D13  NOOMI, RUUT JA BOOAS  

Vaikka Ruutin kirja on lyhyt, vain yhden perheen elämänvaiheita kuvaa-va kertomus, on sillä suuri esikuvallinen merkitys. Sen sanoma vahvistaa tämän sivuston opetusta pelastushistorian loppuvaiheen tapahtumista. Kirja avautuu uudella tavalla, kun annamme sen kolmelle päähenkilölle seuraavan ennakkomerkityksen:

Noomi = Jumalan omaisuuskansan jäännös,

Ruut = pakanoista koottu seurakunta ja

Booas = Herra Jeesus, lunastajamme.

Ruutin kirjan vertauskuvallisuuden ydin on lunastus Jeesuksessa.

Israelilaisen vapaaehtoinen muuttaminen pois Luvatusta maasta johtui lähes poikkeuksetta epäuskoisesta selän kääntämisestä Jumalalle. Ulkonaisesti vaikeina aikoina parempien elinolojen etsiminen muualta tuntui tietysti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Niinpä nälänhädän aikana Noomin perhekään ei jaksanut luottaa selviämiseensä Beetlehemissä, "leivän talossa", vaan asettui muukalaisena asumaan Mooabin maahan (RUUT 1:1-2). Muutto epäjumalia palvovan kansan keskelle ei alun perin ollut Jumalan tahto, mutta Hän käänsi sen lopulta osaksi tulevaa pe-lastussuunnitelmaansa.

Ulkonaisesti vauras arkielämä vieraalla maalla muuttui kuitenkin ratkai-sevasti, kun perheen kaikki miespuoliset jäsenet (isä ja kaksi poikaa) kuolivat. Alkuperäisestä ydinperheestä jäi jäljelle vain 25 prosenttia. Ahdinkonsa keskelle yksin jäätyään Noomi ymmärsi, että Jumala veti häntä yhteyteensä ja tahtoi hänen palaavan kotimaahan. Kun Noomi sitten sai kuulla, kuinka Herra oli nälänhädän aikana pitänyt kansastaan huolen, hän päätti lähteä takaisin Kanaanin maahan (RUUT 1:3-6,20-21). Voimme nähdä Noomissa etäisen kajastuksen siitä, miten Israelin jäännöksen mieli ja sydän tulevat muovautumaan Jumalan käsissä vii-meisinä päivinä. 

Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Jumalaansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lo-pulla (HOOS 3:5).

Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka Hän on ennalta tun-tenut. Samoin on tänäkin aikana oleva jäännös armon valinnan mukaan. Eivät kai juutalaiset sen vuoksi ole kompastuneet, että jäisivät lankeemukseensa? Eivät tietenkään, vaan heidän rikko-muksensa on koitunut pakanoille pelastukseksi (ROOM 11:2, 5,11).

Jumalan aivoitukset ovat käsittämättömän ihmeelliset: Ihmissilmin me-netyksiltä vaikuttavat epäonnistumiset kääntyvät palvelemaan Hänen iankaikkisia suunnitelmiaan. Yllättäen toinen Noomin pakanallisista miniöistä, nimeltänsä Ruut, ilmaisi kiintymyksensä Israelin Jumalaan. Hän oli valmis hylkäämään epäjumalien kunnioittamiseen perustuvan perinteensä ja seuraamaan anoppiaan tämän kotiseudulle. Ehkäpä Noomin perhekunnan kertomukset Jumalan väkevästä avusta Egyptistä vapautumisen ja erämaavaelluksen aikana olivat synnyttäneet uskon Ruutin sydämeen. Ruut päätti lujasti "etsiä turvaa Israelin Jumalan siipien alta" ja sitoa tulevaisuutensa kohtalonyhteyteen Herran kansan kanssa. Näin Noomin perheen lankeemus koitui Mooabin tyttären siunaukseksi - aivan samoin kuin juutalaisten rikkomus avasi pakanoille tien rikkauteen Kristuksessa (RUUT 1:15-18; 2:12; ROOM 11:12). 

Minä olen kutsuva kansakseni sitä, joka ei ollut Minun kansani, ja rakkaakseni sitä, joka ei ollut Minun rakkaani. Vai onko Jumala vain juutalaisten Jumala? Eikö pakanoidenkin? On paka-noidenkin, koska on vain yksi Jumala, joka vanhurskauttaa ym-pärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Jumala on näet sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi (ROOM 3:29-30; 9:25; 11:32).

