D7  Seurakunnan ylösotto eli tempaus

Seurakunnan ylösotolla tarkoitetaan mm. jakeissa 1 TESS 4:16-18 ja JOH 14:1-3 kuvattua tapahtumaa, jossa

Jeesus pilviin laskeutuen nostaa luokseen kaikki uskossa Hä-neen kuolleet (ylösnousemus + tempaus) ja uskossa Häneen elävät ihmiset (tempaus).

Ylösoton yhteydessä käytetty kreikan verbi harpadzō esiintyy UT:ssa yli 10 kertaa. RK 2012 on kääntänyt sen seuraavasti: temmata (APT 8:39; 23:10; 2 KOR 12:2,4; 1 TESS 4:17; ILM 12:5), ottaa väkisin (JOH 6:15), saada saaliiksi (JOH 10:12) ja ryöstää (JOH 10:28-29). Huolimatta eskatologisen ymmärryksen lisääntymisestä ei tällä hetkellä kukaan ihminen tiedä edessä olevan ylöstempauksen tapahtumisvuotta (MATT 24:36; DAN 12:4). Kaikkein tarkimmin tuleekin analysoida sellaisten opetusten perustelut, joissa tämä "tieto" välitetään. Raamatun opettajat eivät ole yksimielisiä siitäkään, nostaako Herra Jeesus seurakuntansa taivaaseen asti vai vain pilviin laskeutuakseen sieltä yhdessä seura-kunnan kanssa välittömästi maan päälle (APT 1:9-12).

Seurakunnan ylösoton sijoittumisesta Ilmestyskirjan tapahtumiin on esi-tetty kolme teoriaa, joihin tällä sivulla tutustumme. Tempauksen ajoitta-minen niissä näyttää riippuvan siitä, minkä vastauksen ne lähtökoh-taisesti antavat seuraavaan kysymykseen:

Tarkoitetaanko Jumalan vihan puhkeamisajankohdalla                   

   I)     lopun ajan 7-vuotisen ahdistuksen alkamista (DAN 9:27),           

  II)    pasuunavitsausten käynnistymistä (ILM 6:17; 8:2) vai                

 III)    vihan maljojen vuodattamista ihmiskunnan ylle (ILM 16:1)?        

Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että seurakunta pelastetaan Ju-malan vihasta (1 TESS 1:10; 5:9). Sen mukaan, mikä kanta edellä oleviin vaihtoehtoihin otetaan, muodostuu kolme erilaista perustul-kintaa Ilmestyskirjan esittämän ylöstempauksen ajankohdasta. Pereh-dymme seuraavassa jokaiseen niistä erikseen ja yritämme löytää niiden perustelujen ydinajatukset ongelmineen.

  I    Varhainen tulkinta:

Ylösotto ennen ahdistusta 

Käsitys seurakunnan ylösotosta ennen ahdistuksen aikaa (eli ennen Danielin viimeistä vuosiviikkoa) vahvistui kristikunnan keskuudessa 1830-luvulla englantilaisen Plymouthin Veljet-järjestön opetuksen kautta. Tämä varhaisen ylösoton tulkinta tukeutuu seuraaviin oletuksiin sanasta:

a) Puhuessaan Öljymäellä suuresta ahdistuksesta Jeesus tarkoitti nimenomaan Jumalan kansaa Israelia kohtaavaa lopun ajan koetusta eli Jaakobin ahdistusta (MATT 24:15-28; JER 30:7). Kuten Jeesus viittasi, se alkaa Danielin ennustuksen mukaisesti viimeisen eli 70. vuosiviikon puolivälissä, kun Antikristus joukkoineen häpäisee Jerusalemin temp-pelin (LUUK 21:20-24; DAN 8:11; 9:27). Suuri ahdistus ei kosketa Kristuksen seurakuntaa, joka ei tuolloin ole enää maan pääl-lä (ILM 3:10).

b) Sanankohdat 1 TESS 4:15-17 ja MATT 24:30-31 kuvaavat keskenään täysin erillisiä tapahtumia. Edellisessä Jeesus laskeutuu pilviin nouta-maan seurakuntansa; jälkimmäisessä Hän saapuu Kuninkaana hallitsemaan maata. Edellisessä tapahtumassa Jeesus tempaa valitun morsiamensa Isän kotiin taivaaseen (JOH 14:1-3; 1 KOR 15:51-52); jälkimmäisessä Hän lähettää enkelinsä kokoamaan mm. valitun Israelin kansan jäännöksen pois Jumalan tuomion alta (MARK 13:26-27; JES 11:12; 26:20-21; 43:5-6). Jeesuksen paluu Kuninkaana Israeliin ei tapahdu ennen kuin Jumalan kansa kääntyy uskossa Messiaansa paran-nettavaksi (HOOS 3:5; MIIKA 7:18-20; MATT 23:39). Silloin kaikkia maan päällä elossa olevia ihmisiä kohtaa jako kahteen joukkoon: toiset otetaan tuomittavaksi, toiset jätetään 1000-vuotiseen valtakuntaan. Raamatussa tämä erottelu (sadonkorjuu) on kuvattu lukuisia vertauskuvia ja VT:n esikuvia käyttäen: MATT 13:24-30; 36-43,47-50; 24:37-44; 25:31-34; LUUK 17: 28-35; 2 PIET 2:6-7; ILM 14:14-20).

