D9  Valmistautuminen

Vuoden 2020 viimeisinä päivinä tämän kirjoittajan sisäistä levottomuutta herättivät viestit Suomeen tuotavien covid-19-rokotteiden turvallisuu-desta ja eettisyydestä. Uskovien kesken käytiin sosiaalisessa mediassa debattia rokotteiden mahdollisesta kemiallisesta vaikutuksesta ihmisen psyykkeeseen ja jopa perimään. Vuoden 2021 ensimmäisenä päivänä lähdin illan pimeydessä ulos selvittelemään ajatuksiani. Ymmärsin, että vain harvat kristityt ovat tietoisia uusiin rokotteisiin sisältyvistä riskeistä. Vielä harvemmat osaavat nähdä lääkkeissä väitettyä valmistajatahon pyrkimystä muokata ihmisen mieltä helpommin ohjailtavaksi. Samalla kun kävelin ympäri kylämme valaisematonta urheilukenttää, kerroin huoleni Jumalalle. Tiesin, että Hänellä on keinot ilmaista selkeästi lap-silleen kaikkialla maailmassa, jos covid-19-rokotteen vastaanottaminen on Hänen tahtonsa vastaista. Tietämättämme ja tahtomattamme emme näet voi valita eksymykseen johtavia harhaaskeleita.

Näissä mietteissä ollessani laskeutuivat henkeeni vapauttavat tiedon sanat Herralta: "Keskeistä nyt ei ole rokotteen ottaminen tai ottamatta jättäminen, vaan missä on turvani. Lepääkö luottamukseni uusimman lääkkeen varassa vai Taivaallisen Isän huolenpidossa? Uskonko Jumalaa, että Hän yksin varjelee minua silloin, kun joudun kieltäytymään yh-teiskunnan taholta tulevan turvan vastaanottamisesta sen vuoksi, että se edellyttää minulta sanan vastaisia toimia tai antikristillisten arvojen hyväksymistä." (NAH 1:7)

Kotiin palatessani rokotusasia ei vaivannut enää mieltäni. Turvani ei ole koronarokotteessa, jos ottaisin sen; toisaalta en menettäisi Isän rakas-tavaa huolenpitoa, vaikka kieltäytyisinkin lääkkeestä. Käsitin myös, että covid-19-lääkityksen ottamiseen liittyvä harkinta on harjoittelua sellaisen tulevaisuuden tiedostamiseksi, jossa valintatilanteet hyvän ja pahan välillä käyvät ilmeisiksi! Paluumatkalla rukoilin Kristuksen seurakunnan puolesta, jotta sen usko Jumalaan, Hänen voimaansa ja kykyynsä suo-jella omiaan vahvistuisi täyteen määrään lopun ajan ahdistusten ja eksytysten edellä.

Jeesus sanoi heille (opetuslapsilleen): ”Minä olen teidän kans-sanne joka päivä maailman loppuun asti.” (MATT 28:20)

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja (2 TIM 3:1). Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Mutta te ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät kuin varas. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja ol-kaamme raittiit (1 TESS 5:2-6).

”Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen poika tulee hetkellä, jota ette aavista." (ILM 3:11; MATT 24:44)

Raamatussa on yksi kirja, joka on kirjoitettu erityisesti lopun ajan seura-kunnalle. Se on Ilmestyskirja (ILM 3:6). Jeesuksen saapumista edel-tävän sukupolven kristityt ymmärtävät parhaiten Ilmestyskirjan ver-tauskuvia ja käsitteitä. Kirjan kautta Taivaallinen Isä valmistaa lapsiaan kotiin kutsumista varten, joka tapahtuu Herran päivän alussa. (Herran päivästä tarkemmin sivulla D6 ja seurakunnan ylösoton ajankohdasta sivulla D7.) Hyvin realistisesti Ilmestyskirja kuvaa myös lopputapahtumat ennen 1000-vuotisen valtakunnan perustamista maan päälle. Kirjan väli-tyksellä Jeesus antaa viimeiset neuvot rakkaalle seurakuntamor-siamelleen, joka jo kaipaa muuttamista Hänen luokseen. Ilmestyskirjan alkuluvut 2 ja 3 osoittavat selvästi, kuinka

Jeesuksen ajatukset ovat paikallisseurakunnissa, niiden jak-samisessa ja selviämisessä lopun ajan koetuksissa. Jeesuksen sydän sykkii lunastamalleen seurakunnalle; Hänen voimansa suuntautuu seurakunnan vahvistamiseen (1 PIET 4:12-19; 5:10-11; SEF 3:17; PS 145:17-20).

Apostoli Johannes saa kunnian toimia välittäjänä, kun Ylkä lähettää kirjeitä kihlatulleen taivaallisen hääjuhlan aattohetkissä. Poimimme näis-tä kirjeistä muutamia keskeisiä rohkaisun, neuvon, kehotuksen ja varoi-tuksen sanoja uskoen, että jokainen tämän päivän paikallisseurakunta uskovineen löytää niistä omansa (ROOM 15:4).

D9.1  Säilytä ensirakkautesi!

Ensimmäisessä kirjeessään Jeesus iloitsee seurakuntansa kärsivällisyy-destä hyvissä teoissa ja vaivannäöstä valtakuntansa evankeliumin hy-väksi. Hän arvostaa seurakunnan väsymätöntä kestävyyttä koetuksissa, jotka johtuvat Hänen nimensä tunnustamisesta. Jeesus antaa seura-kunnalle kiitoksen myös puhtaan opin vaalimisesta ja harhaopettajien torjumisesta (ILM 2:1-3,6). Se mistä Jeesus on huolissaan, liittyy seu-rakunnan ensimmäisen rakkauden sammumiseen:

Vielä enemmän kuin hyviä tekojamme ja vaivannäköämme valtakuntan-sa hyväksi, oikeata oppiamme tai luonteemme sitkeyttä Jeesus kaipaa sydämemme rakkautta. Äskettäin pelastuneen ensimmäisten tekojen vaikutin on orastava ensikiintymys Jeesukseen (kreik. πρῶτος ἀγά-πη [prōtos agapē]) vastauksena Jumalan rakkauteen. Sen synnyttää Jumalan agápē-rakkaus, joka uudestisyntymisessä vuodatetaan us-kovan sisimpään Pyhän Hengen kautta (ROOM 5:5; rakkaudesta Hengen hedelmänä sivulla A3.3). Herra pyytää vaalimaan tätä lahjaa ja virit-tämään uuteen hehkuun, jos se on sammunut.

Jeesus haluaa ensimmäisen sijan sydämessämme. 