Molemmat naiset saapuivat Beetlehemiin tyhjin käsin. Noomin kuolleen puolison perintötila oli myytävä toisen omaisuudeksi ja Ruutilla ei ollut edes kansalaisoikeutta (RUUT 4:3; 5 MOOS 23:3). Noomin ja Ruutin piti aloittaa elämänsä aivan alusta - Jumalan armoon luottaen. Heidän ainoa toivonsa oli Noomin edesmenneen miehen sukulaisessa, josko tämä lunastaisi heidät ja miehen entisen peltopalstan omaisuudeksi itselleen. Israelissa tällaista henkilöä kutsuttiin sukulunastajaksi. Sukulunastaja on yksi VT:n vahvimpia esikuvia Jeesuksesta, jossa on sekä Israelin kansan että pakanoiden lunastus. 

Muista seurakuntaasi, jonka muinoin ostit ja lunastit perintö-heimoksesi (PS 74:2)! Pankoon Israel toivonsa Herraan, sillä Herran luona on armo, Hänen luonaan on täysi lunastus, Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä (PS 130:7-8).

En Minä sinua unohda, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikko-muksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa Minun luokseni, sillä Minä olen sinut lunastanut (JES 44:21-22).

Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä Hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen (LUUK 1:68). Meillä on lunastus Hänen (Jeesuksen) verensä kautta, rikko-musten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan (EFES 1:7). 

Toinenkin seikka Ruutin kirjassa viittaa Jeesukseen. Ajankohta, jolloin Noomi ja Ruut ilmestyivät Beetlehemiin, oli ohranleikkuun alku (RUUT 1:22). Vuoden ensimmäinen ohraviljan uutislyhde piti Mooseksen anta-man säädöksen mukaan uhrata Jumalalle, jolta tulee siunaus koko satokaudelle (3 MOOS 23:10; 4 MOOS 15:21). Samoihin aikoihin Pää-siäisenä Jeesus uhrasi itsensä ensilyhteenä Jumalalle. Ylösnousemuk-sensa kautta Hän avasi elonkorjuun Jumalan valtakuntaan. Ilman Jeesuksen ensihedelmän antia sadon korjaaminen iankaikkiseen elämään ei olisi mahdollinen (JOH 12:24; APT 26:23). Ohra edustaa siis Jee-susta Kristusta. (Lunastuksen merkitystä on käsitelty syvemmin sivulla A1.4 ja israelilaisen sadonkorjuun esikuvallisuutta sivulla D8.) 

Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukku-neista. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoise-na Kristus ja sitten Kristuksen omat Hänen tullessaan (1 KOR 15:20-23). Jos uutislyhde on pyhä, niin on myös koko taikina (ROOM 11:16; 1 KOR 5:7).

Kauniilla tavalla Ruutin kirja sitten kertoo, kuinka Noomi ja Ruut johdatettiin tutustumaan sukulunastajaansa. Kun nuori Ruut oli hank-kimassa perheelleen ravintoa ja etsimässä tähkiä eräältä pellolta, hän tapasi viljelysmaan rikkaan omistajan, Booaksen, joka osoittautui hei-dän sukulunastajakseen (RUUT 2:2-3). Pakanataustainen Ruut sai huomata Booaksen ainutlaatuisessa luonteessa samat ihanat ominai-suudet, jotka jokainen uskova kohtaa lunastajassaan juutalaisessa Jee-suksessa: Booas oli armollinen, huolehtivainen, lohduttava, neuvoen ohjaava, arvostava, rohkaiseva, voimakas ja tarpeet täyttävä (RUUT 2:8-18). Kun Noomi sai kuulla mooabilaisen Ruutin välityksellä hyvän to-distuksen tästä miehestä, hän puhkesi lausumaan sanat, jotka Jaakobin jäännös kerran tulee tunnustamaan hylkäämästään Messiaastaan:

Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut. Siunatkoon Häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita koh-taan. Hän on sukulaisemme ja meidän sukulunastajamme (RUUT 2:19-20; PR 38).

Jerusalem, Jerusalem! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Sillä Minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe Minua ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!' (MATT 23:37-39; PS 118:26)

Silloin Minä käännän kansani Israelin kohtalon. Minä istutan heidät omaan maahansa, jonka Minä olen heille antanut (AAM 9:14-15).