c) JUUD 14-15 ja ILM 19:14-15 mukaan Jeesuksen kanssa maan päälle saapuvat Hänen pyhänsä (seurakunta) yhdessä taivaan sota-joukon (enkelien) kanssa. Juudaksen kirjeen kirjoittaja, yksi Jeesuksen neljästä veljestä, sai Hengessä merkittävän ajatuksen viitata Gene-sikseen. Kun vanhurskas Hanok antoi pojalleen nimen Metuselah (joka joidenkin hepreankielen asiantuntijoiden mielestä voidaan kääntää "kun hän kuolee, on emissio": "when He dies, there shall be an emission"  tai " He dieth, it shall be sent"  ^a)), hän näyttää tienneen edessä olevasta tuomion lähettämisestä. Esikuvallisesti Hanok temmattiin taivaaseen ennen vedenpaisumusta (1 MOOS 5:24), jonka emissiosta (lähet-tämisestä) Jumala kärsivällisesti pidättyi koko Metuselahin eliniän eli 969 vuoden ajan (2 PIET 3:9). Raamatun ajanlaskun mukaan Metuselah nukkui pois samana vuonna, kun hänen lapsenlapsensa Nooa per-heineen meni pelastuksen arkkiin vedenpaisumusta pakoon (1 MOOS 5:27-29; 7:6-7). 

d)  Sanaa seurakunta ei mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-18, sillä se ei ole tuolloin enää läsnä maan päällä. Jeesus noutaa morsiamensa Isänsä kotiin hääjuhlaan jo ennen sitä ahdistusta, joka purkautuu Karitsan avaamista sineteistä luvussa 6 (ILM 6:1; 19:1-8). Johanneksen taivaassa havaitsemien 24 vanhimman joukossa osa on seurakunnan edustajia (ILM 4:4; 5:8-10). Sen voi päätellä kolmesta heidän haltuunsa annetusta symbolista: valtaistuimesta (thronos; 1 KOR 6:2-3; MATT 19: 28; LUUK 22:28-30), kruunusta (stefanos = kruunu, seppele; 1 PIET 5:4; 2 TIM 4:8; 1 PIET 5:4; ILM 2:10) ja valkoisista vaatteista (ILM 3:4-5). Karitsan edessä he lauloivat uutta laulua, joka sopii vain pelastettujen suuhun:

Sinä olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt meidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme ja me tulemme hallitsemaan maan päällä (ILM 5:9-10).

(Tummennetut sanat seuraavat KJV 72-käännöstä: "... hast redeem-ed us to God ... hast made us ... we shall reign", mikä poikkeaa esi-merkiksi RK 2012 käännöksestä.) 

e) Danielin ennustuksen viimeinen 7-vuotisjakso, joka sisältää Karitsan avaamien sinettien ahdistukset, pasuunoiden vitsaukset ja vihan maljat, on kokonaisuudessaan Jumalan vihan tuomioiden aikaa. Seura-kunta ei ole sitä kokemassa (1 TESS 1:10; 5:9). Johanneksen taivaassa näkemät valkoisiin vaatteisiin puetut ihmiset ovat ahdistuksen aikana kääntyneiden, Jeesuksen tähden kuolleiden marttyyrien henkisieluja (ILM 6:9-11; 7:9-15; 15:2-4). Vaikka he eivät ole mukana seurakunnan ylösotossa, on heillä erityisosa 1000-vuotisessa valtakunnassa ja 1. ylösnousemuksessa (ILM 20: 4-6). Jumalan tuomioiden läpi elävinä selvinneiden pakanakansojen tähteet jälkeläisineen sekä Jeesuksen kohdassa MATT 25:31-34 vanhurskauttamat ovat myös 1000-vuotisen valtakunnan asukkaita puhdistuneen Israelin kansan ja Kristuksen seu-rakunnan ohella (SAK 14:16; JES 2:2-4; 56:6-8; 60:10-14). 

f)  Paavalin 2. tessalonikalaiskirjeen luvussa 2 on joissakin käännöksissä kaksi harhaan johtavaa käännösvirhettä. Ensiksi, jakeessa 2 TESS 2:2 esiintyy mm. KJV 1972:ssa sanonta "the day of Christ" (Kristuksen päivä), vaikka sen useimpien käsikirjoitusten mukaan pitäisi olla "the day of the Lord" (Herran päivä). Esimerkiksi käännökseen RK 2012 asia on jo korjattu oikeaksi. Näillä kahdella päivällä on valtava ero: Kristuksen päivä on seurakunnan valmistumisen ja ylösoton päivä (1 KOR 1:8; FIL 1:6; 2 TIM 4:8), Herran päivä sen sijaan ahdistuksen, vihan ja tuomion päivä (JES 13:9-13; ROOM 2:16). Jeesuksen Kris-tuksen päivä edeltää Herran päivää, joka siis käsittää 7 vuoden ah-distuksen ajan.