Ensirakkauden hehku Jeesukseen on aistittavissa seurakunnassa monella tavalla. Sen voi havaita esimerkiksi aidon herätyksen keskellä. Uskovien mielen on täyttänyt palava into oppia tuntemaan Herraansa paremmin sanan kautta (APT 2:42). Seurakunnan jäsenet on vallannut yhteinen halu elää Jeesuksen läsnäolossa, kuunnella herkästi Hänen ääntään ja vaeltaa aralla tunnolla Hänen tahdossaan. Antautuminen Jeesukselle on ajanut pois kiintymyksen maailmaan ja mammonan palvelemiseen (MATT 6:24; 1 JOH 2:15-17). Sen tilalle on tullut kuuliaisuus Herralle vähässäkin ja halu palvella toisia seurakuntaperheessä Hengen antaman voiman ja lahjan mukaan (ROOM 12:9-10; JOH 13:34-35; KOL 3:23; 1 PIET 4:10).

Ensimmäinen rakkaus kumpuaa sisäisestä kaipauksesta vailla lainalai-suutta. Seurakunnan jokaisen jäsenen riippuvuus Jeesuksesta luo keski-näisen välittämisen ja luottamuksen ilmapiirin, jossa yhteisön jäsenten taakat, kiusat, huolet ja pelot uskalletaan jakaa ja käsitellä. Rukouksin ne kannetaan yhteisinä kuormina luottavaisesti Isälle tiettäväksi (EFES 4:16; GAL 6:2). Toinen toistaan rohkaisten seurakuntalaiset pitävät yksimielisesti lapsenomaisella uskolla kiinni Jumalan lupauksista ja pa-rannusta tehden elävät Hänen voimansa varassa, Häneltä suuria odottaen. Syvä ikävä Kristuksen puoleen on avoin ja jatkuva kanava Hengen voimakkaalle läsnäololle seurakunnassa. Uskovan henkilö-kohtainen, tuore todistus Jeesuksesta ei voi olla kantamatta hyvää hedelmää hänen läheisissään sekä asuin- ja työympäristössä (MATT 5:14). 

Paitsi aidon herätyksen seurauksena tällainen kristuskeskeisyys vapautuu esille myös silloin, kun seurakunta joutuu elämään ulkonaisen ahdingon keskellä. Yhteiskunta, joka vainoaa kristittyjä, on jo itsessään syvästi pahoinvoiva. Ensirakkauden tulessa palavaa seurakuntaa Jumala voi suuresti käyttää vetämään maailmaan pettyneitä, elämän haavoittamia, tulevaisuutta pelkääviä ja syntien orjuuttamia lähimmäisiä puoleensa (APT 2:46-47; seurakunnasta Jumalan työvälineenä sivulla C3.5). Ensi-rakkauden valtaama seurakunta ei katso ihmiseen, hänen menneisyy-teensä, vajavaisuuksiinsa tai ulkoisiin puitteisiin. Se ei tunne ketään "lihan mukaan" (2 KOR 5:16-17; JOH 8:15; JAAK 2:1-9). Toisaalta ensirakkaus ei myöskään kiinnity ihmiseen, ei edes Jeesuksen seura-kunnalle antamiin lahjoihin, tunnustekoihin ja erilaisiin palvelutehtäviin.

Keskipisteenä on Jeesus itse, Hänen armonsa ja uskollisuu-tensa, Hänen mahdollisuutensa ja lunastustyönsä valtavuus.

Ensimmäisiä tekoja voidaankin pitää Hengen synnyttämänä vas-tareaktiona syntisessä, joka on ymmärtänyt, että on vailla omia mahdollisuuksia, yksin armosta, päässyt osalliseksi Jumalan rakkaudesta Jeesuksen sovintoveren ansion tähden (1 JOH 4:9-11; ROOM 3:23-25; 2 KOR 5:14-15; lunastuksen kattavuudesta sivulla A1.4). Ehkäpä Korkean Veisun sulhasen tunnustus morsiamelleen kuvaa Herramme tuntemaa iloa tämänkaltaisesta suhteestamme Häneen:

Tämän "intiimin" suhteen säilymisestä lopun ajan koetusten keskellä Jeesus kantaa eniten huolta ja käsittelee sitä ensimmäisessä seura-kuntakirjeessään. "Muista mistä olet langennut ja tee parannus!", Hän vetoavasti kehottaa. Sellaisen seurakunnan lampunjalka (Hengen käyttökelpoisuus), joka säilyttää ensimmäisen rakkautensa, kestää pai-kallaan loppuun asti (ILM 2:5). Koska Jeesus näkee, että uskolli-suuttamme haastavat monet viettelykset maailmassa, Hän haluaa kysyä meiltä uudestaan ja uudestaan saman minkä Pietarilta:

D9.2  Ole uskollinen äläkä anna itseäsi vietellä!

Jeesuksen kirjeet paikallisseurakunnille kertovat, minkä tyyppisille eksy-tyksille Hänen rakkaansa altistuvat armonajan viimeisinä vuosina. Epäjumalien palvelun keskittymän Babylon-Pergamo-Rooma-akselin ym-päristö taivaan avaruudessa muodostaa alueen, josta Jeesus yhä vielä voisi käyttää ilmaisuja "siellä missä on Saatanan valtaistuin" ja "siellä missä Saatana asuu". (Alueen pimeätä historiaa olemme tutkineet tarkemmin sivulla D3.) Sieltä on lähtöisin viha, juonittelu ja eksytys myös uskovia kohtaan. Siksi Jeesus antaa hyvän tunnustuksen seurakunnille, jotka ahtaista oloista huolimatta, pilkan ja vainon keskellä, eivät ole kieltäneet uskoaan eivätkä hävenneet Hänen nimeään (ILM 2: 9,13). Vaikka Hän huomaa upean hedelmän seurakunnan rakkaudessa, uskossa, palvelemisessa, kestävyydessä ja vanhurskaissa teoissa (ILM 2:19), Hän ei silti jätä muistuttamatta vakavasta eksymisvaarasta, jonka seurakunnan keskelle soluttautuva viettelevä oppi aiheuttaa:

Saatanan juonittelu seurakunnassa kohdistuu erityisesti kahteen suureen liittosuhteeseen, jotka Jumala on tarkoittanut ihmiselle siunaukseksi: Jumalan liittoon ihmisen kanssa (MATT 26:28; HEPR 9:15; 12:24) sekä miehen ja naisen väliseen avioliittoon  (HEPR 13:4; 1 MOOS 2:24). Kummankin liiton rikkomisesta Raamattu käyttää nimitystä hau-reus: Uskottomuus Jumalaa kohtaan on hengellistä haureutta; irrallinen, avioliiton ulkopuolinen tai luonnoton sukupuolisuhde on maallista (fyy-sistä) haureutta. Kun apostolit ja alkuseurakunnan vanhimmat käsittivät Paholaisen työskentelevän näiden liittojen murtamiseksi, he lähettivät asiaa koskevan ohjeen pakanuudesta kääntyneiden uskovien seura-kuntiin (APT 15:28-29).