Melko pian kävi ilmeiseksi, että Booas oli halukas lunastamaan Ruutin sukunsa jäseneksi ja ostamaan Noomin perheen perintötilan itselleen. Hän työskenteli tarmokkaasti tavoitteensa saavuttamiseksi. Se ei riittänyt, että Ruut ja Booas kiintyivät toisiinsa ja kihlautuivat vanhan juutalaisen tavan mukaan (RUUT 3:1-18). Raamattu kertoo, että Booas joutui kamppailemaan myös saadakseen oikeuden Noomin omaisuuteen, johon eräällä toisella, järjestyksessään ensimmäisellä sukulunastajalla, oli laillinen optio (RUUT 3:12-13; 4:1-8). Tämä ensimmäinen lunas-taja on hyvä vertauskuva Mooseksen laista, joka ei kykene vapaut-tamaan lukijoitaan omantunnon puhtauteen eikä vanhurskauteen Juma-lan edessä. Booaksen tavoin Kristus tuli uuden liiton välimieheksi ja takaajaksi myös Israelille (2 KOR 3:15-16; HEPR 9:11-15; 10:16-17).

On selvää, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain avulla, sillä vanhurskas elää uskosta (GAL 3:11). Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa, naisesta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan vapaiksi lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan (GAL 4:4-5).

Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty tilaa toiselle. Mutta moittien kansaansa Jumala sanoo: "Kuulkaa! Päivät tulevat, jolloin Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. (HEPR 8:7-8). Kun Hän sanoo "uuden", Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi (HEPR 8:13). Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut (HEPR 7:22).

Ruutin kirja paljastaa vertauskuvallisesti Jumalan pelastussuunni-telman Kristuksessa. Sekä Ruut että Noomi saivat omistaa ihmeellisen tulevaisuuden Booaksen kartanossa, kuninkaallisen suvun keskellä. Samalla tavalla on Herra Jeesus lunastustyönsä, rukoustensa, Henkensä vaikutuksen ja sallimiensa olosuhteiden kautta valmistamassa 

a) seurakuntamorsiantaan edessä olevaa hääjuhlaa varten

b) kansaansa Israelia entiseen asemaan ja tehtävään Aabrahamille luvatussa perintömaassa.

Silloin Booas sanoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Minä olen ostanut Noomilta kaiken omaisuuden. Samalla Minä olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin vaimokseni." Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Ja hän yhtyi häneen; ja Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. Niin Noomi otti lapsen syliinsä, ja hänestä tuli sen hoitaja. He kutsuivat poikaa nimellä Oobed. Hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä (RUUT 4:9-10, 13,16-17; PR 38).

Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva (ROOM 11:25-26).

Ruutin kirjan avainlause sen kertomiseen, milloin tämä kaikki lopullisesti täyttyy, on "kunnes ohran ja vehnän leikkuu oli lopussa". Vehnä korjattiin Beetlehemissä noin 7 viikkoa ohran leikkaamisen jälkeen (3 MOOS 23:16). Raamatussa vehnä kuvaa usein ihmissatoa, joka maan suuressa elonleikkuussa korjataan talteen Jumalan 1000-vuotiseen valtakuntaan. Lopun ajan viimeisessä erottelussa seurakunta ja Is-raelin jäännös kerätään pois Jumalan vihan maljatuomioiden alta: edellinen kootaan hääjuhlaan taivaaseen ja jälkimmäinen Antikristuksen sotavoimista vapautettuun perintömaahansa (JOH 14:2-3; ILM 19:7; SAK 14:1-4; JOOEL 4:12-21; AAM 9:14-15).

Jumalan valtakunta on kuin mies, joka kylvää siemenen maahan. Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin. On tullut sadon-korjuun aika (MARK 4:26,29; PR 38).

Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen on valtakunnan lapset, mutta rikkavilja on Pahan lapset. Sadonkorjuun aika on maailmanajan loppu, ja leikkuu-väki on enkelit. Näin käy maailmanajan lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaiden joukosta (MATT 13:37-39,49).

Jeesus kertoi heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on verrat-tavissa mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa. Kun vilja kasvoi ja teki tähkää, silloin myös rikkavilja tuli näkyviin. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti. Kor-juun aikana Minä sanon leikkuuväelle leikkuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi. Mutta veh-nä korjatkaa aittaani." (MATT 13:24-30)

Suuren pasuunan soidessa Hän (Jeesus) lähettää enkelinsä ko-koamaan Hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti (MATT 24:31; JES 43:5-7).

Niin pilven päällä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maan sato leikattiin (ILM 14:16).