Toiseksi, jakeessa 2 TESS 2:3 mm. versiossa KJV 1972 (ja RK 2012) esiintyvä käsite "a falling away" (luopumus) on virheellinen käännös. Alkuperäisen kreikankielen sanan ἀποστασία [apostasia] monista mer-kityksistä oikea tässä tapauksessa on "the departure" (lähtö, eroa-minen, "tempaus"), jota varhaisemmissa käännöksissä onkin käytetty. (Esim. Geneva Bible vuodelta 1599 kääntää jakeen 2 TESS 2:3 näin: “Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a departing (lähteminen) first, and that man of sin be disclosed, even the son of perdition.” ) 

Kun uskonsa tähden vainoa kokeville Tessalonikan kristityille opetettiin harhaisesti, että Herran päivä (jonka profeetat ennustivat Jumalan vihan päiväksi; JER 46:10; JOOEL 1:15) oli jo tullut, joutui Paavali neuvomaan heille tapahtumien oikean järjestyksen:

... pyydämme teitä ... ettette anna minkään ... pelästyttää itseänne ... ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu lähtö (seura-kunnan ylösotto) ja ilmestyy laittomuuden ihminen (2 TESS 2:1-3).

 II    Keskivälin tulkinta:

Ylösotto ennen pasuunavitsauksia   

Ne kristityt, jotka ovat omaksuneet Jumalan vihan alkamisajankohdaksi sivun alussa mainitun vaihtoehdon II, ajattelevat Herran Jeesuksen noutavan seurakuntansa luokseen kuudennen sinetin jälkeen. Vasta tuolloin mainitaan Jumalan vihan päivän koittaminen (ILM 6:17). Keskivälin tulkintaa ylösotosta ennen pasuunavitsauksia tukevat monet yhtäläisyydet synnytystuskien alkuvaihetta kokevissa Jeesuksen ja Ilmestyskirjan ennustuksissa:

Tämänkaltainen ahdinko on seurausta Paholaisen vihanpidosta, hänen syvenevästä yhteistyöstään langenneen ihmissuvun kanssa (ILM 12:12; 22:11-12; 2 TIM 3:1-4,12-13; JOH 8:44) sekä maan kiroamisesta syn-tiinlankeemuksen jälkeen (1 MOOS 3:17-18). Vähitellen synnytyskivut vahvistuvat ihmiskunnan suureksi ahdistukseksi. Noin kolme ja puoli vuotta kestävän suuren ahdistuksen alkamisen tunnusmerkkinä Jeesus ja Daniel mainitsivat pyhää paikkaa (eli uudestaan rakennettua Jerusalemin temppeliä) kohtaavan hävityksen kauhistuksen. Se on ensimmäinen seu-raus Antikristuksen purkamasta Lähi-Idän rauhanliitosta (DAN 9:27). Suurta ahdistusta koskevat Jeesuksen ja Ilmestyskirjan antamat ennus-tukset ovat jälleen varsin yhdenmukaiset:

Antikristuksen ilmestyminen politiikan näyttämölle Danielin ennustaman viimeisen eli 70. vuosiviikon alussa ei vielä merkitse Herran vihan puhkeamista. Ylösoton keskiväli-tulkinnan mukaan Danielin viimeisen vuosiviikon alkuosa kuudenteen sinettiin asti ilmentää Saatanan vihan kypsymistä. Sineteissä 1-5 ei esiinny mainintaa Jumalan vihasta, joka 6. sinetin avaamisen jälkeen todetaan kymmenkunta kertaa. Seura-kunnan osalta suuren ahdistuksen aika on Jumalan lyhentämä (MATT 24:22). Heti auringon pimenemisen jälkeen kuudennessa sinetissä koit-taa odotettu ylösoton hetki ja alkaa Herran vihan päivä (MATT 24:29-31; ILM 6:15-17; 7:9,13-14).

Aikakauden muutokseen liittyvä kosminen häiriö taivaalla on noteerattu myös profeettojen ennustuksissa: JOOEL 3:4 (RK 2012); JES 13:9-11. Annetaanpa Herran Jeesuksen ja apostoli Johanneksen itsensä kertoa olosuhteista, jotka maan päällä vallitsevat Jeesuksen saapuessa omian-sa noutamaan:

Jeesus: Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalla näkyy ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat ... näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren pasuunan soidessa Hän lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti. ... Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään (MATT 24:29-31,40).

Johannes: Sitten minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, aurinko muuttui mustaksi kuin karvainen säkki, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi. Taivaan tähdet pu-tosivat maahan, niin kuin raakileet varisevat viikunapuusta voi-makkaan tuulen sitä ravistellessa. Taivas väistyi syrjään kuin kirja-käärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikoiltaan. ... "kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! (ILM 6:12-17) Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä ... val-taistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ... (ILM 7:9).