Huomaathan lukijani, että Jeesuksen kirjeiden ja apostolien opetusten vastaanottajina ovat paikallisseurakuntien jäsenet - eivät uskolle vieraat ulkopuoliset ihmiset! Opetus vaelluksen van-hurskaudesta (pyhityksestä) on tarkoitettu Jeesuksen seuraajille; sovi-tuksen evankeliumi niille, jotka eivät vielä tunne Häntä.    

Jeesus valitsi kirjeisiinsä kaksi historiallista esimerkkiä haureuden hengen tunkeutumisesta Jumalan kansan keskelle. Midianilainen tietäjä Bile-am neuvoi Mooabin kuninkaalle Baalakille keinon, kuinka nuoria mooabilaisia ja midianilaisia naisia houkuttimena käyttäen oli mahdollista saada Israelin miehet antautumaan uskottomuuteen Herraa kohtaan (4 MOOS 25:1-3; 31:16). Juoni onnistui, ja läheinen kiintymys pakanallisiin naisiin johti israelilaiset palvelemaan heidän epäjumalaansa ja naut-timaan epäjumalalle uhrattua lihaa (PS 106:28). Näin Israelin miehet vieteltiin haureuteen sekä puolisoitaan että Jumalaansa kohtaan.

Noin 450 vuotta myöhemmin Israelin kuninkaan Aahabin siidonilainen puoliso Iisebel opetti sekä miehelleen että koko Israelin kansalle, kuinka palvotaan kanaanilaista hedelmällisyydenjumala Baalia ja -jumalatar Aseraa. Iisebelin johdolla rakennettiin miespuoliselle jumaluudelle mm. uhritemppeli Samarian kaupunkiin ja naisjumalattarelle palvontapaikat maaseudulle luonnon keskelle (1 KUN 16:30-33). Koko epäjumalan-palvelujärjestelmän hoitaminen uskottiin 850 hengen papistolle, joka toimitti virkaansa hurmoksellisessa valheprofetaalisuudessa (1 KUN 18:19,25-29). Kanaanilainen hedelmällisyyden kultti, johon kuuluivat myös sukupuolisuuden palvontamenot ja temppeliprostituutio mies- ja naispuolisine porttoinen levitti hengellisen ja fyysisen haureuden koko kansaan ja aina Jerusalemin temppeliin asti (2 KUN 23:4-9; HOOS 4:14).

Jo tuolloin ympäröivän kulttuurin uskomusjärjestelmä peitti alleen Jumalan kansalleen antamat terveen hengellisen ja seksuaalielämän ohjeet  (3 MOOS 18:3-5; 2 MOOS 23:32-33).

Bileamin ja Iisebelin kaltaisista valheprofeetoista varoittamalla Jeesus neuvoo seurakuntia jyrkästi torjumaan lopun ajan "vapauden opin", joka suvaitsevuuden, tasa-arvon ja postmodernin ajattelun nimissä hou-kuttelee tekemään kompromisseja selkeän Jumalan sanan kanssa. Bi-leamin ja Iisebelin eksytykset tähtäävät seurakunnan luopu-miseen uskonkuuliaisuudesta Herraa Jeesusta kohtaan.

Hahmottelemme seuraavassa muutamia viettelysten ja eksytysten nyky-aikaisia muotoja, jotka koettelevat vilpittömyyttämme ja puhtauttamme Jeesusta kohtaan. Vaikuttimet tästä aiheesta kirjoittamiseen nousevat huolesta, jonka Paavali ilmaisi näin:

Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan (2 KOR 11:3).

a) Nykyajan epäjumalille uhraaminen

Epäjumalanpalvelu on Saatanan suunnittelema viekas järjestelmä, joka ohjaa yksin Jahve-Jumalalle kuuluvan kunnian, kiitoksen ja palvonnan luodun ihmisen valitsemiin kohteisiin (1 MOOS 10:8-10; 11:1-9; 31:19; 35:2). Raamattu mainitsee nimeltä ainakin 30 tähän eksyttävään järjestelmään kuuluvaa eri kansojen jumalaa (jumalatarta). VT:n aikana jumaluuksien fyysisiksi palvontakohteiksi kelpasivat mm. valetut, veistetyt ja hakatut jumalankuvat, kuvapatsaat, kivipilarit, puupaalut, eläinten kuvatukset, Aurinko ja muut taivaankappaleet (2 KUN 23:11-15; PS 106:19-20) sekä hallitsijat (mm. faraot, keisarit). Epäjumalankuvassa merkittävää ei tietenkään ole kuvan ulkonainen muoto sinänsä, vaan henkivalta, jota se edustaa (APT 17:16). Luopumuksessa ollessaan Jumalan kansa siis antautui polttamaan uhrilihaa epäjumalille itse rakentamillaan uhrikukkuloilla ja pystyttämiensä kuvapatsaiden äärel-lä (JER 19:3-5; HES 16:15-22). Se oli vastoin Mooseksen kautta annet-tuja ohjeita:

Seurakunnan tulee pitää erillään Jumalalle uhratun ja epäjumalille uhratun lihan syöminen. Mitä tämä tarkoittaa? Golgatan kallio Jeru-salemissa on paikka, jossa Jeesus uhrasi lihansa ja verensä Jumalalle meidän syntiemme sovitukseksi (1 KOR 10:3-4).

Sydämen usko Jeesukseen merkitsee Hänen lihansa syömistä ja verensä juomista. Vain tästä Jumalan valmistamasta pöy-dästä nauttiessamme pysymme Kristuksessa ja ikuisessa elä-mässä  (JOH 6:40,51,56).

Ellemme ole yhdistyneet Jeesukseen ja syöneet Häntä elämän leipänä pelastuaksemme, meillä ei ole elämää itsessämme (JOH 6:53,57-58). Olemme silloin vielä tämän maailman jumalan, Perkeleen, palvelijoita ja nautimme hänen henkivaltojensa ja riivaajiensa kattamasta pöydästä. Omiensa sitominen ei kuitenkaan riitä vastustajallemme, vaan nälkäisen petoeläimen tavoin hän kiertää myös seurakunnan ympärillä etsien epäraittiutta, valvomattomuutta, vastustuksen puutetta (epäuskoa) päästäkseen aiheuttamaan lamaannusta Herran laumassa (1 PIET 5:8-9). 

Bileamin ja Iisebelin oppi viettelee meitä uskossa olevia sivuun asemastamme Kristuksessa, etsimään hengen ja mielen ravintoa maailman kanssa samoista lähteistä ja unohtamaan, että meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli  (1 KOR 6:12-20; 10:3-22).

