D28  SÄILYTÄ RAUHASI!        14.6.2024

Raamattu puhuu Jumalasta rauhan Jumalana ja Jumalan Pojas-ta Rauhanruhtinaana. Hänen Hengellään on rauhan mieli ja Hänen lapsensa ovat rauhan lapsia, jotka levittävät maail-maan rauhan evankeliumia. Jumalan valtakunnan runsaasta rauhasta otamme seuraavassa käsiteltäväksi kaksi keskeisintä osa-aluetta:

               a) rauhan Jumalan kanssa ja

               b) uskovan sisäisen rauhan.

Edellinen on vakaa kuin kallio; jälkimmäistä häiriöalttiina tulee vaalia.

A) Rauha Jumalan kanssa

Rauha Jumalan ja ihmisen välillä perustuu sovintoon, jon-ka Jumala teki Jeesuksen sovituskuoleman kautta. Se oli Hänen päätöksensä, joka astuu pysyvästi voimaan niiden kans-sa, jotka uskossa laittavat toivonsa tähän sijaisuhrin ansioon.

Kaikki tämä on Jumalasta, joka Kristuksen kautta on sovit-tanut meidät itsensä kanssa. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. (2 KOR 18-19)

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kris-tuksen kautta (ROOM 5:1).

Rauha Jumalan kanssa on Hänen puoleltaan järkkymätön. Sen vakuutena on Jeesuksen vuodattama liitonveri, jonka välityk-sellä sovinto tehtiin ja rauha solmittiin (KOL 1:20-22; 1 JOH 2:2). Ristin sovituksen ainutlaatuisuudesta puhuu se, että tapahtuma ennakoitiin tarkasti jo 700 vuotta aikaisemmin. Profeetta Jesaja tiesi kertoa, kuinka rangaistus rikkomuksis-tamme asetettaisiin Jeesuksen päälle, jotta meillä olisi rau-ha (JES 53:5). Rauhanliitto on ikuisesti kestävä eikä sen voimassaolo riipu ihmisosapuolen ansioista, epäonnistumisista tai tunteiden vaihteluista (JES 54:10). Uudestisyntyessään Ju-malan lapseksi ihmisestä tulee rauhanvaltakunnan perillinen, mistä asemasta mikään ulkopuolinen tekijä ei kykene häntä erottamaan (ROOM 8:31-39). 

B) Uskovan sisäinen rauha

Kun liitymme Kristukseen eli saamme armon ja uskon Hänen sovitustyönsä vastaanottamiseen, asettuu Hänen Henkensä si-simpäämme asumaan. Sovinnon seuraukset, kuten omantun-non puhdistuminen syntien aiheuttamasta syyllisyydestä ja vakuutus kuulumisestamme Jumalan perheväkeen, ovat Hen-gen ihania vaikutuksia meissä. Yhä enenevässä määrin Kris-tuksen rauha, ilo ja rakkaus alkavat saada sijaa sisäisessä olotilassamme. Sisäinen rauha ja tasapaino on yksi konkreet-tinen tunnusmerkki Hengen hedelmästä, jonka Jeesus lupasi jättää omilleen:

Rauhan Minä jätän teille, Minun rauhani, sen Minä annan teille. (JOH 14:27).

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha ... (GAL 5:22).

Sisäisellä rauhalla on kaksi käytännöllistä merkitystä uskovan vaelluksessa. Sen vallitessa Jumalan äänen kuuleminen on helpompaa. Toisaalta vain rauhan täyttämä kristitty voi levotto-maan maailmaan välittää uskottavasti todistuksen Jeesuk-sesta. Koska vastustajamme henkimaailmassa tietävät tä-män, pyrkivät he kaikin keinoin häritsemään rauhaamme ja lepoamme Kristuksessa. Jotta säilyttäisimme sisäisen rauham-me, Raamattu neuvoo meitä, millaiselle epävakaudelle mielem-me on alttiina, ja miten voimme torjua häiriötekijöitä. 