Poikkeuksellisen suuren maanjäristyksen, päivänvalon häviämisen ja ilmeisesti meteoroidisateen yhtäaikaisen tapahtumisen jälkeen Johannes sai nähdä valkopukuisen seurakunnan koottuna valtaistuimen ja Karitsan eteen (ILM 7:9). Aivan viime hetkellä joukkoon ovat liittyneet lyhyessä lopun ajan herätyksessä Herran puoleen kääntyneet (APT 2:19-21). Johannekselle kerrottiin, että pelastuneet olivat saapumassa suu-ren ahdistuksen keskeltä ja pesseet vaatteensa Karitsan veressä (ILM 7:13-14). Siihen varhaisen ylösoton tulkinnan esille nostamaan tosi-asiaan, että sana "seurakunta" puuttuu Ilmestyskirjan luvuista 6-18, vastataan keskivälin näkemyksen kannalla olevien taholta, että sanan tilalla käytetty ilmaisu "pyhät" on myös UT:n ilmaus Herraan uskovien seurakunnasta.

Juuri ennen seurakunnan ylösottoa sinetöidään Israelin sukukunnista koottava 144 000 joukko (ILM 7:4). Raamattu ei kerro joukon tehtävää. Mahdollisesti se liittyy Jaakobin jälkeläisten valmistamiseen Messiaansa vastaanottamiseen, sillä näyttää siltä, että viidennen ja kuudennen pasuunan aikana Jumalan puhdistava viha Israelia kohtaan täyttyy. Jumalan suojaamana tuo "maasta ensihedelmänä ostettu" 144000-joukko säilyy vahingoittumattomana pasuunavitsausten läpi. Se kohtaa Jeesuksen Siionin vuorella ennen vihan maljojen vuodattamista (ILM 9:4; 14:1-3). Sinetillä merkittyjen joukko saa oppia saman uuden ylistyslaulun, jota pelastetut jo laulavat taivaassa. JES 17:12 mukaan sanonta "kuin paljojen vesien pauhu" viittaa kansan-heimoihin ja kansakuntiin. Sellaisista valtaistuimen edessä ylistävä Kris-tuksen morsian koostuu.

Kun seurakunta on otettu pois maan päältä, se palvelee Jumalaa valtaistuimen edessä. Se rukoilee niiden ihmisten puolesta, jotka ovat jääneet luonnon ääri-ilmiöiden ja ihmisen massatuhoaseiden (biologis-ten, kemiallisten ja ydinaseiden) aiheuttamien pasuunavitsausten keskelle (ILM 7:15; 8:1-9:21). Raamatun mukaan kuudennen pasuunan tuli-savu-tulikivi-vitsausten vaikutusalueelta elävinä selviävät eivät kui-tenkaan taivuta sydäntään Herran puoleen (ILM 9:20-21). Jerusalemin temppelin rakentamisen jälkeen myös kaksi säkkipukuista profeettaa, 144 000 joukko ja enkelit tulevat työskentelemään Jumalan valtakunnan hyväksi. He varoittavat ihmisiä edessä olevasta tuomiosta ja todistavat Herrasta Jeesuksesta vaikeana aikana, jolloin maan päälle heitetty Paholainen käyttää Petoa (Antikristusta) suuren vihansa välikap-paleena (ILM 11:1-14; 12:7-14:13; DAN 7:25). Kaikki tämä toiminta puhuu sen puolesta, että vielä pasuunavitsaustenkin aikana

Jumala etsii niitä pakanoita, jotka ovat jääneet ylösoton ulkopuolelle (JES 29:6; ILM 14:6-7,12-13; 2 PIET 3:9-10) ja tai-vuttaa oman kansansa Messiaan vastaanottamiseen (MATT 23: 37-39; SEF 1:12-2:3; SAK 12:10; 13:9; HOOS 3:5).

Monet raamatunkohdat antavat viitteitä siitä, että ylösoton jälkeen ihmisiä kääntyy vielä uskossa Jeesuksen tykö (ILM 11:13; 12:17; 14:12; 15:2). Tuossa vaiheessa Kristuksen valitseminen Pedon kuvan kumarta-misen, antikristillisen arvomaailman ja Pedon merkin sijaan merkitsee tosin marttyyrikuolemaa ruumiille, mutta taivasosuutta lasisella me-rellä (ILM 13:5-10,15; 14:9-10; 15:2-4). Pedon sotavoiman hyökkäyk-seen Israeliin huipentuu lopunajan Jaakobin ahdistus. Se puhdistaa Israelin kansan, jonka jäännös kääntyy katuen Jumalansa tykö ja vas-taanottaa anteeksiantamuksen ja uudistumisen (ILM 9:1-19; 13:7; SAK 13:8-14:4; DAN 12:9-13; HES 36:24-28; HEPR 8:10-12). 