Kun Kristus yksin on taivaasta lähetetty meille lunastusuhriksi ja Herraksi, voimaksi, viisaudeksi ja koko elämämme täyteydeksi, on mei-dän ymmärrettävä, että kaikki Hänen tahdolleen vieraat pyrkimyk-semme ja harrastuksemme ovat Jumalan silmissä epäjumalille uhraa-mista ja epäjumalille uhratun nauttimista. Sitä on myös sanan selvän opetuksen vastaisten ajatusmallien hyväksyminen omassa elämässä. Hengen valaisemalta kristityltä ei ole jäänyt huomaamatta, kuinka tieteellisen, poliittisen ja uskonnollisen maailman taholta tulevat neuvot ja säädökset ovat yhä useammin vastoin Luojamme terveitä elä-mänohjeita. Ihmisjärjen päätelmien korottaminen Jumalan viisauden asemaan on yksi nykyajan epäjumaluuden muoto.

b)  Valheen hyväksyminen totuutena

Ilmestyskirjan luku 13 paljastaa Paholaisen perimmäisen tavoitteen pyrkimyksessä vaihtaa Jumalan totuus valheeseen, jotta ihmiset kunnioittaisivat ja palvelisivat luotua enemmän kuin Luojaa (ROOM 1:25; DAN 7:25; 8:12; 11:36). Nykyajan epäjumala ei ole esine kuten ennen, vaan henkivaltojen inspiroima ja ihmisorganisaation luoma antikris-tillinen arvojärjestelmä. Se kokoaa ihmiset yhteen kuten muinai-nen Baabelin torni ja korvaa Jumalan tahdon. Sen hyväksyessään ja siihen sitoutuessaan ihmiset tulevat loppujen lopuksi kumartamaan Pedon kuvaa. Ilmestyskirjan mukaan ihmiskunta palvoo tällöin itse Lohi-käärmettä (Paholaista). Pohjattomassa ylpeydessään ja röyhkeydessään hän rakentaa tämän eksytyksen ja myöhemmin myös valvontajärjes-telmän vain itsensä korottamista varten:

Kaikki palvoivat kumartaen Lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan Pedolle. He palvoivat myös Petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?" Sitä kumartavat kaikki maan päällä asuvat - kaikki ne, joiden nimi ei ole kir-joitettuna maailman perustamisesta alkaen teurastetun Karit-san elämänkirjaan (ILM 13:4,8).

Vielä 50 vuotta sitten tällaisen ennustuksen toteutuminen laaja-alaisesti tuntui mahdottomalta. Nyt tiedämme, että pimeyden henkivallalla on tarvittaessa käytettävissään tehokas väline, jolla voi muokata ihmis-mieltä, mielipidettä ja arvomaailmaa. Se on kaikkialle ulottuva, satel-liittien kannattelema verkkojen verkko, internet. Jo ennen kouluikää lapsemme omaksuvat valmiudet tiedon itsenäiseen hankkimiseen in-formaatiotekniikkaa hyödyntämällä. He oppivat myös elämään jat-kuvasti sen äärellä. Samalla kuitenkin toisen ihmisen ja luontoympäristön fyysinen ja mentaalinen kohtaaminen käy niukemmaksi. Kun kodin turvallinen vaikutus vähenee ja viisaiden kasvattajien ja opettajien antamat neuvot tulevat harvinaisemmiksi, lisääntyy epäuotettavan, harhaanjohtavan ja manipuloivan valhetiedon läsnäolo uuden sukupolven elämässä. Puhdas mieli on altis "tieteen", "tasa-arvon" ja uuden "moraalin" nimissä tapahtuvalle aivopesulle. Jotakin muutoksesta kertoo esimerkiksi se, että vuonna 2021 vain 32% yhdysvaltojen kansa-laisista uskoi perinteisen median puhuvan totta, kun luottamus vuonna 1976 oli vielä 72%.

Raamatun avaaman ymmärryksen pohjalta ei ole vaikea havaita, kuinka globaalin tietoverkon ja mobiilimedian avulla ajatusmaailmaamme, arvo-jamme ja käyttäytymistämme ollaan sopeuttamassa kohti pimeydestä ohjattua yhtenäistä Uutta maailmanjärjestystä (NWO). Se on vasta muotoutumassa, mutta perusajatuksen näemme jo nyt: siinä kulttuurissa Jumalan valtakunnan totuudella, Hänen käskyillään ja elämänohjeillaan ei ole sijaa.

Mielen varhaisessa muovaamisessa oma roolinsa on koulunuorisolle laadituilla opetussuunnitelmilla. Ne opettavat esimerkiksi teoriaa evo-luutiosta, jossa sattuman oikusta käyntiin lähtenyt, mutaatioiden ja sokean luonnonvalinnan ehdoilla edennyt kehitys on aikaansaanut luomakunnan moninaisuuden. Ihmeellisen luontomme Sunnittelija ja Rakentaja kielletään. Tämän empiirisesti ja arkeologisesti todistamat-toman naturalistisen uskomuksen mukaan "Jumalaa ei tarvita luonnon selittämisessä!" Monet uuden sukupolven jäsenet omaksuvat harhaisen käsityksen siitä, kuinka elämä - siis myös ihminen ja hänen ainutlaatuiset ominaisuutensa (mm. kyky rakkauteen ja uskollisuuteen, luovuuteen ja ymmärrykseen) - on vailla tarkoitusta kehittynyt pitkän ajan kuluessa elottomasta materiasta. Jumalan kuvaksi luotu ihminen samastetaan tässä teoriassa yhdeksi eläinlajiksi. Langenneena enkelinä alkuparatiisissa (käsitelty sivulla A1.2) häärinyt Paholainen itsekin tietää tämän kehittelemänsä ihmisjärkeä hivelevän "tieteellisen" sadun val-heeksi!

Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi Hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1 MOOS 1:27-28)

Älkää katsoko henkilöön. Jos te katsotte henkilöön, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät lainrikkojiksi (JAAK 2:1,9).

Pimeyden ajatushautomossa väännetään kieroon paitsi ihmisen lähtö-kohtainen arvo ja asema Jumalan kuvana myös miehen ja naisen su-kupuoli-identiteetti.

Jumala ei katso henkilöön: Hänen silmissään mies ja nainen ovat erilaisuudestaan huolimatta aina tasa-arvoisia.

Ihmiskunnan yksi suuria syntejä on ollut naisen alistaminen, josta Jeesus esimerkkiä näyttämällä voimakkaasti sanoutui irti. Kristuksessa Jumala on osoittanut rakkautensa myös sellaisille ihmisille, joiden kohdalla luomisen tavoite - hedelmällisyys mies- tai naissukupuolena - ei jostakin syystä toteudu (1 MOOS 1:27-28; MATT 19:12). Suvaitsemattomuuteen langenneessa maailmassamme tällaiset ihmiset kokevat valitettavan helposti ihmettelyä, syrjintää ja väärin kohdeltuina häpeää.

