. Heitä varten Hän on jo ennalta laatinut suunnitelman kutsumisesta (herättelemisestä synnin unesta) aina kirkastamiseen asti. Suunnitelma tähtää Kristuksen kuvan kaltaisuuden esille tulemiseen heissä. Vaiheita tämän tavoitteen etenemisessä Raamattu kuvailee seuraavasti:
Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakas-tavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suunnitelmansa mu-kaan kutsunut. Sillä ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi. Mutta ne, jotka Hän on ennalta määrännyt, Hän on myös kutsunut, ja ne jotka Hän on kutsunut, Hän on myös vanhurskauttanut. Ja ne, jotka Hän on van-hurskauttanut, Hän on myös kirkastanut. (ROOM 8:28-30)
Roomalaiskirjeen mukaan Jumala on sulkenut kaikki (sekä oman kansansa että pakanat) tottelemattomuuden alle, jotta Hän Kristuksessa voisi armahtaa kaikkia (ROOM 10:11-13; 11:32). Anteeksiantamuksesta osalliseksi tuleminen on avoin kaikille. Sen sijaan kutsuessaan pelastussuunnitelmansa tote-uttajiksi kansoja ja yksilöitä Hän ei pidä kaikkia tehtäviä avoinna kaikille. Eesaun tilalta Jumala valitsi Jaakobin (ROOM 9:11-16). Kaikista kansoista historian Jumala kutsui itselleen Israelin, jonka keskelle Hän lähetti Poikansa (5 MOOS 7:6). Israelilaisten joukosta Hän erotti pappissuvukseen vain leevi-läiset (4 MOOS 3:5-12). Kristuksen ruumiissakin Hän asettaa jäsenet palvelemaan seurakuntaansa niin kuin itse tahtoo (1 KOR 12:18).
Toisaalta hyvin pitkään jatkuneessa epäjumalanpalveluksessa ja syntielämässä katumattomaksi kovettuneen kansan tai yksilön Jumala saattaa lopulta myös itse paaduttaa. Heidänkin valintansa ennalta tietäen Hän on etukäteen valmistanut heille osan (ROOM 9:17-29). Jos Raamatun autuain sanoma kertoo Jumalan valinnasta armahtaa ihminen Kristuksessa, muistuttaa sen vakavin viesti Hänen vihastaan vääryyttä ja syntiä koh-taan:
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään (JOH 3:36). Niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta vaan vääryyttä tulee viha ja kiivaus (ROOM 2:8).