a) Ahdistava viestintä

Olemme Lootin tavoin tosi surullisia ja kiusaantuneita siitä, mitä maailmassamme tapahtuu (2 PIET 2:7-8). Uutiskanavat ja sosiaalinen media vyöryttävät silmiimme ja korviimme jatku-vasti informaatiota sodista, talousongelmista, väkivallanteoista, pandemioista, salaliittoteorioista, luonnon ääri-ilmiöistä ja Raa-matun arvovallan murentamisesta. Samanaikaisesti kristittyjen keskustelufoorumeilla metsästetään potentiaalisia harhaopetta-jia ja pohditaan ajankohtaa, milloin rajan takaisesta naapurista hyökätään maahamme Jumalan sallimana herätyksenä juma-lattomalle kansallemme. Monien huolta lisää myös epäselvä opetus seurakunnan selviämisestä Antikristuksen vihan ajan lä-pi. Huomion keskittäminen yltyvään myrskytuuleen saattaa saada meissä aikaan saman kysymyksen kuin opetuslapsissa Galilean järvellä aallokossa: Miksi Jeesus vain nukkuu eikä näy-tä lainkaan välittävän ympärillämme vellovasta uhkasta (MARK 4:37-38). 

On selvää, että edellä mainitun kaltaisten viestien tiivis seuraa-minen saattaa raskauttaa herkimpiä mieliä levottomuudel-la ja pelolla. Ne synnyttävät kysymyksiä siitä, onko seka-sortoinen maailmamme enää Jumalan kontrollissa, ja onko edes seurakunta turvassa puhureiden keskellä. Alakulon ja epäilyksen tartuttaminen uskovan ajatusmaailmaan ja puhee-seen on Paholaisen tavoite, sillä sen myötä heikkenee roh-keus olla todistajana Jeesuksesta ja Hänen rauhastaan.

Jeesus kuitenkin lupasi, että Hänen rauhansa on mahdollista säilyä meissä, vaikka elämmekin maailmassa ulkonaisen ahdis-tuksen keskellä.

Tämän Minä olen puhunut, että teillä olisi Minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat [kreik. verbi tharseō = olkaa rohkealla (hyvällä, turvallisella) mielellä]: Minä olen voittanut maailman (JOH 16:33).

En Minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sy-dämenne olko levoton älköönkä pelätkö (JOH 14:27).

Kuinka levottomassa ympäristössä on mahdollista elää sisäisen rauhan hallitsemana? Tietenkään se ei ole itsestään selvyys, vaan rauhaa tulee ahkeroiden vaalia. Aivan ensimmäisek-si mieleen tulvivia viestejä kannattaa valvoa ja tarvittaes-sa rajoittaa. Olen itse joutunut karsimaan niitä rajulla kädellä. Kaiken sen seuraaminen, mitä maailmalla tapahtuu ja somessa puhutaan, ei hyödytä meitä Jeesuksen omia. Paljon tärkempää on etsiytyä usein Jumalan ohjaavan ja hoitavan sanan äärelle. Se neuvoo viipymään hiljentyen Herran läsnäolossa (PS 37: 7) ja suuntaamaan mieli tietoisesti ylhäällä oleviin vakai-siin "taivasasioihin".

Näin tehden annamme Hengelle tilaa vallata mielemme ja sydämemme Kristuksen rauhalla.

Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on yl-häällä, älkää siihen, mikä on maan päällä. (KOL 3:1-2)

Minä etsin Herraa ja Hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani (PS 34:5).