Henkilöön katsova eriarvoistava henki ei ole Jumalasta, vaan lähtöisin Jumalan luomisjärjestyksen Vastustajalta. Tämänkaltaisen pahuutensa verhoamiseksi Paholainen on kehittänyt ns. gender-ideologian. Sen mukaan binäärinen (mies-nais) sukupuolijärjestelmä on yhteiskunnassa tapahtuvan sorron yksi väline ja syy. Ideologian perusajatuksen mukaan ihminen on biologisista ominaisuuksistaan riippumatta syvimmiltään sukupuoleton. Kulttuurinen ja sosiaalinen ympäristö tällä hetkellä vain rajoittaa ihmisen sukupuolisen identiteetin vapaata (avointa) ilmenty-mistä, koska se muovaa sitä vallitsevan kaksijakoisen (mies-nais) su-kupuolijärjestelmän mukaiseksi. Sen vuoksi sortavasta, vapautta, tasa-arvoa ja moninaisuutta estävästä perinteisestä luomisjärjestyksestä tulee luopua. Postmoderni gender-ideologia hämmentää identiteettiään etsiviä nuoria: luonnonvastaisella tavalla se hämärtää Luojamme an-taman tarkoituksen seksuaalisuudelle, miehelle ja naiselle, isyydelle ja äitiydelle, avioliitolle, vanhemmuudelle ja perheelle ihmiskunnan ehjän kehityksen perustana. Sukupuolen juridinen muuttaminen vastak-kaiseksi omaan psyykkiseen kokemukseen (tuntemukseen) nojautuvan hakemuksen perusteella tuli maassamme täysi-ikäisille mahdolliseksi translain myötä 1.3.2023.

c) Maailmanuskonto

Mutta kaiken valheen isä touhuaa myös muilla ihmisen keskeisiin tarpeisiin liittyvillä elämänalueilla. Aivopesu tarkoituksettomalla ja pää-määrättömällä evoluutioteorialla ei poista Luojan ihmissydämeen aset-tamaa jumalkaipuuta. Sitä varten Perkele on suunnittellut hajuttoman, suolattoman ja valottoman laitoskirkon. Evankeliumi syntien anteeksi-antamuksesta Jeesuksen veressä on siivottu sieltä pois. Jo varhaisessa vaiheessa Vastustaja muunsi kristuskeskeisen, Hengen järjestämän alkuseurakuntamallin sanalle vieraaksi hierarkiseksi ihmisorganisaatioksi lukuisine lieveilmiöineen. Luopuminen Kristuksesta ja Hänen sanastaan teki sen mahdolliseksi. Mutta pimeyden arkkitehti aikoo vieläkin pitem-mälle: Se on parhaillaan rakentamassa kanssaan hengellistä haureutta harrastavaa Uutta maailmanuskontoa (NWR, porttokirkkoa), joka ei etsi Jumalan kirkkautta ja kunniaa, vaan juottaa haureutensa viiniä (eksymystä ja väärää rauhaa) maan asukkaille (ILM 17:1-2). Lopun ajan uskonnollinen porttokirkko rakastaa mammonaa, liehittelee vallassa ole-via ja vihaa Jeesuksen todistajia, mutta tulee lopulta hyväksikäytettynä hyljätyksi.

Universaalikirkko on osa laajempaa eksytystä. Raamatun ennustusten mukaisesti olemme näkemässä, kuinka antikristillinen tieteellis-talou-dellinen ja poliittis-uskonnollinen arvojärjestelmä kasvaa maailmassa vähitellen täyteen mittaansa. Talouden osalta olemme hahmotelleet kehitystä sivulla D10 ja sivulla D21. Keskuspankkien holtiton rahan jakaminen, valtioiden velkaantuminen ja talouskriisit johtavat viimein hyperinflaatioon ja täysin uudenlaisen talousjärjestelmän luomi-seen. Se tulee lopulta sisältämään ihmisyksilöiden globaalin valvon-tamekanismin, joka sitoo kuluttajat markkinoita hallinnoivan tahon maailmankatsomukseen (ILM 13:15-18).

Ympäristöongelmien, talouskriisien, pandemioiden, kansojen kapinoinnin ja lopulta suursodan aiheuttaman hädän (suuren ahdistuksen) poistamisen nimissä siirtyy valtapolitiikan, tie-teen, uskonnon, rahavarojen käytön, mielipiteiden ja arvojen valvonta viimevaiheessa Pedon valtakunnan käsiin.

Ihmiset yhteen kokoava Antikristuksen maailmanjärjestys on yritys maapallomme "pelastamiseksi" ilman Jumalaa. Se on lopun ajan Baabelin torni, pimeyden hengen rakentama viimeinen epäjumalan-palvelujärjestelmä, jonka lähteestä Jeesus käytti nimitystä "Saatanan syvyydet". Järjestelmää eteenpäin kuljettavaa poliittista suurvaltahis-toriaa olemme analysoineet tarkemmin sivulla D3. Henkivaltojen ohjaamaa ja kansojen lopulta omaksumaa viimeistä uskonnollista ja taloudellista järjestystä kutsutaan Ilmestyskirjassa Suureksi Babylo-niksi (ILM 18:1-3; 1 MOOS 11:4-6,9).

Kirjeissään Jeesus varoittaa paikallisseurakuntiaan hengelliseen hau-reuteen johtavista viettelyksistä sekä eksyttävien "opettajien" ja "profeettojen" ja heidän seuraajiensa tuomiosta (ILM 2:14-16,20-26). Maailmaan mukautuneen, ihmisviisautta saarnaavan ja liturgista ohjelmaa suorittavan laitostuneen seurakunnan ensirakkaus Kristukseen on kylmentynyt. Se ei kykene vastaamaan ahdingon ajan ihmisen hätään kohdata Jumalan läsnäolo, apu ja siunaus yhdessä toisten Vapahtajaa tarvitsevien kanssa. Kun seurakuntina tiedostamme tällaisen kehitys-kulun ajoissa ja valvoen pitäydymme Jeesuksen luotettavaan sanaan, eivät eksytyksen puhurit saa puhallettua lamppujamme sammuksiin (JOH 14:23). Kun kristittyinä otamme vaarin Jeesuksen varoituksesta, ei länsimaisten seurakuntien nykytila jää edustamaan Karitsan häihin valmistautuvan Kristuksen morsiamen lopullista lähtövalmiutta. Tämän sivuston näkemys (ja rukous) on, että

niin kuin tapahtui kuivuudesta kärsivässä Israelin kansassa Elian aikana, syntyy lopun ajan ahdingon keskellä kristi-kunnassakin ennen kokemattoman syvä jano Jumalan puo-leen.