Seurakunnan ylösoton myötä käynnistyy siis profeettojen ennustama Herran päivä, jonka yksi suuri tavoite on vapauttaa luomakunta Pahan vallasta. Seitsemännen pasuunaan kohdalla Jeesus ottaa kuninkuu-den maan päällä (ILM 10:5-7; 11:17; DAN 7:25-27). Hän suorittaa enkeliensä kanssa maan vehnäsadon jälkimmäisen osan korjaa-misen tulevaan fyysiseen 1000-vuotiseen valtakuntaansa (ILM 14: 14-16). Ylöstemmatun seurakunnan ohella Taivasten valtakunnan asuk-kaita tulevat siten olemaan

   a) ylösoton jälkeen Jeesuksen uskovat marttyyrit (ILM 20:4-5)

   b) Jeesuksen "vähimpiä veljiä" (Jaakobin jälkeläisiä) ahdingossa                 auttaneet (ILM 14:14-16; MATT 25:31-40)

   c) Messiaaseensa uskova ja omaan maahansa pelastettu Israel

   d) Vanhan Testamentin pyhät (DAN 12:2; LUUK 13:28)

   e) Herran vihan päivästä selvinneet pakanakansojen tähteet                       (SAK 14:16; JES 2:2-4; 56:6-8; 60:10-14). 

Raamatun mukaan marttyyreillä ja Vanhan Testamentin pyhillä, jotka herätetään eloon (ILM 20:4-5), on seurakunnan ohella merkittävä teh-tävä Kristuksen perustaman rauhanvaltakunnan hallinnossa. Autuaina ja pyhinä hekin omistavat osan 1. ylösnousemuksessa, kuten kaikki ihmiskunnan suuressa elonkorjuussa talteen poimitut (ILM 20:6; DAN 7:22; MATT 19:28; LUUK 22:29-30; 1 KOR 6:2).

Herran päivänä ilmoille kaikuu pelastettujen riemun lisäksi paljon loh-dutonta itkua. Silloin päättyy Jumalan kärsivällisen odottamisen ai-ka. Hänen vihansa täyttyy ihmisen katumattomuutta, syntiä ja epä-jumalanpalvelusta kohtaan (ILM 15:1,7; JES 13:9-11). Aluksi Jeesus polkee "viinikuurnassa" Israelin valloittaneet sotajoukot ja vapauttaa Luvatun maan (ILM 14:17-20; JES 63:3-4; JOOEL 4:1-2,12-16, RK 2012). Sen jälkeen Jumalan vihan maljat ankarina luonnon katastro-feina ja tauteina vuotavat mm. Pedon arvomaailmaan sitoutuneiden ihmisten päälle (ILM 16: 2,10-11), pyhien verta vuodattaneiden päälle (ILM 16:6; 2 TESS 1:6-7), katumattomien Jumalan pilkkaajien päälle (ILM 16:8-9) ja Suuren Babylonin ylle (ILM 16:17-19). Ne, joiden ohitse Herran tuomiot kulkevat, tulevat asuttamaan 1000-vuotista valtakuntaa (SAK 14:16). Joidenkin raamatuntutkijoiden mukaan viinikuurnan pol-keminen kestäisi 30 vuorokautta ja vihan maljojen vuotaminen 45 vuorokautta (ILM 11:2; DAN 12:11-12).

Ennen 1000-vuotisen valtakunnan alkamista tuomionsa kohtaavat myös Paholaisen yhteistyötahot: Peto (Antikristus), Väärä Profeetta, Suuri Portto ja Suuri Babylon (ILM 17:1-19:4,11-21; DAN 7:11-12). Paholainen itse henkivaltoineen saa tuomionsa 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, jolloin myös kaikki kuolleet ihmiset nostetaan valtaistuimen eteen vii-meiselle tuomiolle (ILM 20:1-3,7-15; JOH 5:27-29).

 III   Myöhäinen tulkinta:

Ylösotto ennen vihan maljojen vuodattamista

Myöhäisen ylösoton odottajat tulkitsevat seurakunnan pelastumisen ta-pahtuvan vasta kohdassa ILM 14:14-16. He perustavat ajattelunsa seuraaviin näkökohtiin:

a) Raamattu kertoo toistuvasti ja selkeästi vain yhdestä suures-ta elonkorjuun ajasta armotalouskauden lopulla. Silloin Herra Jeesus enkeleineen kokoaa seurakuntansa ja Jaakobin ahdistuksessa puhdistuneen Israelin jäännöksen erilleen Jumalan tuomion (eli vihan maljojen) alle jäävistä ihmisistä. Tätä jaottelua Jeesus itse kuvasi mm. rikkaviljan erotteluna vehnästä (MATT 13:30,40-43), nuottasaaliin hyvien kalojen keräämisenä pois kelvottomien joukosta (MATT 13:47-48) ja pahojen poistamisena vanhurskaiden joukosta heidän nukkuessaan tai työtä tehdessään (MATT 13:49-50; LUUK 17:28-36). Kaikki ylösottoa koskevat jakeet Raamatussa liittyvät tähän samaan ihmiskunnan suureen elonkorjuuseen (MATT 24:30-31,36-41; APT 3:21; 1 TESS 4:15-18; ILM 1:7; 14:14-20).