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitolli-sia. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. (KOL 3:15-16)

Toiseksi on hyvä täyttää ajatusmaailma ahdistavien viestien sijaan Kristuksen rohkaisevalla ja lohduttavalla sanalla, kuten edellä mainittu jae KOL 3:16 kehottaa. Raamattumme vakuuttaa, että todellinen asemamme Jumalan huolenpidon keskipisteessä on mitä turvallisin. Kaikissa ihmiskuntaa koet-televissa myrkyissä Jeesus on kanssamme. Hän ei nuku, vaan hiljaa ollessaan opettaa meitä kiinnittämään uskomme sanan varmoihin lupauksiin. Tässä niistä vain muutama esimerkki:

Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka Häneen luottavat (NAAH 1:7). Hän huutaa Minua avukseen, ja Minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. (PS 91:15)

Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teil-läsi. (PS 91:9-11)

Hän on itse sanonut: "En Minä sinua hylkää enkä jätä." Siksi me sanomme turvallisin mielin: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä? " (HEPR 13:5-6)

b) Huolet ja murheet

Toinen mahdollinen sisäistä rauhaa Kristuksessa häiritsevä läh-de muodostuu luonnollisista arjen huolenaiheista ja mureh-timisista. Tässä suhteessa olemme tosin yksilöinä hyvin eri-laisia. Ongelmat esimerkiksi läheistemme elämässä ja omassa terveydessä, haasteet asumisessa, työpaikalla, seurakunnassa ja hengellisessä kutsumuksessa, epävarmuus selviämisestä taloudellisesti tai ikääntymisen myötä tulevien pulmien kanssa kuormittavat meitä jokaista eri tavalla. Tunnollisen ja ratkai-suhakuisen luonteen saanut huolehtijatyyppi taakoittuu muita herkemmin riittämättömyyttä kokiessaan. Toisaalta turvatto-man lapsuuden läpikäynyt uskova voi muita nopeammin ahdis-tua epävarmuuden tunteen jatkuessa. 

Herran kohtaamisesta huolimatta kannamme omia tai toisten huolia vaihtelevassa määrin harteillamme. Tässä en niinkään tarkoita sellaisia käytännön haasteita, joiden hoitamiseen olem-me saaneet Häneltä ymmärryksen ja taidon. Puhun huolista ja murheista, jotka odottavat ratkaisemista, mutta joiden selät-tämiseen kykymme (talenttimme: henkinen tai fyysinen ka-pasiteettimme ja osaamisemme), aikamme tai budjettimme eivät tahdo riittää. Oma elämäni nuoruudesta lähtien on sisältänyt lukuisia tämänkaltaisia vaikeuksia. Pahimmillaan huolet ovat vieneet yöuneni ja täyttäneet ajatusmaailmani niin, että hiljentyminen Herran edessä on lamaantunut. Levoton ja kärsimätön mieleni on haitannut Hengen johdattavan äänen kuuntelemista ja Hänen valmistamansa ratkaisun odottamista. Lisäksi haluttomuuteni (kyvyttömyyteni) pyytää keneltäkään ihmiseltä käytännön apua on usein hidastanut vaativien ar-kisten ongelmien ratkaisemista.

Mutta kaikessa avuttomuudessani Jumala on armollisesti - ta-valla tai toisella ja joskus pienin ihmein - auttanut eteenpäin. Huolien täyttäminä ruuhkavuosina olen suureksi kiitosaiheeksi ja voimavaraksi kokenut myös puolisoni ja lasteni kärsiväl-lisyyden ja kestävän rakkauden. Näin jälkeenpäin ajattelen niin, että vaikka kärsivällinen luottamus Herran huolenpitoon kypsyy Hengen hedelmänä meissä kristityissä kovin eri tah-dissa, on Hänen kasvatustavoitteensa kaikkien kohdalla sama:

Olkaa ahdistuksessa kärsivällisiä (ROOM 12:12). Herra ohjat-koon sydämenne Kristuksen kärsivällisyyteen (2 TESS 3:5).

Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa (FIL 4:13). 

Raamattu ei ohjaa huolien kieltämiseen tai vähättelemiseen. "Positiivinen ajattelukaan" ei ole sen tarjoama keino sisäisen rauhan ylläpitämiseen. 