Se tulee näkymään palaamisena Golgatan alttarille totisessa paran-nuksessa ja Herran ilmestymisen odotuksessa. (Elian merkitystä ja esikuvallisuutta käsittelemme sivulla D1.) Jumalan voima koskettaa väkevästi seurakuntaa ja se uudistuu. Lopulta Hengen kevätsade lan-keaa koko maahan seurakunnan palvellessa vainottunakin niitä, jotka lopun ajan viimeisessä herätyksessä antavat pelastaa itsensä. (Lupausta viimeisestä Hengen sateesta tutkimme sivulla D2.)

d) Seksuaalinen moraalittomuus

Jumala loi Aadamin ja Eevan mieheksi ja naiseksi. Hän lahjoitti heille kyvyn osoittaa ja vastaanottaa rakkautta. Kaksi luomaansa erilaista sukupuolta Jumala varusti ominaisuudella nimeltä seksuaalisuus. Sen avulla mies ja nainen tunsivat vetovoimaa toisiinsa ja kykenivät täyttämään heille annatun lisääntymistehtävän maapallolla (sivu A1.1). Rakkaus ja seksi ovat yhä edelleen avioliiton kulmakivet ja kaksi suurinta lahjaa puolisoiden välisen suhteen voimavarana.

Syntiinlankeemuksessa rakkaus turmeltui ja seksuaalisuus sai ylleen varjon, jota sillä alunperin ei ollut. Synnin seurauksena alastomuuden pelko, häpeä ja syyllisyys, itsekkyys ja himo sekä viha ja väkivalta saivat asuinsijan ihmisessä (sivu A1.2). Omien seksuaalisten mielihalujen toteuttamistarve siirsi seksin avioliiton ulkopuolelle. Mitä ihanin Jumalan lahja miehen ja vaimon välisen läheisyyden rikastuttamiseksi valjastettiin myös kaupalliseen käyttöön. Langenneen ihmisen käsissä elämää ylläpitämään tarkoitetusta siunauksesta on tullut ihmissuhteita rikkova, monia alistava tai addiktoiva väline.     

Sen vuoksi ei ole ihme, että seurakuntakirjeessään Jeesus otti esille Bileamin opin, johon epäjumalanpalvelun (hengellisen uskottomuuden) ohella kuuluu myös fyysinen haureus. Jo apostolit tiedostivat vaaran, että seksuaaliset vääristymät pääsevät pujahtamaan ahneiden ja hil-littömien opettajien mukana seurakunnan keskelle.

Viimeisinä lopun päivinä postmoderni antikristillinen arvomaailma on toden teolla haastamassa Kristuksen morsiamen puhtautta, uskollisuutta ja kurinalaisuutta. Irtoseksi ja avoliitot ilman sitoutumistarkoitusta ovat yhteiskunnan lakien suojelemia niin, että niiden hedelmänä syntynyt uusi elämä voidaan tarvittaessa uhrata pois abortoimalla (vrt. lapsiuhrit: JER 19:5; PS 106:37-38). Avioliitto, jossa mies vanhemmistaan luovuttuaan liittyy vaimoonsa, samaistetaan mies- ja naisparien parisuhteeseen. Yhdenmukaisesti Jeesuksen kirjeen kanssa myös apostolit näkivät Bi-leamin eksytyksen pyrkivän tunkeutumaan seksuaalisen moraalitto-muuden muodossa seurakuntien sisäpuolelle (2 KOR 12:21; 1 KOR 5:1; 7:10-15,39; ROOM 7:2-3; MARK 10:1-12; MATT 5:31-32). Maailmallinen malli asettaa itsekkään mielihyvän toteuttamisen terveen kurinalaisen elämän ja Jumalan sanan elämää suojelevien neuvo-jen edelle. Raamatun mukaan kuolettamaton himo ja ahneus on epä-jumalanpalvelusta (KOL 3:5-6). Tämän vuoksi Paavali eri paikkakuntien uskoville kirjoittaessaan on pakotettu käyttämään tosi voimakasta kieltä:

Kaikissa muodoissaan esiintyvän epäjumalanpalvelun takana ovat rii-vaajien voimat (1 KOR 10:19-21; 5 MOOS 32:16-17). Uskottomuuden harjoittaminen Herraa kohtaan tai fyysisessä haureudessa eläminen ovat vaarallisia eksymyksiä sen vuoksi, että ne sitovat kristityn (ja tämän perheen) yhä syvemmin valheen ja haureuden hengen vaikutuspiiriin (HOOS 4:10-13). Tällaisen bileamilais-iisebeliläisen "vapauden" opin su-vaitsemisesta paikallisseurakunnan keskellä Jeesus kantaa kirjeis-sään erityistä huolta (ILM 2:14, 20).

Edellä lainatut sanan neuvot ja varoitukset on osoitettu Kristuksen seuraajille. Väärinkäsitysten välttämiseksi on muistutettava, ettei Ju-malan seurakunnan (niin kuin ei tämän sivustonkaan) tehtävä ole tuomita tai leimata seurakuntaan kuulumattomia lähimmäisiä (1 KOR 5:12-13). Oman kansansa keskellä eläessään Herra Jeesus ei esiintynyt tuomarina, vaan syntisten ja hädänalaisten auttajana (LUUK 15:1-2; JOH 3:16-17; 8:10-11; 12:47). Evankeliumiin sisältyvä kehotus "tehdä parannus" antaa helposti käsityksen omavoimaisesta "elämänta-van parantelemisesta" (LUUK 5:32; 24:47; APT 17:30). Alkuperäinen kreikan ilmaisu μετανοέω [metanoeo] tarkoittaa kuitenkin "ajatella toi-sin" ja "muuttaa mielensä" suhteessa syntielämään ja Jeesukseen. Aivan erityisen suuri oli Jeesuksen tuntema sääli ja armollisuus seksu-aalielämässään särkyneitä lähimmäisiään kohtaan.

Vain Jeesus kykenee parantamaan ihmisen sisimmän ja antamaan voiman vanhurskaaseen vaellukseen myös sek-suaalisuuden alueella.

D9.3  Muista asemasi ja elä sen mukaan!

Jumalan seurakunta (kreik. ekklēsíā) on maailmasta "erilleen kutsut-tujen" joukko (ékklētos = ulos kutsuttu). Sen jäsenet ovat saaneet kutsun pimeydestä valoon ja kuolemasta elämään. Sana ja Henki on annettu heille. Siitä huolimatta Jeesus joutuu kantamaan murhetta paikallisseurakunnista, jotka eivät seiso asemapaikoillaan elävinä "totuu-den pylväinä ja perustuksina", vaan ikään kuin kuolemanhorrokseen jähmettyneinä. Herra haluaa rohkaista uskossa omistamaan ja virittä-mään käytäntöön sen, mitä Hän on seurakunnalleen jo lahjoittanut. 

a) Muista mitä olet saanut! Jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi on vastaanottanut uskon Kristukseen, joka asuu ja monin tavoin vai-kuttaa hänessä. Siten paikallisseurakunta on jäsentensä mukana saanut Jumalalta mitä monipuolisimman hengellisen pääoman. Seurakunnan näin omistamasta rikkaudesta Kristuksessa olemme tällä sivustolla esitelleet mm.