b) Ilmestyskirja kertoo, kuinka Johannes näki Herran pyhiä taivaassa alttarin alla (ILM 6:9-11) ja valtaistuimen edessä (ILM 7:9-15) ennen edellä mainittua suurta elonkorjuuta. He ovat kaikkina aikoina kuolleiden Jeesuksen marttyyrien ja suuren ahdistuksen aikana pois nukkuvien Jeesukseen uskovien henkisieluja paratiisissa. He odottavat siellä ylös-nousemuksen aamua (suurta elonkorjuuta) ja 1000-vuotisen valtakun-nan perustamista maan päälle (HEPR 9:27-28; ILM 20:4-6).

c) Suuren ahdistuksen aika alkaa Danielin ennustaman 70. vuosi-viikon puolivälin jälkeen ja sitä on valittujen (Korkeimman pyhien ^b)) tähden lyhennetty (MATT 24:15-22; LUUK 21:22). Sillä on kaksi suurta tarkoitusta: taivuttaa Israel Messiaansa tykö ja pakanakansat paran-nukseen. Jumala tuntee vihaa oman kansansa luopumuksen takia ja käyttää Antikristuksen sotilaallista vaikutusta Jaakobin jäännöksen pa-lauttamiseksi takaisin (DAN 7:21-22; ILM 13:7). Toisaalta Lähi-Idän suursota ja luonnokatastrofit, jotka purkautuvat Jumalan sallimina pa-suunavitsauksina, ovat Hänen viimeinen herätyshuutonsa ihmiskun-nalle kääntyä pois pahuudestaan (JOOEL 2:1-11; ILM 8:6-9:21; 2 PIET 3:9). Jo kuudes sinetti varoittaa Jumalan vihan päivän koittamisesta myös pakanakansojen ylle, mutta vasta seitsemäs pasuuna ilmoittaa sen syttyneen täyteen hehkuun:

... heidän vihansa suuri päivä on tullut (ILM 6:17). Sinun vihasi hetki on tullut (ILM 11:18). 

d) Seurakunta on historiansa alusta alkaen kokenut vainoamista, joka yltyy lopun ahdistuksen aikana. Tuolloin jotkut kristityt saavat "luon-nollisen" kotiinkutsun, mutta toisten osana on nukkua pois marttyyri-kuoleman kautta (MATT 24:9; 2 KOR 1:5; ILM 13:10; 14:12-13; DAN 7:25). Danielin käyttämä ilmaus Korkeimman pyhien seurakunnan vai-noamisesta kuvaa kiusaamista, painostamista, eksyttämistä ja henkis-tä kuluttamista. Se on kohdassa DAN 7:25 aramean verbin בְּלָא [bela] oikea merkitys. (KJV 72 ja SCOFIELD 67 on säilyttänyt sanan men-taalisen sisällön: "wear out" eli "uuvuttaa", "kuluttaa loppuun", "rasit-taa", "väsyttää perin pohjaisesti". Sen sijaan RK 2012 käännösvalinta "tuhota" antaa vain fyysisen hävittämisen mielikuvan.) Olipa Kristuksen seuraajien koetus suuren ahdistuksen keskellä mikä tahansa, yksi asia on varma: voimakas puolustaja varjoaa läsnäolollaan heidän elämäänsä:

Iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Jos teitä pilkataan Kristuksen nimen tähden, olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää päällänne (1 PIET 4:13-14).

Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. "Koska hän on kiintynyt Minuun, Minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee Minun nimeni. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa." (PS 91:10-11,14-15)

Suuren ahdistuksen aikana Herran omat kokevat sisäistä rauhaa ja turvallisuutta siinä jatkuvassa uskontietoisuudessa, että

Jeesus on jo kantanut puolestamme kaiken vihan, jota Jumala tunsi syntiemme vuoksi. Hän suojelee seurakuntaansa myös Pedon aset-tamalta lyhyeltä koetuksen ja eksytyksen hetkeltä (ILM 3:10-11; 13:8; MATT 10:28-31; PS 91:1-6).  

Paholaisen kaikki oma-aloitteiset toimet Jeesuksen seuraajia kohtaan on suljettu pois ja seurakuntaan kohdistuva koetus vainoineen ja eksy-tyksineen on täysin Jumalan rajoitusten alaista. Olemme käsitelleet seurakunnan asemaa suuren ahdistuksen aikana myös tästä myöhäisen ylösoton näkökulmasta sivulla D5 otsikolla Seurakunnan varjeltuminen. Kuudenteen pasuunavitsaukseen saakka, jolloin sydänten paatumus tulee täydelliseksi (ILM 9:20-21), Jumala vielä etsii niitä, jotka "huutavat avuksi Hänen nimeään ja pelastuvat" (APT 2:20-21). Hän käyttää seurakuntaansa kääntyneiden auttamisessa samalla puhdistaen ja val-mistaen sitä ylösottoa varten. Ennen kuin Jumalan hehkuva viha ihmis-kunnan pahuutta ja katumattomuutta kohtaan vuotaa vihan maljoina maan päälle, Jeesus saapuu korjaamaan omansa pois maan päältä (ROOM 1:18; 11:25-27; 1 TESS 1:10; ILM 14:16; 15:1; JES 13:9).