Sana neuvoo meitä kertomaan ja jättämään huolenai-heemme yksityiskohtia myöten rukoillen aina ensin Juma-lalle. Näin toimiessamme Hän on luvannut rauhansa säilyvän sydämessämme ja ajatustemme pysyvän Kristuk-sessa. 

Tämän tulisi olla välitön tapamme toimia silloin, kun huo-lestuttavat pilvet kohoavat mielemme taivaalle. Siihen harjaan-tuessamme opimme vähin erin huomaamaan, kuinka meissä asuvan rauhaisan Hengen mieli todella valtaa ajatusmaail-mamme ja varjelee huolista helposti lannistuvat tunteemme Kristuksessa. Hätäileminen, murehtiminen, pelko ja epätoivo ovat peräisin tästä maailmasta. Ne ehkäisevät meitä kuunte-lemasta Hengen johdattavaa ääntä ongelmatilanteen hoita-miseksi tai Jumalan ratkaisun odottamiseksi. Hänellä on aina varattuna meille riitävä ymmärrys, apu ja voima sekä aikatau-lu sallimiensa koetusten läpi kulkemiseksi. Vaikka usein koem-me neuvottomuutta ja ahtaalla olemista, emme Hänen kans-saan ole koskaan toivottomassa umpikujassa (2 KOR 4:8). 

Iloitkaa aina Herrassa! Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuk-sessa Jeesuksessa. (FIL 4:4-7)

Heittäkää kaikki murheet Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen (1 PIET 5:7). Tarkkaa, mitä sanon! Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen (2 TIM 2:7).

Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa (MATT 6:34).

Joskus saatamme kantaa murhetta asioista turhaan etukäteen. Voimme helposti huolestua myös tilanteista, joiden ratkaise-minen ei edes ole meidän tehtävämme. Kuormien jakamisessa ystävien kesken, käytännöllisen ja hengellisen tuen saamisessa ja esirukouksessa on hyvän seurakuntayhteyden merkitys ainutlaatuinen. Meidän ei tarvitse kantaa huoliamme yksin, sillä toistemme kuormiin osallistuminen on yksi kristusruumiin teh-tävistä: 

Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain (GAL 6:2).

Teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni (FIL 4:14).

c) Väärät valinnat

Edellä olemme tutkineet ulkopuolisen viestinnän ja arkielämään kuuluvien huolien vaikutusta mieleemme. Myös omat valintam-me tukevat tai horjuttavat Jeesuksen meille antamaa sisäistä rauhaa. Yksi häiriöille altis elämänalue on suhde ihmiseen, joka on rikkonut meitä vastaan. Miten käsittelen asiaa sen jäl-keen, kun olen ilmaissut hänen käytöksensä pahoittaneen mieleni? Tilanteesta riippuen anteeksi antaminen ei aina ole helppoa; se saattaa viedä aikansa ja edellyttää Jumalan Hen-gen eheyttävää työtä sisimmässämme. Vaikka tunnemuistot loukatuksi tulemisesta säilyisivät pitkään, on Herran tahto silti anteeksiantamisen tien valitseminen. Tehdessämme tämän päätöksen väistyy suuri este Kristuksen rauhan säilymiselle.

Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlai-nen pahuus olkoon pois teistä. Antakaa toisillenne anteeksi niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi (EFES 4:31-32).

Älä kanna kaunaa, se on vain pahaksi (PS 37:8).

Kaikki tietoiset Jumalan tahdon vastaiset valintamme mu-rehduttavat aina Hengen mielen ja johtavat omantunnon rau-hattomuuteen. Niin kauan kuin ristiriita sanan kanssa vallitsee elämämme jollakin osa-alueella, meillä ei ole täydellistä sisäistä rauhaa Kristuksessa. Niinpä väärät ajatuksemme, sanamme ja tekomme tulee saattaa mahdollisimman nopeasti valoon (eli tunnustaa erehdyksinä Jumalalle) ja siten tuoda ne Jeesuksen veren puhdistettavaksi (PS 32:1-5).

Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, Jeesuksen Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1 JOH 1:7,9).

Siksi ahkeroinkin, että minulla aina olisi loukkaamaton oma-tunto Jumalan ja ihmisten edessä (APT 24:16).

Rakkauden osoittaminen lähimmäistä kohtaan ja lihallisuuden kuolettaminen on Hengen vaikutusta meissä. Syvä kaipaus niiden toteutumiseen elämässämme ja halu antautua päivit-täin Hengen hallintaan kertoo oikeasta tahtotilastamme. Sekin on Hänen aikaansaannostaan, Hänen, joka vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen (FIL 2:13). Kristuksen Hengeltä on peräisin ymmärrys ja voima tehdä Jumalan tahdon mukaisia valintoja, kieltää itsemme ja ahkeroida sitä, mikä on hyvää.

Sen tähden me rukoilemme, että Jumala voimallisesti saattaisi teissä täydelliseksi kaiken halunne hyvään ja uskonne teot (2 TESS 1:11) 

Ahkeroitsemme olla Hänelle mieliksi (2 KOR 5:9). Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä (ROOM 12:17).

Suurta murhetta ja häpeää koemme langetessamme useasti samaan syntitottumukseen. Vaikka olemme joka kerta katuneet tekoamme, nousseet maasta ylös ja jatkaneet Jeesuksen sovintoveren puhdistamana kilvoitusmatkaamme, huomaamme kiusauksen jälleen voittaneen meidät. Ahdistuksessamme olemme antaneet periksi lihallisuudellemme: olemme saatta-neet purkaa pahan olon tunteemme sopimattomilla sanoilla toisiin ihmisiin tai yrittäneet hukuttaa sen johonkin vanhalta ihmiseltä perimäämme riippuvuuteen. Sisäinen ihmisemme ei ole vielä vahvistunut Hengen voimassa ja täyteydessä kuolet-tamaan kaikkia entisen elämämme lihallisia käyttäytymismal-leja. Joudumme kyselemään Paavalin tavoin: "Minä kurja ih-minen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Tai ehkä synnintunnossamme koemme kuningas Daavidin tavoin suurta tuskaa Herran edessä:

Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin Sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. (PS 32:3-4)

Lihassani ei ole tervettä paikkaa Sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden. Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni. Olen painunut kumaraan, aivan kyyryyn, kuljen synkkänä kaiken päivää. Olen voimaton ja täysin runneltu, minä huudan sydämeni tuskassa. Herra, Sinun edessäsi on koko minun kaipaukseni, eikä huokaukseni ole Sinulta salassa. (PS 38:4-10)

Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa Sinun silmissäsi. (PS 51:5-6)

Jos näissä koetuksissa emme kuitenkaan anna periksi, vaan Kristuksessa pysyen

a) kieltäydymme jatkuvasti hyväksymästä helmasyntiämme

b) nousemme aina heti lakeemuksestamme Jeesuksen lunas-        tusansioon turvautuen

c) lannistumatta pyydämme Häneltä lopullista vapautusta

on täysin varmaa, että tuo vapautumisemme päivä koittaa. Kamppailumme aikana Jumala ottaa meiltä pois ylpeyttämme ja riippumattomuuttamme Hänestä. Hän uudistaa tahtoam-me ja henkeämme. Omavoimaisuutemme ja kovuutemme heik-koja kohtaan sulavat Jumalan armon ja Jeesuksen sovintoveren tullessa arvokkaimmaksi aarteeksemme. Opimme myös huuta-maan tosissaan avuksi Jumalaa, kaipaamaan Hänen läsnäolo-aan syvemmin ja tarvitsemaan Häntä joka hetki. Samanai-kaisesti Hänen Henkensä parantaa sitä sisäistä vammaamme, joka on ajanut meitä yhä uudestaan lankeemukseen. 

Näyttää siten usein siltä, että meissä tapahtuvassa Hengen työssä lihallisen mielenlaadun (ylpeän riippumattomuu-den) kuolettaminen edeltää yksittäisen synnin pois otta-mista. 

Jeesus uhrasi itsensä etukäteen kaikkien syntiemme sovittami-seksi (ROOM 5:10; 2 KOR 5:17-19). Siksi meillä on mahdolli-suus nousta ja jatkaa Hänen kanssaan matkaa erehtymises-tämme huolimatta (MIIKA 7:8; JER 8:4; SNL 24:16). Olet var-masti huomannut, kuinka vastustajamme syyttää meitä lan-keamisistamme, jotta luopuisimme kokonaan uskonkilvoitte-lustamme. Jumala kyllä tietää ihmisessä asuvan synnin himon kaikkien kiusausten lähteenä (JAAK 1:14). Hän ei ole kiinnos-tunut lankeemustemme lukumäärän seuraamisesta, vaan sel-laisen kyvyn rakentamisesta meihin, että voimme pitää itsem-me pysyvästi synnille kuolleina (ROOM 6:11-12).

Kärsivällisesti Hän valmistaa sisimpäämme ulospääsyä kaikista kiusauksistamme, niin että voimme ne kestää.

Hän tekee sen vahvistamalla sisäistä ihmistämme voi-massa Henkensä kautta (EFES 3:16; 6:10). Vain Hengen täyteydessä vaeltaessamme olemme kykeneviä kieltämään itsemme ja kuolettamaan himokkaan lihallisuutemme (ROOM 8:13; KOL 3:5). Raamatun mukaan Hän voisi voimallaan tehdä monin verroin enemmän kuin me kiusauksen hetkellä ymmär-rämme anoa (EFES 3:20). Vaikka voima päästä voittajana ulos kiusauksesta asuu meissä, osoittaa lankeamisemme, että em-me ole vielä pukeutuneet Kristuksen koko sota-asuun (EFES 6:11,13). Pyhittymisemme jumalanpelossa, Kristuksen rakkau-dessa ja täyteydessä on siten kesken (2 KOR 7:1; EFES 3:19; HEPR 12:4).            

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1 KOR 10:13)

Antakaa täyttää itsenne Hengellä (EFES 5:18). Vaeltakaa Hen-gessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:15).

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimas-saan. Tehkää tämä alituisessa rukouksessa ja anomisessa ru-koillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestä-vinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta. (EFES 6:10,18)

 

YHTEENVETO:

 

 Asemamme Kristuksessa perustuu sovintoon ja pysy-vään rauhaan Jumalan kanssa. Tukeudumme siihen us-kossa sanan vakuutuksen pohjalta. Käytännössä koetta-va rauhantila saapui sisimpäämme uudestisyntymisen yhteydessä Kristuksen Hengen asettuessa meihin asu-maan. Monenlaiset mieleen ympäristöstä tunkeutuvat yllykkeet (uutiset ja huolet) ja omat päivittäiset lihalliset valinnat voivat ehkäistä tämän tilan vahvistumista ja säilymistä.

 Sen vuoksi Raamattu kehottaa meitä alati valvomaan vaellustamme tässä maailmassa. Kurinalaisuus ajatus-maailmassa, tunteiden säätelyssä ja sanojen kylvämi-sessä on seurausta Hengen hallinnasta. Ajan erottami-nen Jeesukselle hiljentymällä rukoukseen ja sanan luke-miseen on parasta lääkettä sisäistä rauhaa häiritsevien tekijöiden torjumisessa. Rauha on Hengen hedelmää, mutta sen kypsymistä voimme estää omilla toimillamme ja välinpitämättömyydellämme.

 

Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa (LUUK 21:36). Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MATT 26:41).

 

Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuk-sen, meidän Herramme tuntemisessa. Millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja jumalanpelossa odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa. Pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi Hänen edessään ja teillä olisi rauha. (2 PIET 1:2; 3:11-12,14)