♥   täydellisen voiton pimeydestä  (sivuilla A1.4, A3.2 ja B2.4),

♥    kirkkauden Hengen aikaansaaman sisäisen muutoksen (s. B1),

♥     Hengen jakamat lahjat  ja voiman  (sivuilla A4  ja C1.3) sekä

♥   mahdollisuuden kantaa eri tavoin vanhurskauden hedelmää            paikkakunnallaan (sivuilla A3.3  ja B3).

Huolimatta siitä, että Hengen työ meissä yksilöissä on monin tavoin keskeneräistä, ovat kaikki nämä Jumalan valtakunnan aarteiston lahjat tarkoitetut seurakunnan rakennukseksi ja evankeliumin voitoksi. Kullakin seurakunnalla on tärkeä vaikutuspaikka ympäristössään. Muista siis asemasi Kristuksessa; muista mitä Hänessä omistat ja olet vastaanottanut! Herää valvomaan ja vahvistamaan jäljelle jääneitä!

b) Muista mitä olet kuullut! Paitsi sanan opetustoimen kautta paikallisseurakunta uudistuu tietoon myös siten, että kukin seurakunnan uskova kuulee (kuuntelee) Hengen opetusta sanaa itse tutkiessaan (tarkemmin sivulla B2.3). Hyvyydessä ja tiedossa kasvaneet seurakun-nan jäsenet kykenevät sitten neuvomaan, rohkaisemaan, lohduttamaan ja kehottamaan toinen toistaan rakkaudessa (ROOM 15:14; KOL 3:16; 2 TIM 3:16-17; seurakunnasta rakentajana sivulla C3.5). Tämän sivuston materiaali on syntynyt alun perin seurakuntamme miestenpiirin tarpeita varten. Miesteniltojen keskusteluissa se on sitten rikastunut, kun veljet ovat jakaneet sitä, mitä omasta Raamatustaan ja kokemustensa kautta ovat oppineet. Näin sivustomme on löytänyt tarkoituksensa: auttaa yksityistä kristittyä ymmärtämään sanaa ja antaa hänelle työkaluja tukea ja neuvoa toisia. Älä sinäkään, rakas lukijamme, unohda mitä Herra on sinulle opettanut, mitä olet kuullut, lukenut ja oppinut Jumalan hyvästä tahdosta koskien itseäsi, seurakuntaasi ja koko maa-ilmaa! Herää valvomaan ja vahvistamaan jäljellä olevia!

c) Noudata sitä, minkä olet saanut ja kuullut, ja tee paran-nus! Sana "noudata" (kreik. τηρέω, [tēréō]) ja sen lisämerkitykset "säi-lytä", "pidä" ja "varjele" kehottavat seurakuntaa pysymään apostolisessa opetuksessa sekä sitä noudattamalla säilyttämään kutsumuksensa. Paikallinen seurakunta on Jeesuksen todistaja alueellaan. Herran avulla se varjeltuu hengelliseltä kuolemalta, kun jokainen seurakuntayhteyteen kuuluva säilyttää loppuun asti uskossa sen, minkä omistaa Kristuksessa; pitää kuuliaisesti kiinni siitä, minkä sanasta on oikeaksi oppinut ja antaa kaiken lahjaksi saamansa palvella Kristuksen ruumiin hyvinvointia. Eräälle seurakunnista Jeesus kirjoitti: "Voimasi on kyllä vähäinen, mutta sinä olet noudattanut minun sanaani etkä ole kieltänyt ni-meäni. Minä tulen pian. Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi" (ILM 3:8,11). Näin toimiva seurakunta kykenee ahdingon aikana täyttämään Jeesuksen tahdon: vahvistamaan niitä, jotka ovat hengellisesti kuolemaisillaan.

D9.4   Pidä Minut rikkautenasi! 

Näinkin paljon voi meidän itsearviointimme seurakuntayhteisönä ereh-tyä. Syitä tilanteen luisumiseen tällaiseksi Jeesus ei kirjeessään tar-kemmin analysoi. Ehkä aineellinen vauraus, saarnatoimen sujuva muo-dollinen hoitaminen ja kalenterin täyttyminen viikoittaisesta ohjelmasta ovat saattaneet pitää yllä kylläisyyden tunnetta. Tosiasiassa näky veren evankeliumin muuttavasta voimasta ja kaipaus Hengen anta-man herätyksen puoleen on vuosien mittaan sammunut, vaikka yhteen olemme säännöllisesti kokoontuneet. Jeesus odottaa ulko-puolella, mutta seurakuntana emme koe tarvitsevamme Häntä. Valvomisemme hengen ja mielen uudistumisessa ja vanhurskaassa vaelluksessa on hiipunut. Sen vuoksi näennäisesti tyydyttävältä vai-kuttava seurakuntaelämämme kätkee sisäänsä runsaasti lihallisuutta ja maailmanmielisyyttä. Ehkä on niin, että ulkonaisen hyvinvoinnin takia henkilökohtainen uskomme ei ole koskaan joutunut haastetuksi eikä riippuvuus yksin Jeesuksen huolenpidosta tullut koetelluksi. Samalla olemme sokeutuneet lähimmäistemme hengelliselle hädälle. Jos kaiken lisäksi seurakunnassa antamamme opetus on ollut haaleata inhimillistä viisautta, ei yhteisömme köyhää ja näköalatonta tilaa ole osattu kantaa totisessa parannuksessa Herran eteen. Penseyttä ja mahdollisuuksien käyttämättä jättämistä katuen sekä uutta armoa pyytäen on tämän kirjoittajalla ensimmäisenä tarve uudistua. Ilman henkilökohtaista val-vomista ja Jeesuksen ilmestymisen jatkuvaa janoamista jokaisella uskonyhteisöllä on vaara vajota huomaamattaan Jeesuksen mainitsemaan tilanteeseen.

Köyhän ja jäähtyneen seurakunnankaan kohdalla uskollinen Herram-me ei ole menettänyt toivoaan. Rakkauskirjeessään Hän neuvoo meitä palaamaan parannuksessa luokseen uudistumisen käynnistymiseksi. Jeesus on puhdistetun kullan (koetuksissa kestävän uskon), valkeiden vaatteiden (alastomuuden peittävän vanhurskauden) ja uuden silmä-voiteen (näkökyvyn antavan voitelun) lähde. Jeesus on ainoa rikkautemme! Vain Hänen kirkkautensa lähellä seurakunta kykenee tiedostamaan hengellisen lämpötilansa. Jeesuksen kirjeestä voimme päätellä, että päästäkseen sisälle seurakuntaansa Herra on valmis nuhtelun lisäksi myös kurituksen - ehkä ulkonaisen ahdingon ja erämaa-ajan - avulla herättelemään uskoviaan avaamaan sydämensä (ILM 3:19).