e) Juuri tässä vaiheessa kaikuu viimeisen pasuunan vapauttava ääni ja seurakunta temmataan taivaaseen (JOH 14:1-3; 1 KOR 15:51-52; MATT 24:31; 1 TESS 4:16; ILM 11:15;14:16). Hetki on kulminaa-tiokohta Paholaisen vihanpidon ja Jumalan vihan täyttymisen välissä (ILM 12:12,17; 13:10; 15:1,7). Herra Jeesus laskeutuu pilviin ja lähettää enkelinsä kokoamaan uskovat luokseen vähän ennen kuin Jumalan viha vuotaa laimentamattomien maljojen muodossa synteihinsä paatu-neen maailman ylle (LUUK 17:29-30; 1 TESS 5:9; ILM  16:1; 1 MOOS 6: 7-8; 7:12-13; JES 13:6-13; OBAD 15).

Merkittävä osa myöhäisen ylösoton kannattajista on tosin sitä mieltä, että suuressa elonkorjuussa ILM 14:16 seurakuntaa ei temmata taivaaseen asti. Kohdattuaan Herransa pilvissä seurakunta palaa Hä-nen läsnäolossaan ja turvassaan takaisin maan päälle. Näkemyksensä tukena he käyttävät ensiksikin jaetta MATT 24:3. Siinä Jeesuksen tulemista tarkoittava kreikan sana parousia ei merkitse vain "saa-pumista", vaan myös "jäämistä läsnäoloon" , kuten sana on käännetty esimerkiksi jakeessa FIL 2:12. Lisäksi parousia on aina yksikkömuodossa viitaten vain yhteen Jeesuksen tulemukseen eikä kahteen, salaiseen ja julkiseen, kuten varhaisen ylösoton tulkinnassa opetetaan. Toiseksi ja-keen 1 TESS 4:17 ilmaisussa "Herraa vastaan yläilmoihin" (RK 2012) eli "to meet the Lord in the air" (KJV 1972) esiintyvä kreikan substan-tiivi apantēsis merkitsee "tapaamista" (verbistä apantaō "mennä ta-paamaan"). Muualla UT:ssa sanaa apantēsis käytetään vain kahdessa tilanteessa: morsiusneitojen mennessä "sulhasta vastaan" (MATT 25:1,6) ja roomalaisten veljien tullessa "Paavalia vastaan" hänen lähestyessään Roomaa (APT 28:15-16). Molempien tapaamisten jälkeen joukko palaa yhdessä kohteeseen: viisaat morsiusneidot sulhasen kera hääjuhlaan ja veljet Paavalin kanssa kaupunkiin. Tapaamista (apantēsis) vastaanot-tamisena ajattelevien myöhäisen ylösoton kannattajien mielestä Karitsan hääjuhla aterioineen vietetään maan päällä 1000-vuotisen valtakunnan alussa.   

f) Seitsemännen pasuunan puhallus on vertaansa vailla oleva maail-manhistorian käännekohta. Se käynnistää hyvin nopeassa tahdissa etenevät toimet 1000-vuotisen valtakunnan saattamiseksi voimaan maan päällä (ILM 10:5-7). Ilmestyskirjan mukaisesti vaiheet noudattavat seuraavaa järjestystä:

Kuten huomaamme, eivät sanan laajat tutkijajoukot ole päätyneet yhdenmukaiseen lopputulokseen ylösoton ajankohdasta. Vaihtoehdoil-la I ja II on globaalin seurakunnan keskellä kuitenkin selvästi eniten puolustajia. Tämän kirjoittaja ymmärtää Keskivälin tulkinnan kuvaavan luotettavimmin seurakunnan tulevaisuutta. Joudumme itse kukin pyy-tämään jatkuvasti lisää Hengen valoa viimeisten tapahtumien järjes-tyksen tarkempaan selvittämiseen. Vaikuttaa siltä, että tässä asiassa tietynlainen avoin epätietoisuus on sanan tarkoituskin, sillä siten se ohjaa meitä jatkuvaan valvomiseen. Ylösoton tulkinnastamme riip-pumatta joudumme pysymään valvovalla paikalla ainakin kahdesta syystä:

1. Jeesuksen tulemuksen tarkkaa hetkeä  ei kukaan osaa etukäteen arvioida. Sen vuoksi rakas Vapahtajamme neuvoo meitä näin:

Olkoot kupeenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat Herraansa. Autuaita ovat ne palvelijat, jotka heidän Herransa tullessaan tapaa valvomasta! Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista (LUUK 12:35-40). Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee (MARK 13:33).

2. Viimeiset vuodet ennen ylösottoa ovat koetuksen aikaa myös seurakunnalle. Loppuun saakka on uskovan lihallinen olemus taipu-misaltis kiusauksille ja Paholaisen eksytyksille. Raamatun opetuksen mukaan seurakunnan elintila maan päällä käy yhä ahtaammaksi kris-tittyihin kohdistuvan syrjinnän ja vainon takia.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MARK 14:38). Olkaa raittiita ja val-vokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee etsien, kenet voisi niellä (1 PIET 5:8). Pitäkää varanne, ettei ... maalliset murheet ras-kauta teidän sydäntänne, niin että se päivä yllättää teidät äkkiar-vaamatta niin kuin ansa. Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta kaikkea sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä (LUUK 21:34-36).

Varhaisen ylösoton tulkinnassa on kaksi vakavaa epäkohtaa: Raamat-tu ei missään opeta, että

      a) Danielin viimeinen vuosiviikko kokonaisuudessaan on Jumalan

          vihan aikaa

      b) seurakunnan tempaus tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa.

Kukaan sanaa itsekseen tutkiva ei päätyisi kyseiseen tulokseen, ellei hän tietäisi varhaisen teorian olemassaolosta. Ennen kuin tulkinta 1830-luvulla levisi kristikuntaan raamatuntutkijat eivät ajatelleet, että lopun ajan seurakunta välttyy ahdistukselta. Jumalan sallimat sinettivitsaukset ja Paholaisen vihanpito seurakuntaa kohtaan eivät merkitse Jumalan vihan puhkeamista.

Kuudennen sinetin jälkeen eli suuren ahdistuksen keskivälissä tapah-tuvan ylösoton tulkinnassa on vähiten ongelmia. Jakeiden ILM 7:9-17 kuvaus Johanneksen taivaassa näkemästä valkopukuisten joukosta näyttäisi vahvasti viittaavan ylösoton kautta taivaaseen temmattuun glo-baaliin Kristuksen seurakuntaan. Myös tempausajankohta Jumalan vihan päivän aamuna ennen pasuunavitsauksia (ILM 6:17), suuren ahdis-tuksen keskellä (ILM 7:14) ja taivaan ääri-ilmiöiden jälkeen (ILM 6:12-14) osuu yhteen Raamatun muun ilmoituksen kanssa. 

Kolmas eli myöhäisen ylösoton tulkinta katsoo, että Ilmestyskirjassa on vain yksi sananpaikka, joka suoraan kertoo Jeesuksen saapumisesta pilviin suorittamaan maan sadonkorjuuta enkeliensä kanssa. Se on jae ILM 14:16. Myöhäinen tulkinta tukeutuu tähän jakeeseen ja näkee, että kaikki lopun ajan elonkorjuusta puhuvat UT:n jakeet tarkoittavat tätä yhtä ja samaa tapahtumaa 7. pasuunan jälkeen. Näkemyksen perus-telujen heikkous piilee juuri siinä, että ILM 11:15 mainitsema viimeinen pasuuna ei välttämättä ole sama torvi, jonka ääni kaikuu ylöstem-pauksen yhteydessä jakeissa 1 KOR 15:52 ja 1 TESS 4:16. Kristitylle, joka luottaa siihen, että Raamatun ilmoitus puhuu

    a) vain yhdestä viimeisestä, seitsemännelle enkelille valtaistuimen

         edessä annetusta Jumalan pasuunasta (ILM 8:2),

    b) vain yhdestä elonkorjuusta (erottelusta) aikojen lopulla ja

    c)  Jumalan siipien suvereenista suojasta ja varjelusta kaikissa

         lopun ajan koetuksissa,

on myöhäisen ylösoton totena pitäminen ymmärrettävä vaihtoehto.    

Sen sijaan joidenkin myöhäisen tulkinnan omaksuneiden käsitystä seu-rakunnan palaamisesta Jeesuksen kanssa pilvistä suoraan takaisin maan päälle on hankala ymmärtää. Eikö Jeesuksen opetus Isän kodista (JOH 14:2-3) ja Johanneksen ilmestys Karitsan häistä ^c) (ILM 19:5-8) viittaa ennemminkin kirkastetun morsiamen vierailuun taivaassa sinä lyhyenä aikana, jolloin Jumalan hehkuvan vihan maljat vuodatetaan maailman ylle? Eikö myös Paavalin maininta seurakunnan kokoontumisesta Kris-tuksen bema-tuomioistuimen eteen (2 KOR 5:10) viittaa taivaassa tapah-tuvaan palkanmaksuun?

Totuus seurakunnan ylösoton ajankohdasta on siis toistaiseksi avoin. Niitä, jotka tutkivat Raamattua avoimin sydämin ja Hengen viisautta rukoillen, ja päätyvät tempauksen osalta erilaisiin tutkintoihin, emme pidä harhaoppisina tai kartettavina Kristusruumiin jäseninä. Tällä sivus-tolla painotuksemme on keskellä ahdistusta tapahtuvan ylösoton eska-tologiassa. Sen mahdollisesti toteutuessa seurakunta tarvitsee paljon rohkaisua ja kärsivällisyyttä. Jeesuksen tulemusta suuren ahdistuksen keskellä seuraa useita peräkkäisiä tapahtumia sekä taivaassa että maan päällä. Tarkastelemme niitä lähemmin sivulla D6 otsikolla Herran päivä ja sivulla D12 otsikolla Viimeinen pasuuna.