D9.5   Älä pelkää!

Jeesuksen paluuta edeltävän ahdistuksen historiaan olemme syventy-neet jo sivulla D3. Samalla olemme sivulla D5 perehtyneet Raamatun vakuutukseen siitä, että

Kristuksen morsian varjeltuu Jumalan voimassa uskon kautta lopulliseen pelastukseen läpi koetustensa ja kiusaustensa (1 PIET 1:5-7). 

Koetuksen aikojen läheisyydessä Jumalan rohkaisevat sanat "älä pelkää" tai "älkää peljätkö" ovat kannustaneet Hänen omiansa. Raamatussakin ne mainitaan ainakin 100 kertaa. Lohdutuksen tarve kertoo ihmisen epätäydellisyydestä luottaa vaikeana hetkenä Hänen huolenpitoonsa (PS 56:4-5; JES 35:3-4; vrt. PS 23:4-5; 46:2-4). Pelon ja murehtimisen vas-takohta ei perimmältään ole rohkeus, vaan usko Jumalaan ja Hänen rakkauteensa (1 JOH 4:16; 1PIET 5:7). Niinpä Jeesuksen edellä lausuma kehotus "älä pelkää"  tarkoittaa samaa kuin "luota Minuun, tilanne on täysin Minun hallinnassani"! Kun ymmärrämme, että kaikki Raamatun rohkaisevat esikuvat ja lupaukset kuuluvat ennen kaikkea viimeisten aikojen koetuksessa elävälle seurakunnalle, saamme niistä vahvan perustuksen oman pelkomme voittamiseen uskon kautta.

Jumala teki aikoinaan liiton Israelin kanssa liitonkirjan sanojen ja uhrieläinten veren perusteella (2 MOOS 24:7-8; HEPR 9:19-20). Vielä paremman liiton Hän on tehnyt meidän kanssamme Jeesuksen (lihaksi tulleen Sanan) ja Hänen sovintoverensä perusteella (MATT 26:28; HEPR 7:22; 9:13-15). Molemmat liitot ovat Jumalan puolelta ikuisia, sillä Hän on uskollinen. Kummankin liiton aikana on Jumalan kansa eri syistä joutunut kulkemaan ahdistusten kausien läpi. Kun Jumala aina ennen näitä koetuksen aikoja on rohkaissut kansaansa sanoilla ”Älä pelkää!” , on Hän tehnyt sen ilmaistakseen kaiken arvovaltansa olevan lastensa tukena.

Liittonsa tähden Jumala on asettanut koko voimansa ja valta-suuruutensa niiden hyväksi, jotka ahdingon puristuksessa pysyvät uskossa Häneen!

Sen vuoksi rohkaisuun ”älä pelkää” kätkeytyy suunnaton lohdutus ja varmuus ahdistuksesta selviämisestä, uskon säilymisestä, kiusausten ja eksytysten kestämisestä sekä voittajana maaliin pääsemisestä. Poi-mimme seuraavassa muutamia näytteitä niistä Jumalan vakuuksista (lupauksista), joihin Hän itse on vedonnut evästäessään kansaansa olemaan murehtimatta koetuksenkaan keskellä.

Raamattu ei salaa pelon olemassaoloa eikä sen kohteiden (syiden) moni-naisuutta maailmassa. Pelko alkoi kuormittaa ihmistä heti syntiin-lankeemuksen jälkeen (1 MOOS 3:10). Etenkin tulevaisuuden pelko tulee voimistumaan ihmiskunnassa lopun aikoina (LUUK 21:26). Pelkoa käytetään jopa hallintavälineenä Pedon valtakunnassa (ILM 13:4,15). Pelon kylväjä on aina Sielunvihollinen. Se haluaisi lamaannuttaa levottomuudella myös Jeesukseen uskovien joukon. Sen vuoksi Jeesus toistuvasti rauhoittaa tulemustaan odottavaa seurakuntaansa: ”Älä pel-kää!”

Herran kansan mieleen pyrkii helposti sellaisiakin pelon kohteita, joiden kohdalla Jumala on erikseen sanonut: ”Älä pelkää!” Seuraavassa muutamia niistä kerättynä Raamatun lehdiltä meille lohdutukseksi. Kuten huomaat, useimmat niistä ovat alun perin syntyneet ahdistuksen ajan esitäyttymyksissä. Jumalan sanan yksi ihmeellinen voima on sen ajattomuudessa:

"Kaikki, mitä on ennalta kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." (ROOM 15:4)

Tämän spiraalimaisen opetusperiaatteen mukaisesti ne on tarkoitettu erityisesti lopun ajan seurakunnalle vahvistukseksi ja rohkai-suksi. Kunkin kohdan lähdeviittaukseen on liitetty rinnasteinen Uuden Testamentin sananpaikka.

On luonnollista, että ulkonaisesti ahdistavana aikana seurakunta joutuu palaamaan alkuperäiseen riippuvaisuuteensa yksin Jumalasta. Maailmas-ta erottautuvan seurakunnan ainoa mahdollisuus on etsiä turvaa ja voimaa sen pelastavan alttarin ja sovitusuhrin ääreltä, jota evankeli-umi ristiinnaulitusta Jeesuksesta julistaa. Sanoma rististä on edelleen Jumalan voima meille, jotka pelastumme (1 KOR 1:18). Ilman Jeesusta vallitsee täydellinen avuttomuus ja sekasorto, mutta Hänessä kaikki täyteys ja voima. Silloin seurakunnan usko uudistuu: Jumalan voima sen keskellä ilmenee ristin kantamisessa, konkreettisissa rukousvas-tauksissa ja keskinäisessä rakkaudessa. Väärien siteiden ja tukien kat-ketessa maailmaan seurakunnan normaalielämäksi tulee lapsenomainen luottamus Taivaalliseen Isän varjeluun, tiivis uskovien rukousyhteys, keskinäinen huolenpito sekä sanan pyhityksessä pysyminen. Juuri näitä rikkauksia Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessaan pyysi omilleen (JOH 17:9-26; vrt APT 2:42-47).

Lyhytkestoiseen koetuksen ahjoon, jossa Kristuksen morsian riisutaan epäolennaisesta ja puetaan täyteen lähtövalmiuteen, seurakunta saa käydä turvallisesti Lunastajansa kanssa. Hänen silmissään pelas-tettujen joukko on arvokas, kallis ja rakas: